Suomalaisten käyttämissä sotilaskivääreissä on lukuisia eri yksityiskohtia, joiden perusteella voidaan määrittää aseen malli ja onko ase ylipäätään alkuperäisessä kunnossa. Esillä oleva aseyksilö on Sakon valmistama, vuodelta 1939. Aseessa on sama sarjanumero piipussa ja lukossa. Makasiinin pohjassa oleva sarjanumero on puolestaan eri, muista osista sarjanumeroa ei löytynyt.
Jalkaväenkivääri m/28-30 etutähtäin on valtion patruunatehtaan (VPT) insinööri J. Mantsaksen, m/91/27 -kiväärin ns. pystykorvamallisesta tähtäinlaitteesta suunnittelema ja Harry Mansnerin edelleen kehittelemä parannettu versio. Tähtäinlaite m/33 otettiin käyttöön syksyn 1933 alkupuolella. Sen hinnaksi muodostui 17,75 mk, eli kyseessä oli suhteellisen halpa uudistus. Tähtäimeen tehtiin kuitenkin vielä parannus kesällä 1934. Jyväjalkaan lyötiin, vasemmalle puolelle kahdeksanportainen säätöasteikko. Asteikossa yksi säätöväli siirsi tähtäyspistettä 300 metrin etäisyydellä 5 cm.
Ulkoisesti uusi tähtäinlaite m/33 on paljolti samannäköinen kuin edeltäjänsä, mutta sen jyväjalka on kuitenkin takaa katsottuna hieman avarampi. Tolppajyvä itsessään oli vanhan mallinen, mutta nyt sitä oli saatavissa kolmea eri leveyttä; 2, 2.5 ja 3 mm. Säädettäessä jyvä siirtyy viistosti. Jyväjalan pituus on 20,1 mm, leveys 25 mm ja korkeus 36 mm. Jyväjalka ja jyvä painavat yhteensä 47,1 g.
Suojeluskuntain yliesikunta (Sk.Y) määräsi lyötäväksi jyvän yläpintaan korkeutta osoittavan luvun. Sama luku leimattiin myös aseen piippuun, etutähtäimen taakse. Tällä toimenpiteellä yritettiin hillitä aseen tarkkuuttamisen yhteydessä kovin yleistä, jyvän viilailua.
Jalkaväenkivääri m/28-30:ssa on Sakon taisteluvälineosaston suunnittelija Harry Mansnerin suunnittelema uuden mallinen takatähtäin m/32. Tähtäimen maksimi kohdistusetäisyys on 2 000 metriä ja sen hinta 1930-luvulla oli 120 mk. Luodin lentorata oli huomioitu progressiivisesti tihenevällä asteikolla. Tähtäimen pituus on 101,2 mm, leveys 26,4 mm (runko) ja korkeus 43 mm.
Aseessa on siderenkaat käsisuojuksen molemmissa päissä. Siderenkaiden tehtävä on kiinnittää piipun päällä oleva puinen käsisuojus tukin alaosaan.
Etusiderenkaan kiinnityksen parantamiseksi ja piipun sovittamiseksi paremmin tukkiin, otettiin käyttöön alumiiniholkki. Holkki sijoitettiin piipun ja siderenkaan väliin. Siderenkaan kiinnitystä vahvistettiin myös sahaamalla etukin päähän, kaksi tukin suuntaista 5–8 cm mittaista uraa. Uriin liimattiin yhden millin (1 mm) vahvuiset teräsliuskat. Etusiderenkaan kiinnitysruuvi kulkee näiden uriin sijoitettujen liuskojen läpi, tukien siderenkaan, liuskat ja tukin tukevasti yhteen.
Aseessa on kaksi metalliheloilla vahvistettua kantohihnan kiinnitysaukkoa, yksi edessä ja yksi takana.
★ 13.1.2011 (✪ 15.12.2019)
FI 
EN