7.65 mm Luger (7.65 Parabellum)

Yleistä

7.65mm Luger (7.65mm Parabellum) patruuna kehitettiin Saksassa vuonna 1898 Deutsche Waffen- und Munitionsfabriken (DWM) tehtaalla, Karlsruhessa. Uuden patruunatyypin suunnittelivat Georg Luger (1849–1923) ja Hugo Borchardt (1844–1924). Patruunan suunnittelun perustana pidettiin Borchardtin aiemmin suunnittelemaa 7.63x25mm Mauser patruunaa.

7.65mm Luger patruuna tunnetaan yleisesti myös nimillä .30 Luger, 7.65mm Parabellum, 7.65mm Para, 7.65 Pb ja 7.65x21. 7.65mm Parabellum patruunalle pesitettyjä Parabellum-pistooleita käyttivät mm. Saksan -, Sveitsin -, Bulgarian ja Suomen armeijat.

DWM kehitti aluksi patruunalle kaksi erilaista luotityyppiä. Kokovaippainen pyöreäpäinen m/261 paino 6,0 grammaa. Se oli yleisin sotilaskäytössä ollut luotimalli. Toinen malli m/261 L, oli 6,0 grammaa painava katkokärkiluoti. Patruunassa käytettiin 21,5 mm pitkää pullonkaula hylsyä ja toimintavarmaa 4,5 mm. Berdan-nallia. Ruutipanoksena toimi tyypillisesti 0,35 g nitroselluloosaruutia. 7,65 Parabellum kaliiperille pesitettyjen pistoolien piipun rihlannousu on yleensä 1/11”.

Vuonna 1904 7,65 Parabellum luotityyppejä oli neljä erilaista;

• Rundspitzen-geschoβ, pyöreäpäinen luoti (6,0 g)
• Teilmantel- geschoβ, osavaippainen, tylppäpäinen luoti (6, 0 g)
• Hohtspitzen-geschoβ, kokovaippainen, reikäpää luoti (6,0 g)
• Flachspitzen-geschoβ, tylppäpäinen luoti (6,0 g)

7.65mm Parabellum patruunan ns. "kulta-ajan" miltei lopetti ensimmäisen maailmansodan aikana yleistynyt tehokkaampi 9x19 Pb (9mm Parabellum) patruuna. Useiden maiden armeijat siirtyivät käyttämään tehokkaampaa patruunaa.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, Versaillesin rauhansopimus rajoitti voimakkaasti 9mm Parabellum patruunoille pesitettyjen aseiden käyttöä ja valmistusta sodan hävinneessä Saksassa. Säädöstä alettiin pian kiertää pesittämällä Parabellum-pistoolit kaliiperiin 7.65mm Parabellum. Käytännössä tämä tapahtui yksinkertaisesti piippua vaihtamalla.

DWM valmisti myös karabiinia varten kovemmalla latauksella varustettuja 7.65mm Parabellum patruunoita. Näissä patruunoissa käytettiin vahvistettua messinkihylsyä, malli 471A. Tunnistamista varten hylsyt värjättiin mustiksi.

7.65x21 patruunaa käyttäviä aseita

• Parabellum m/20, Saksa
• Astra A-80, Espanja
• Benelli B80, Italia
• Beretta 92, Italia
• Browning Hi-Power, Belgia
• Ruger P94, Yhdysvallat
• Suomi M-26 -konepistooli, Suomi
• Bergmann MP-18/1 -konepistooli, Saksa
• MP-34 -konepistooli, Itävalta
• Walther HP, Saksa
• Beretta Mod 99
• SIG P210, Sveitsi

Valmistajien käyttämiä hylsyn kantaleimoja

• CB, Cartoucheria Belge, Belgia
• CBC, Companhia Brasileira de Cartuchos
• DWM, Deutsche Waffen- und Munitionsfabriken AG, Saksa
• FN, Fabrique Nationale (FN), Belgia
• * AE *, Fabrica de Polvora em Chelas, Portugali
• C.G.&Co D D, Gustav Genschow & Co, Durlach, Saksa
• ****, * H */, * HP *, Hirtenberg, Itävalta
• LAPUA, Lapuan patruunatehdas, Suomi
• LCM, Mai Cesare Maria, Italia
• norma, Norma Projektilfabrik A.B., Ruotsi
• SOS, Patronenfabrik Lichtenworth, Itävalta
• T.M., Pirotiecnia de Bolonia, Italia
• S, Pirotecnia Miltar de Seville, Espanja
• PMP, Pretoria Metal Pressing Pty.Ltd., Etelä-Afrikka
• P-R, Productos Remiomintanos, Monterey, Meksiko
• RWS / RM, Rheinisch-Westfalische Sprengstoff fabrik A.G., Saksa
• SAKO / SO / S-41, Suojeluskuntain ase- ja konepaja oy, Suomi
• VALMET, Valtion metallitehdas, Suomi
• VPT, Valtionpatruunatehdas (VPT), Suomi
• W-W, Winchester, East Alton, Yhdysvallat

