×

MENU

Pistoolit (1890–1945) Pistoolit (1946–2023) Pienoispistoolit Taskupistoolit Kiväärit (1880–1945) Kiväärit (1946–1999 Kiväärit (2000–2023 Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaatit (1946–2023) Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet (1946–2023) Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet Muut varusteet Metsästysperinteet
Updates Sitemap Cookie Policy
WAFFENLAGER.NET
Firearms Website
  FI     EN

Ruuti


Yleistä

Ruuti keksittiin Kiinassa 800-luvulla, Tang-dynastian aikana. Tuolloin räjähtävä seos saatiin aikaan sekoittamalla maaöljypohjaista ainetta ja salpietaria. Ruudin ja räjähdysaineen ero on lähinnä palamisnopeudessa. Erilaisten ruutien palamisnopeus on alle 2 000 m/s ja räjähdysaineiden selvästi suurempi.

Mustaruuti

Mustan ruudin ja nykyaikaisen savuttoman ruudin (nitroselluloosaruuti) suurin ero on palokaasujen määrässä. Mustan ruudin tuottama palokaasujen paine on merkittävästi alhaisempi, kuin savuttoman. Tämä puolestaan rajoittaa mustaruutia käytettäessä luotien lähtönopeudet alle 500 m/s.

Mustaruuti koostuu; 75 % salpietaria (KNO3), 15 % puuhiiltä (C) ja 10 % rikkiä (S). Edellä mainittujen aineiden seossuhteet vaihtelevat hieman valmistajasta riippuen. Mustan ruudin syttymispiste on 270–320 °C ja palamislämpö noin 2 000 °C. Sen palamistuloksena syntyy yleensä 57 % kiinteitä aineita ja vain 43 % ruutikaasuja. Mustan ruudin palamisreaktio on siis suhteellisen epätäydellinen.

Kemialliset ja heikkosavuiset ruudit

Saksalainen kemisti Christian Schönbein (1799–1868) keksi vuonna 1845 Nitroselluloosan, eli räjähdyspuuvillan. Nitroselluloosa on voimakas räjähdysaine ja itse syttymisominaisuutensa vuoksi suhteellisen vaarallinen käsitellä. Ranskalainen kemisti Paul Vieille (1854–1934) keksi vuonna 1885, miten Nitroselluloosasta sai valmistettua turvallisempaa räjähdysainetta. Hän käytti sopivan typpimäärän omaavaa selluloosaa, uuden laukaisuaineen kehittämiseksi. Tämän laukaisuaineen nimi on nitroselluloosaruuti. Tämän ruudin syttymislämpötila on 200 °C ja palamislämpötila noin 2 700 °C. Nitroselluloosaruuti kehittää palamiskaasuja 900 litraa, yhtä ruuti kiloa kohti. Mustalla ruudilla tämä on vain noin 200 litraa palamiskaasuja, yhtä ruuti kiloa kohti. Lisäksi Vieille kehitti vuonna 1866 savuttoman ruudin, joka tunnetaan nimillä la Poudre B tai Poudre Blanche eli valkoinen ruuti.

Italialainen tiedemies Ascanio Sobrero (1812¬–1888) kehitti vuonna 1846 nitroglyseriinin, jonka avulla voitiin valmistaa nitroselluloosaruutia voimakkaampaa nitroselluloosa-nitroglyseriiniruutia. Nitroglyseriiniä valmistetaan nitraamalla glyseriini-nimistä ainetta typpihapolla. Nitroglyseriini on herkästi räjähtävä aine, joka voi räjähtää pienestäkin iskusta tai tärähdyksestä. Nitroglyseriini vaatii käsittelyssä äärimmäistä varovaisuutta.

