Äänenvaimennin on ampuma-aseen lisälaite, joka pienentää ampumatilanteessa syntyvien
ruutikaasujen virtauksen aiheuttamaa melua. Laukauksesta syntyvän äänen pienentymisen
lisäksi, äänenvaimennin pienentää aseen rekyyliä ja yleensä parantaa myös osumatarkkuutta.
Sotilaskäytössä äänenvaimentimen tarkoitus on yleensä salata ampumapaikan sijainti.
Siviilikäytössä tarkoituksena on suojata ampujaa ja muita paikallaolijoita kuulovaurioilta,
sekä pienentää meluhaittoja. Äänenvaimentimen käyttö metsästyksessä hyväksyttiin Suomessa
uudelleen vuonna 1993, ollen aiemmin jostain syystä kielletty.
Äänenvaimentimen hyödyt
Äänenvaimentimen tarkoitus on laskea laukauksesta aiheutuvan äänenpainetason ampujan korvan
kohdalta mitattuna selkeästi alle 140 dB raja-arvon, jota yleisesti pidetään impulssimelun
kuulovauriorajana. Alentunut äänenpainetaso pienentää merkittävästi ampujan riskiä saada
kuulovaurio, sekä vähentää oleellisesti ympäristölle aiheutuvaa melua. Äänenvaimentimen
hyvänä puolena voisi myös pitää hämärässä näkemistä heikentävän suuliekin häviämistä lähes
kokonaan.
Äänenvaimennin pienentää myös aseen rekyyliä, vaimennin mallista riippuen noin 15–30%. Rekyylin
pienentyminen sekä aseen piipun värähtelyn muuttuminen vaikuttavat niin, että osumakeskeispiste
voi hieman siirtyä, verrattuna ilman vaimenninta ammuttuun kasaan. Vaimentimen käyttö parantaa
yleensä luodin vakautumista ja parantaa siten yleensä aseen osumatarkkuutta, joissakin tapauksissa
jopa 40–50%.
Äänenvoimakkuus ja sen vaimennus
Ääni on väliaineessa liikkuvaa, tietyn keskipaineen ympärillä tapahtuvaa paineen vaihtelua, jonka
ihmiskorva pystyy kuulemaan. Äänen nopeuteen vaikuttavia tekijöitä on useita, mutta tärkeimmät niistä
ovat väliaine ja lämpötila. Ilmassa äänennopeus on noin 340 m/s, riippuen lämpötilasta. Äänen
värähtelytaajuutta kuvataan yksiköllä Hertsi (Hz.). Käytännössä ääni on sekoitus eri taajuuksia,
joiden määrä on todella suuri.
Akustiikassa äänenvoimakkuuden yksikkönä käytetään mittayksikköä desibeli (dB). Desibeli on
dimensioton yksikkö, joka vertaa tehosuureita logaritmisella asteikolla. Mittayksikön avulla
voidaan siis ilmoittaa desibeleinä kuinka suuri jokin äänenvoimakkuus on verrattuna toiseen
mitattuun voimakkuuteen.
Desibeli asteikon nolla desibeliä (0 dB) on määritetty ihmisen kuulokynnyksen mukaan, joka
käytännössä on 20 μPa äänenpaine, 1000 Hz taajuudella. Tämä tarkoittaa noin kahden kiloin
painoa neliökilometrillä, mitä kansanomaisesti verrataan hyttysen ääneen kolmen metrin päässä
korvasta.
Äänenpainetason määritelmän (MIL-STD-1474) mukaan, SPL (Sound Pressure Level) = 20 lg x
(mitattu teho / vertailuteho). Kaavassa vertailutehon arvo on kuulemisen alarajana pidetty
paine 20 μPa. Äänenpainetasossa jokainen 6 dB:n nousu tarkoittaa äänenpainetason kaksinkertaistumista.
Käytännössä ihmisen korva kuulee äänen voimakkuuden kaksinkertaistuvan, kun äänen voimakkuus
lisääntyy noin 10 dB. Ihmisen kuuloalue on noin 20–20000 Hz ja korva on herkin taajuusalueella
2000–5000 Hz. Korvan herkkyys on siis erilainen eri taajuuksilla ja sen herkkyyttä kuvataan
Munson-Fletcherin kuulokäyrällä.
