John Moses Browning suunnitteli .45 AUTO -patruunan (.45 ACP eli
11.43x23 mm) vuonna 1904. Patruuna oli tarkoitettu kehitystyön
alla olevaan Colt-puoliautomaattipistooliin, josta lopulta tuli
Colt M1911. Pistooli otettiin Yhdysvaltojen armeijan (US
Army) käyttöön vuonna 1911.
Patruuna on suuri kaliiperinen, tehokas ja läpäisykykyinen. Painavan
luodin (FMJ 15 g) osuessa elävään kudokseen, se aiheuttaa
voimakkaan hydrostaattisen shokin. Tämä puolestaan lamauttaa
tehokkaasti kohteen.
.45 ACP on yksi voimakkaimmista
palveluskäyttöön hyväksytyistä käsiasepatruunoista. Voimakkaan
patruunan tuottama suuri rekyyli ei välttämättä ole helppo
hallita. Voimakasta patruunaa ampuvan aseen hallinta vaatii
keskitason ampujalta paljon harjoittelua. Ilmeisesti osin tästä
syystä Yhdysvaltojen armeija alkoi vuonna 1985 korvata vanhan
sotaratsun 9 mm Luger (9x19 Pb) -patruunalla. Vaikka .45 AUTO onkin nyt
menettänyt asemiaan palveluspatruunana, on se edelleen todella
suosittu urheiluammunnassa.
Kun .45 ACP -kaliiperiseen aseeseen asennetaan äänenvaimennin,
muuttuu ase "lähes" äänettömäksi. Luodin lentonopeus on niin
hidas (250 m/s), ettei sen etenemisestä muodostu äänennopeuden
ylittämisestä muodostuvaa melua.