Savuton ruuti

Ruotsalainen kemisti Alfred Nobel (1833–1896) kehitti tehokkaamman savuttoman ruudin (kordiitti) vuonna 1887. Savuton ruuti on kemiallinen seos, jonka on tarkoitus toimia ampuma-aseiden ampumatarvikkeiden ajoaineena. Savuttoman ruudin on tarkoitus palaa valvotuissa olosuhteissa, ruutiseoksesta riippuen tietyllä palonopeudella. Savuton ruuti koostuu nitroselluloosasta, johon imeytetään 20 % nitroglyseriiniä asetonilla liuotettuna. Ruutiin lisätään 5 % vaseliinia, jonka tarkoituksena on estää nitroglyseriinin korroosio vaikutuksia.

Patruunassa ruudin tarkoituksena on haluttuna ajankohtana tuottaa erittäin nopeasti suuri määrä kuumaa kaasua. Nopeasti syttyvien kaasujen on tarkoitus laajentuessaan työntää luoti irti hylsystä, sekä kovalla ja kiihtyvällä vauhdilla ulos aseen piipusta.

Ruudin nopea syttyminen ja tasainen palaminen on edellytys sille, että patruuna olisi ennakoivasti käyttäytyvä. Savuttomat ruudit syttyvät, kun niiden pintalämpötila kasvaa riittävälle tasolle (n. 170 °C). Keskisytytteisten patruunoiden ruudin nopeasta lämmittämisestä, vastaa herkästi iskusta syttyvä nalli. Sytytetyn nallin tuottama suuri kuumuus, siirtyy nallitilasta ruudin pintaan ja suorittaa ajopanoksena toimivan ruudin sytyttämisen.

Vihtavuoren vanhoja ruutipurkkeja 1940-luvulta

Ruudin palaminen

Ruudin palaessa tapahtuu kemiallinen reaktio, jossa ruuti ja hapettava aine reagoivat, tuottaen runsaasti lämpö- ja kaasumaisia reaktiotuotteita. Ruuti ei kuulu varsinaisiin räjähdysaineisiin, koska sen palamisnopeus on alle 2 000 m/s.

Ruudin palamisen kannalta olisi ihanteellista, jos patruunan hylsy olisi lähes täynnä ruutia. Tällöin ruudin palaminen alkaa hylsyn takaosasta ja etenee nopeasti ja tasaisesti läpi koko ruudin täyttämän hylsyn sisätilan. Jos palaminen tapahtuu näin, palorintama ruudissa etenee tasaisesti ja muodostuvat ruutikaasut saavat aaltomaisen liikkeen. Tarkoitus on, että ruutikaasun muodostama paineaalto antaa luodin pohjaan tasaisen työnnön.

Ruudin palamiseen vaikuttavia tekijöitä

  • syntyvien kaasujen määrä; mitä enemmän ruutikaasuja tuotetaan, sitä suurempi liike-energia voidaan saavuttaa
  • syntyvien kaasujen molekyylipaino; mitä keveämpää syntyvä kaasu on, sitä suuremman nopeuden luoti voi saavuttaa
  • vapautuneen energian määrä; saatu suuri energiamäärä lisää tehoa ja täten luodin nopeutta

Ruutityypit

Savuttomat aseruudit jaetaan koostumuksen perusteella viiteen luokkaan;

  • 1.) Yksikomponentti ruuti. Ruudissa nitroselluloosa (NC) on gelatinoitunut eetterin ja alkoholin avulla. Nitroselluloosan pitoisuus on 90–98 %.
  • 2.) Kaksikomponentti ruuti. Ruudissa nitroselluloosa (NC) on gelatinoitu nitroglyserolin (NG) avulla. Nitroglyserolin pitoisuus on 25–50 %.
  • 3.) Kolmikomponentti ruuti. Ruudissa nitroselluloosa (NC) on gelatinoitu nitroglyseriinin avulla ja ruuti massaan on lisätty nitroguanidiinia, ns. D-ruuti)
  • 4.) Korkeaenerginen ruuti. Ruuti massaan on lisätty 5 % RDX:ää (pentriittiä) tai HMX:ää (heksogeeniä).
  • 5.) Palloruuti

*) gelatinoituminen on prosessi, jossa tärkkelys kypsyy

Ruudin jyvien muoto

Ampuma-aseiden patruunoissa käytettävän ruudin muotoja, jyväkokoja ja värejä on useita erilaisia. Ruudin väri poikkeaa perinteisestä mustan harmaasta lähinnä erilaisten pinnoiteaineiden vuoksi.