Desibeliasteikko
0 dB, kuulokynnys
10 dB, puiden lehtien havina
20 dB, tyhjän studion taustakohina
40 dB, konserttisalin hiljaisin pianissimo
50 dB, hiljainen keskustelu
70 dB, kovaääninen keskustelu
80–85 dB, yleinen meluraja
120–130 dB, korvan kipuraja
yli 130 dB, kuulolle vaarallinen melu
Ampumamelu
Ampumamelu on luonteeltaan iskumaista impulssimelua, jonka paineaallon kesto on noin 0,3
millisekuntia ja äänen taajuus vaihtelee välillä 250–4000 Hz. Alla olevassa listassa
laukaisumelun voimakkuutta on mitattu ampujan korvan kohdalla.
120 dB, ilmakivääri
131–132 dB, pienoiskivääri
147–148 dB, pienoispistooli
151–156 dB, haulikot
153 dB, pistooli (9x19 Pb)
156 dB, kivääri (.308 Win)
Jos aseessa käytetään suujarrua, voi laukauksesta aiheutuvan melun voimakkuus nousta
ampujan paikalla jopa 10 dB, mikä nostaa huomattavasti riskiä saada kuulovamma, ellei
ampuja käytä kuulosuojaimia.
Äänenvaimentimen rakenne
Äänenvaimennin on yleensä lieriönmuotoinen, putkimainen esine, jonka molemmissa päissä
on hieman käytettävää kaliiperia suurempi reikä, luodin sisään –ja ulosmenoa varten.
Äänenvaimennin kiinnitetään sen toisessa päässä olevan kierteen avulla ampuma-aseen piippuun.
Vaimentimen sisällä on resonaattorikammio, joka on jaettu välilevyillä useisiin pieniin
osastoihin. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että mitä suurempi resonaattorikammio vaimentimessa on,
sitä paremmin se ääntä vaimentaa. Vaimentimen tulisi täyttää EU-direktiivi 2003/10/EC:n
asettamat vaatimukset (140 Pa tai 137 dB (C)).
Nykypäivänä äänenvaimentimia valmistetaan useista eri materiaaleista. Yleensä vaimentimen
sisäosat on valmistettu joko kestävästä teräksestä, ruostumattomasta teräksestä tai vaihtoehtoisesti
vähemmän kestävästä, mutta paljon kevyemmästä alumiinista. Vaimentimen ulkokuori on yleensä
valmistettu teräksestä tai alumiinista. Pinnoitusmenetelmänä käytetään maalausta, sinistystä,
musta eloksointia, mangaanifosfatointia, raekuulapuhallusta (pinta mattaharmaa) ja joissakin
uusimmissa vaimentimissa hiilikuitua.
Äänenvaimentimet joiden sisärakenne on valmistettu alumiinista, eivät välttämättä ole yhtä
kestäviä kuin teräsrakenteiset, varsinkaan suuremmilla kaliipereilla, jolloin myös ruutikaasunpaine
on suurempi. Toisaalta alumiini rakenne on selkeästi keveämpi kuin teräs.
Pistehitsatussa teräsrakenteessa vaarana on ruostuminen ja siten sisärakenteen asteittainen
heikentyminen. Hitsaamalla valmistetut vaimentimet, eivät myöskään ole yhtä symmetrisiä kuin
CNC-koneilla valmistetut vaimentimet.
Joissakin vaimentimissa on modulaarinen rakenne, joka mahdollistaa helpomman puhdistamisen lisäksi,
käyttäjän muokata vaimentimen kokoa, käyttötarpeen mukaan. Vaimentimen puhdistettavuus sinänsä on
tärkeää, koska sen sisään kehittyy ajan oloon karstaa. Tuhannen laukauksen jälkeen karstaa voi olla
jopa useita kymmeniä grammoja.
Äänenvaimentimen ns. teleskooppirakenteen etuna on, että resonaattorikammion tilavuutta voidaan
kasvattaa piipun suusta taaksepäin ja vastaavasti piipun etupuolella olevaa osuutta voidaan lyhentää,
jolloin aseen kokonaispituus ei kasva määrättömästi.