7.65x21 patruunoita

Deutsche Waffen- und Munitionsfabriken (DWM)

Saksalainen DWM valmisti 7.65 Parabellum -patruunoita vuodesta 1898 alkaen Karlsruhen patruunatehtaalla. Patruunoissa käytettiin 6,0 grammaa painavaa kuparinikkelisilattua teräsvaippaluotia. Ruutipanoksena oli 0,35 grammaa DWM Standard Pistolen-Pulver putkiruutia. 1930-luvulla nallina käytettiin syövyttämätöntä Nicorro-nallia. Nallia ja hylsyn suuta ei alkuun tiivistyslakattu, mutta ilmeisesti 1930-luvun lopulla aloitettiin nallin lakkaaminen, mustalla lakalla.

Karlsruhen tehtaan valmistamissa patruunoissa oli kantaleimana DWM K 471 K. K-kirjain tarkoitti valmistuspaikkakuntaa Karlsruhe. Numero 471 puolestaan tarkoitti hylsyn tyyppiä. Patruunat pakattiin 50 patruunan vaaleanvihreään kaksiosaiseen pahvilaatikkoon.

Gustav Genschow & Co. AG (Geco)

Saksalainen Geco valmisti 7.65 Parabellum patruunoita ainakin 1920-luvulta alkaen. 1920-luvulla valmistetuissa patruunoissa käytettiin 6,0 grammaa painavia, kuparinikkelisilattuja teräsvaippaluoteja. Nallina käytettiin Berdan tyyppistä nallia ja ruutipanoksena oli 0,35 grammaa Rottweilin ruutitehtaan putkiruutia. Hylsyn kantaleimassa oli merkintä ”Geco D 7.65 D”. D-kirjain tarkoitti valmistuspaikkakuntaa Durlach. Patruunat pakattiin 50 patruuna vaaleanpunaisella etiketillä varustettuun pahvirasiaan.

1930-luvulla patruunaa muutettiin hieman. Mitat pysyivät tietenkin samoina, mutta luotiin tehtiin kiinnitysura ja hylsynsuu piste niipattiin. Näin varmistettiin luodin parempi kiinnitys hylsyyn. Lisäksi nalli ja hylsyn suu tiivistelakattiin (Oeldicht tiivistyslakkaus) punavioletilla lakalla. Näin parannettiin patruunan kosteuden kestävyyttä. Nalliksi valittiin nyt syövyttämätön Sinoxid-nalli. Ruutina oli 0,35 grammaa vihertävää hienojakoista putkiruutia. Geco muutti hylsyn kantaleiman merkinnäksi ”Goco 7.65”. 1930-luvulla patruunat pakattiin 50 patruunan siniseen pahvirasiaan.

Toisen maailmansodan aikana Geco aloitti 7.65 Parabellum -patruunoiden tuotannon myös Itävallan Steyrissä.

Suomessa

Ensimmäisen maailmansodan melskeessä oli Suomi itsenäistynyt ja maan armeija tarvitsi armeijalleen aseita. Saksasta yritettiin ostaa Parabellum-pistooleita kaliiperissa 9mm Parabellum, mutta siitä ei tullut Versaillesin rauhansopimuksen vuoksi mitään. Näin päädyttiin tilamaan Parabellum-pistoolit kaliiperissa 7.65mm Parabellum.

Suomen armeija tilasi Saksasta vuonna 1922 kaikkiaan noin 8 000 Parabellum-pistoolia, jotka oli pesitetty 7.65mm Parabellum patruunalle. Lisäksi Suojeluskuntajärjestön jäsenistön hallussa oli tuhansia 7.65mm Parabellumeja. Lisäksi patruunaa käyttivät Bergmann- ja Neuhausen-konepistoolit. Bergmann-konepistooleja oli suojeluskunnan käytössä ja muutamia sveitsiläisiä Neuhausen-konepistooleja puolustusvoimin käytössä.