Ruudin jyvän muodolla ja koolla voidaan vaikuttaa sen palopinta-alaan. Esimerkiksi kivääriruuti on pintakäsitelty niin, että aluksi vaatimaton palonopeus kasvaa nopeasti palotapahtuman loppua kohti. Tällä pyritään pienentämään patruunan maksimipainetta ja samalla pienentää ruutikaasun lämpötilaa. Pienempi paine ja lämpötila pidentävät aseen käyttöikää. Ruudit voidaan jakaa muotonsa perusteella neljään pääluokkaan.

  • 1. lehtiruuti (ohut, litteä neliskulmainen levy)
  • 2. pyöreä lehtiruuti (ohut, litteä pyöreä hiutale)
  • 3. putkiruuti (sylinterin muotoinen ruutijyvä)
  • 4. palloruuti (pallon muotoinen ruutijyvä)
1. lehtiruuti (Pawam Trap haulikon patruuna)
1. pyöreä lehtiruuti (Fiocchi Trap haulikon patruuna)
3. putkiruuti (Geco Express .243 Win)
4. palloruuti (Winchester Super Speed haulikon patruuna)

Nitroselluloosa

Yksikomponenttinen nitroselluloosaruuti pyrkii imemään itseensä kosteutta ympäristöstään. Kosteus aiheuttaa ruudin palamisreaktion aikana huomattavia poikkeamia, suhteessa kuivaan ruutiin. Kosteuden imeytymisen estämiseksi ruudin jyvät usein pintakäsitellään dinitrotolueenilla, metyyli –tai etyylisentraliitilla tai akardiitilla. Edellä mainitut aineet suojaavat kosteudelta, mutta samalla toimivat ruudin alkupalamisen hidasteena.

Nitroglyseriini

Nitroglyseriiniruuti ei ime itseensä kosteutta ja ovat kuumuutta kestävää ja vakaata. Nitroglyseriiniruuti on ballistisesti suhteellisen stabiili vaihtelevissa lämpö- ja kosteusolosuhteissa. Se omaa kuitenkin korkean palamislämpötilan ja aiheuttaa suhteellisen suurta kulumaa ampuma-aseen piipun sisäpinnalle.

Ruudin valmistajia

Erilaisia ruuteja valmistetaan lukuisissa tehtaissa ympäri maailmaa. Suurimpia ruudin valmistajia ovat Dupont, Eurenco, Hodgon, ICI, IMR, Norma, SNPE, RWS ja Winchester. Eurenco valmistaa ruutia Suomessakin, tuotenimellä Vihtavuori.

Suomalainen Vihtavuori

Suomessa pitkää toimineen ruutivalmistajan, Vihtavuoren ruudit jakautuvat käyttötarkoituksen mukaan kolmeen ryhmään.

N100

N100 on nitroselluloosasta valmistettu yksikomponenttiruuti, joka on tarkoitettu lähinnä kiväärinpatruunoihin. N100-sarjassa N110 on paloajaltaan nopein, N170 hitain.

N300

N300 on nitroselluloosasta valmistettu yksikomponenttiruuti, joka on tarkoitettu lähinnä pistoolien- ja haulikonpatruunoihin.

N500

N500 sarjan ruudit ovat myös nitroselluloosasta valmistettuja yksikomponentti ruuteja, mutta niihin on imeytetty nitroglyseriiniä. Nitroglyseriini antaa ruudille lisätehoa, ollen samalla palonopeudeltaan jopa 50 m/s nopeampi kuin tavallinen ruuti. Tämä ruuti on tarkoitettu lähinnä kiväärinpatruunoihin, joissa käytetään raskasta luotia.

Ruudin säilytys

Yleisesti käytössä oleva savuton ruuti ei säilytä ominaisuuksiaan ikuisesti. Ruudin säilyvyyteen vaikuttaa ratkaisevasti säilytysolosuhteet. Ruuti voi oikein säilytettynä pitää ominaisuutensa jopa vuosikymmeniä. Väärin säilytettynä ruuti voi olla pilalla muutamassa kuukaudessa.