Teleskooppirakenne (resonaattorikammio osin piipun päällä)Normaalirakenne (ns. etuvaimentaja, jatkaa asetta enemmän)
Materiaalit
Äänenvaimentimien materiaalina käytetään nykyisin pääasiassa terästä, ruostumatonta terästä
ja erilaisia alumiiniseoksia. Näillä materiaaleilla on hyvät ja huonot puolensa. Voisi sanoa,
että olipa äänenvaimentimen materiaalina mikä tahansa, on sen pitkäikäisyyden kannalta puhdistaminen
käytön jälkeen erittäin tärkeää.
Alumiini
Äänenvaimentimen materiaalina alumiini on kevyt ja valmistuksessa helposti koneistettava ja
edullinen. Jos vaimennin on täysalumiininen, on kiinnityskierteen keston kanssa haasteensa.
Vaimentimen jatkuva asentaminen ja irrottaminen kuluttaa pehmyttä kierrettä. Toisaalta alumiini
laajenee lämmön ansiosta enemmän kuin teräs, josta saattaa seurata alumiinikierteen löystyminen
teräspiipun vastakierteestä.
Haittalevyjen (välilevyjen) ja muiden sisäosien materiaalina alumiini on kevyt, mutta kestävyys
voi olla ongelma. Ongelmia voi aiheuttaa myös palamiskaasuista tiivistyvä kosteus, voi aiheuttaa
purettavissa vaimenninmalleissa alumiinisten sisäosien jumiutumista.
Teräs
Teräs on vaimennin materiaalina kestävä, mutta toisaalta hieman painava. Ongelmia voi aiheuttaa myös
palamiskaasuista tiivistyvä kosteus, joka teräksestä valmistetuissa osissa aiheuttaa ruostumista ja
tätä kautta rakenteen heikentymistä.
Ruostumaton teräs (Rosteri)
Ruostumaton teräs on vaimennin materiaalina kestävä, mutta toisaalta hieman painava. Ruostumaton teräs
ei ole arka ruostumiselle, kuten tavallinen teräs, joten ongelmia palamiskaasuista tiivistyvästä
kosteudesta ei aiheudu niin paljon kuin teräksen kanssa.
Ruostumattoman teräksen hyvä korroosionkestävyys perustuu sen sisältämään kromiin. Ruostumattomassa
teräksessä kromi reagoi hapen kanssa ja muodostaa suojaavan kalvon teräksen pinnalle.
Äänenvaimentimen toiminta
Kun ampuma-ase laukaistaan, työntää hylsyn sisällä nopeasti muodostuva voimakas ruutikaasujen paine
luodin irti hylsystä ja edelleen piipun rihlattuun osuuteen ja siitä edelleen ulos piipun sisältä,
äänenvaimentimeen, mistä edelleen ballistiselle lentoradalle, matkalle kohti maalia.
Luodin takana tulevat korkeapaineiset ruutikaasut ohjataan piippuvaiheen jälkeen äänenvaimentimeen.
Äänenvaimentimeen ohjatut ruutikaasut pääsevät nyt laajenemaan vaimentimen sisällä olevassa välilevyillä
jaetussa resonaattorikammioissa, muuttuen lähinnä lämmöksi.
Käytettäessä äänenvaimenninta, tulisi käyttää sellaista ampumatarviketta, jonka ruuti palaa loppuun
piippuvaiheen aikana. Ruudin palaminen äänenvaimentimen sisällä ei ole toivottavaa. Kun käytetään normaaleja
metsästyspatruunoita, äänenvaimennin vähentää merkittävästi laukausmelua, mutta ei luodin lentomelua.
Tämä johtuu siitä, ettei yliäänen nopeudella lentävän luodin lentomelua voi vaimentaa millään. Jos
halutaan vaimentaa myös luodin lentomelua, on käytettävä aliäänipatruunoita.
Ruutikaasujen virtaaminen resonaattorikammiossa
Äänenvaimentimen lämpeneminen
Jos äänenvaimennin toimii ammuttaessa oikein, se lämpenee voimakkaasti kuumien korkeapaineisten
ruutikaasujen asioista. Lämpenemiseen vaikuttaa tietenkin myös ympäristön lämpötila, eikä lämpeneminen
yleensä yhden laukauksen jälkeen ole vielä merkittävää. Muutaman nopeasti ammutun laukauksen jälkeen
vaimennin voi kuitenkin olla jo todella kuuma. Kuumeneminen puolestaan aiheuttaa lämpöväreilyä, joka
vaikeuttaa aseella tähtäämistä tähtäinmallista riippumatta (avotähtäimet, tähtäinkiikarit ja
punapistetähtäimet).
