8x50R Lebel

Yleistä

Ranskalainen sotilaskiväärin kaliiperi 8x50R kehitettiin vuonna 1886, kapteeni Désaleuxin ja eversti Grasin toimesta. Uusi kaliiperi otettiin ranskalaisen M1886 Lebel makasiinisyöttöisen pulttilukkokiväärin kaliiperiksi. 8x50R-kaliiperin patruunat olivat ensimmäisiä, joissa käytettiin Paul Marie Viellen kehittämää savutonta ruutia (Poudre B).

Kaliiperi oli Ranskan armeijan käytössä ensimmäisen maailmansodan ajan ja osittaisessa käytössä vielä toisen maailmansodan aikanakin, Ranskan kukistuessa vuonna 1940.

Luodit

Alun perin patruunassa käytettiin 15 grammaa painavia, tasakärkisiä O-luoteja (Balle M, m/1886 M). Tilalle tuli vuonna 1898 teräväkärkinen, messingistä valmistettu torpedoluoti, ns. D-luoti (Balle D, m/1886 D). Vuosina 1917 ja 1923 otettiin käyttöön lyijysydämiset S-luodit (Spitzer-tyyppinen luoti), jotka painoivat 12,6 grammaa. Viimeinen ja samalla lopulliseksi jäänyt luotimalli oli torpedoluoti Balle N, m/1932 N, joka painoi 15 grammaa (232 gr). Luodin sydän oli lyijyä, vaippa oli terästä joka oli silattu kuparin ja nikkelin seoksella.

Kaliiperille valmistettiin myös luotimalli Balle T, eli ”Tracer”, suomeksi valojuova. Lisäksi tuotantoon otettiin vielä Balle P (armor-piercing), eli panssariluoti.

Lyijysydämisillä 15 gramman Balle N (m/1932)-luodeilla varustetuissa patruunoissa käytettiin messinkihylsyjä ja Berdan-tyyppisiä nalleja. Patruunan kokonaismitta oli 75,60 mm ja kannan halkaisija 15,95 mm.

Tuotanto

Kaliiperin 8x50R Lebel patruunoita valmistettiin Ranskassa useiden eri patruunatehtaiden toimista vuodesta 1886 aina kesäkuuhun 1940 asti. Tuotanto lopetettiin Saksan miehitettyä Ranskan, kesällä 1940. Tiettävästi 8x50R patruunatuotantoa ei aloitettu enää Ranskassa uudelleen toisen maailmansodan jälkeen.

Patruunaa valmistettiin myös Englannissa, Italiassa, Puolassa ja Saksassa. Englannissa jopa useamman eri patruunavalmistajan toimesta. Tuotanto ilmeisesti lopetettiin sodan päätyttyä ja patruuna kysynnän laannuttua. Lisäksi yhdysvaltalainen Remington valmisti 8mm Lebel patruunoita Ranskan armeijalle, ensimmäisen maailmasodan aikana.

Patruunat pakattiin tyypillisesti kahdeksan patruunan paperikääreisiin, joihin oli leimattu valmistajan ja patruunatyypin tiedot. Kahdeksan patruunan kääröt pakattiin puolestaan puulaatikoihin, joihin mahtui 30 kappaletta kahdeksan patruunan kääröä, eli yhteensä 1 920 patruunaa.

Suomessa

Ranskan hallitus lahjoitti Suomen armeijalle talvisodan aikana 5 000 kpl Chauchat-pikakivääriä (Model 1915) ja niihin 20 miljoonaa patruunaa (m/1932 N). Talvisodan taisteluihin ei ranskalaiset pikakiväärit ehtineet osallistua. Tiettävästi pikakiväärit olivat käytössä vielä jatkosodan alussa, ainakin rannikkotykistön käytössä. Ilmeisesti niitä jaettiin myös etulinjaan. Sodan kuluessa pikakiväärit kuitenkin siirrettiin kotirintaman käyttöön. Käytännössä Chauchat-pikakiväärit olivat erittäin heikko esitys ja olivat taistelukentällä lähes käyttökelvottomia.

Aseet ja patruunat laivattiin Ranskasta Norjaan ja kuljetettiin sieltä edelleen Suomeen. Kaikki lähetyserät eivät ole tiedossa, mutta alla niistä muutamia.

Patruuna erien laivaus Suomeen

Nykypäivänä

Kaliiberi on kuitenkin saanut C.I.P.-standardin, nimikkeellä 8x51R Lebel ja vaihtoehto nimikkeenä on 8mm Lebel (M/93). Serbialainen patruunavalmistaja Prvi Patrizan on valmistanut ja mahdollisesti valmistaa pieniä eriä yhä edelleen. Nämä patruunat on varustettu 12,96 gramman FMJ BT -tyyppisillä luodeilla. Luodin lähtönopeus (Vo) on 700 m/s.

Kantaleimoja

Ranskalaisvalmisteisissa patruunoissa oli kantaleimassa seuraavat tiedot; klo 12: vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa, klo 3: metallitoimittajan kirjan tunnus (1–2 kirjainta), klo 6: valmistusvuoden vuosineljännes ja klo 9: patruunan valmistajan kirjain tunnus (yleensä 2–3 kirjainta). Patruunoissa m/1932 N käytettiin nallikehällä ja hylsyn suussa värillistä tiivistelakkausta (musta, punainen, violetti tai vihreä).

Valmistajien ilmoittamia tietoja