Ulkomailta ostetut patruunat

Alkuun patruunoita tuotiin Suomeen ulkomailta, koska omaa tuotantoa ei ollut. Patruunoita ostettiin seuraavilta valmistajilta; Deutsche Waffen- und Munitionsfabriken AG (Saksa), Gustav Genschow & Co. AG (Saksa), Imperial Chemical Industries Ltd. Kynoch (Englanti), Fabrique Nationale (Belgia) ja Société Francaise des Munitions (Ranska).

Saksalaisilta valmistajilta (DWM ja Geco) ostettiin vuosina 1922–1941 useita miljoonia patruunoita. Vuonna 1940 toimitti DWM 1 900 000 kpl ja Geco 2 600 000 kpl. Englannista, Ranskasta (340 000 kpl) ja Belgiasta hankitut patruunat tilattiin talvisodan aikana.

Suomeen hankittiin ulkomailta patruunoita useiden eri välittäjien kautta. Ostajina toimi armeijan lisäksi suojeluskunta, joka oli 1924–1939 oikeastaan suurempi tilaaja kuin armeija.

Kotimainen tuotanto

Suomessa 7.65mm Parabellum patruunan (7,65 pist.Pb.p. eli JVA 0520) tuotanto aloitettiin 1930-luvulla, Patruunoita valmistivat Valtion patruunatehdas (VPT) myöh. Lapua ja Sako.

SAKO

Sako aloitti patruunoiden valmistuksen vuonna 1931. Patruunoissa käytettiin Sakon itse valmistamia 6,1 grammaa painavia kuparinikkelisilattuja luoteja, mallia 101 C. Hylsyt ostettiin Saksasta Gustav Genschow & Co. AG:lta. Nallina oli Saksasta ostettu Sinoxid-nalli ja ruutina oli saksalainen Rottweil Pistolen-Nudelpulver 2708. Vuonna 1933 Gecolta ostetuissa hylsyissä oli jo kantaleima ”SAKO 7,65”. Näin edettiin aina vuoteen 1939 asti.

Valtion ruutitehdas (VRT) toimitti jatkossa ruudin Sako patruunatehtaalle. Vuosina 1941–1943 valmistetuissa patruunoissa kantaleimana oli ”S-41 7,65MM”, sillä vuosina 1942–1943 ei Sako enää valmistanut hylsyjä. Vuosina 1940–1943 valmistuneissa patruunoissa nallikehä lakattiin mustalla tiivistyslakalla. Sako valmisti vuosina 1931–1943 kaikkiaan 20,1 miljoonaa 7.65 Pb -patruunaa.

Sako valmisti vuosina 1931–1943 kaikkiaan 20,1 miljoonaa 7.65mm Parabellum patruunaa.

55S55 kevyen singon sisäpiippupatruuna

Suomalainen kevyt sinko 55S55 kehitettiin 1950-luvun alkupuolella, vanhojen saksalaisten Panzerfaust ja Panzerschreck panssarivaunujen lähitorjunta-aseiden korvaajaksi. Se otettiin käyttöön vuonna 1955, ollen käytössä aina 1990-luvulle asti. Singon sisäpiipulla harjoiteltiin singolla ampumista, mikä oli merkittävästi edullisempaa kuin ns. kovien panssaritorjunta-ammusten käyttäminen.

Lapua valmisti 1950-luvun lopulta alkaen suomalaisen kevyen singon 55S55 sisäpiippupatruunoita. Patruunassa käytettiin 7,65 Pb (7,65x21) patruunan hylsyä ja siihen kiinnitettiin rynnäkkökiväärin (7.62x39) valojuovaluoti. Patruunan latauspituus on 38,5 mm. Valojuovaluodin pituus on 28.5 mm, halkaisija 7.91 mm ja paino 8,05 g. Ilmeisesti valojuovaluoti on samaa mallia kuin 1950-luvun lopulta alkaen valmistetun rynnäkkökiväärin JVA 0313 –patruunan luotikin. Luodin messinkivaipan sisällä on lyijysydän, jonka peräpäähän on sijoitettu valomassa ja sytytysmassa omiin kapseleihinsa. Luodin kärki lakattiin 7 mm matkalta valkeaksi tai vaihtoehtoisesti siihen lakattiin valkoinen rengas. Luodin ja hylsyn saumakohta lakattiin punaisella tiivistyslakalla, samoin nalli.

Nykypäivänä

Nykypäivänä 7.65mm Parabellum on kaliiperina suhteellisen harvinainen, vaikka Benelli ja SIG valmistikin ampumaurheiluun tarkoitettuja rata-aseita vielä 2000-luvulla.

Nykyään 7.65mm Parabellum patruunoita valmistaa vielä ainakin italialainen Fiocchi, serbialainen Prvi Partizan ja yhdysvaltalainen Winchester.