Ruudin perusosa nitroselluloosa (NC) hajoaa itsestään ajan kuluessa. Hajoamisen aiheuttaa lähinnä ruudin seosaineiden vaikutus.

Vanhan ruudin hajoamisen voi tunnistaa sen hajusta. Hajoamistilassa oleva ruuti haisee kitkerälle typpioksidille. Käyttökuntoinen ruuti puolestaan tuoksuu ruudin valmistuksessa käytetyltä liuottimelta. Ruudin nuuhkiminen on kuitenkin terveysriski sinänsä, huomioi varoitustekstit ruutipurkin kyljessä.

Ruuti tulee säilyttää valmistuspakkauksessaan, tiukasti suljettuna. Paras säilytys- lämpötila on 16–18 °C, ilmankosteus 55–60 %. Säilytysolosuhteiden tulisi pysyä mahdollisimman muuttumattomina.

Lignose Jagdschwarzpulver, Adler Marke, metsästyskäyttöön tarkoitetun mustaruutipaketin etiketti (1930-luvulta). Valmistaja saksalainen Lignose Sprengstoffwerke GmbH, Berlin-Halensee.

Räjähdysaineasetus

Suomessa astui 1.7.2015 voimaan uusi räjähdeaineasetus, joka korvaa kokonaan vanhan asetuksen. Uusi asetus pohjaa kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettuun lakiin 390/2005. Sen mukaan yksityishenkilö voi säilyttää kotonaan ruutia ja patruunoita seuraavasti.

819/2015 / 56 § - Säilytys asuinhuoneistossa

Asuinhuoneistossa saa säilyttää enintään 2 kg ruutia, yhteensä enintään 20 000 ampuma-aseissa, työkaluissa ja lähetyspistooleissa käytettävää patruunaa ja niiden sytytysnallia. (Lähde: Finlex.fi, 24.8.2015)

819/2015 / 57 § - Säilytys muussa tilassa

Räjähteiden omistajan hallinnassa olevassa muussa tilassa saa säilyttää ruutia yhteensä enintään 5 kg, yhteensä enintään 30 000 ampuma-aseissa, työkaluissa tai lähetyspistoolissa käytettävää patruunaa. (Lähde: Finlex.fi, 24.8.2015)

Varoitus!

Kun nitroselluloosa hajoaa, se muuttuu selluloosaksi ja typpioksidiksi. Tässä prosessissa vapautuu lämpöä. Jos lämpö ei pääse haihtumaan riittävän tehokkaasti ympäristöönsä, voi tapahtua ruudin itsesyttyminen ja räjähdys.

Ruudin säilytyksestä on olemassa myös räjähdysaineasetus 819/2015. Sen mukaan asuinhuoneistossa saa säilyttää, lukitussa tilassa, erillään lämmön lähteistä, kerrallaan kaksi (2) kg ruutia.


Lähdeluettelo

  • Arma Fennica 9 – Patruunat ja kaliiberit 1, Harri Hyytinen
  • Messinkihylsyisten keskisytytyspatruunoiden jälleenlataus, Esa Paananen
  • Kaliberi lehti 3/2008, Patruunan osat III/IV, Ruuti, Tapio Saarelainen
  • Kaliberi lehti 4/2009, Ampumatarvikkeiden käyttöturvallisuus, osa 1, J. Pohjoispää
  • Aseiden rakenne ja toiminta, Tapio Suihko, 2009
  • Metsästäjän asekirja, Timo Hyytinen, 2001
  • Gunwriters – Uus-aikaisten käsiaseiden ruudit, url: http://guns.connect.fi, 15.10.2001
  • Finlex – 819/2015, url: http://www.finlex.fi
  • Metsästäjän ampuma-aseet, N. Talvenheimo, 1957

★ 31.12.2010 (✪ 13.3.2020)

Waffenlager.net - Copyright © 2023 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.