Lämpöväreilyn vaikutuksia voi vähentää käyttämällä vaimentimen ympärillä, lämpöä kestävistä Cordura-
ja Nomex-kankaista valmistettua ns. lämpö/väreilysuojusta. Kuuman vaimentimen irrottaminen on
tarvittaessa myös helpompaa, kun kuuman pinnan päällä on lämpösuojus.
Äänenvaimentimen asentaminen
Äänenvaimennin kierretään kiinni ampuma-aseen piipun päähän, tarkoitusta varten ajettuun kierteeseen.
Kierteitä on useita erilaisia, kuten esimerkiksi M14x1, M15x1, M16x1, M17x1, M17x1 Spigot, M18x1 ja
½” x 20 UNF.
Tärkeää on, että äänenvaimennin keskittyy piipun suuntaisesti täysin suoraan ja piipun reiän suuntaisesti
täsmälleen keskelle. Vaimentimen keskittymisessä oikeaan asentoon on merkittävässä asemassa vaimenninkierteen
pääteuran jälkeinen vastepinta. Vastepinnan korkeus suhteessa kierteen harjaan tulisi olla vähintään yksi
millimetri (1 mm) korkeammalla.
Jos äänenvaimennin on kierossa, suhteessa aseen piipun suuntaan, voi syntyä jopa vaaratilanteita, luodin
osuessa vaimentimen rakenteisiin. Toisaalta luodin on syytä tulla ulos vaimentimen sisältä, täsmälleen
ulostuloreiän keskeltä, jotta luodin takana tulevien ruutikaasujen purkautuminen olisi mahdollisimman
symmetrinen. Tämä vaikuttaa myös aseen osumatarkkuuteen. Jos vaimennin on jokaisella käyttökerralla hieman
eri asennossa, eikä keskittäminen ole onnistunut toivotulla tavalla, voi olla varma, että myös osumapiste
on jokaisella käyttökerralla hieman eri.
Huoltaminen
On suositeltavaa irrottaa äänenvaimennin käytönjälkeen ja puhdistaa se mahdollisuuksien mukaan.
Vaimentimen sisään kertyy ammuttaessa karstaa ruutikaasuista ja mahdollisesti jopa palamattomasta
ruudista, mikä tulee ravistella ulos tai puhaltaa paineilmalla pois. Tiukkaan piintyneen karstan
irrottamiseen voi käyttää varovasti sopivan kokoista kupariharjaa tai vaihtoehtoisesti messinkiharjaa
(tätä ei kuitenkaan tarvitse / pidä tehdä joka käytön jälkeen). Jos vaimentimen sisäosat on valmistettu
teräksestä, on ne syytä puhdistuksen jälkeen vielä öljytä kevyesti.
Vaimentimen sisään muodostuu suurten lämpötilaerojen vuoksi myös kondensoitunutta kosteutta. Kosteus
on syytä puhaltaa / kuivattaa pois, koska kosteus voi aiheuttaa syöpymistä ja siten rakenteen heikentymistä.
Vaimentimien puhdistamista varten on lisäksi olemassa käyttötarkoitukseen sopiva puhdistusöljy.
Yliäänipatruunat
Äänenvaimentimella kyetään poistamaan tehokkaasti laukaisusta aiheutunutta ruutikaasujen melua,
vain jos luodin lähtönopeus on alle äänennopeuden. Normaalit metsästyspatruunat ovat lähtökohtaisesti
aina ns. supersoonisia, eli niiden lähtönopeus on selkeästi äänennopeutta suurempi. Tällaisten
patruunoiden aiheuttamaa melua kyetään äänenvaimentimella vaimentamaan tyypillisesti vaimentajasta,
aseesta ja ampumatarvikkeesta riippuen noin 20–38 dB.
Äänenvaimentimilla päästään yleensä parempiin tuloksiin pulttilukkoisissa ja suoravetoisissa
kivääreissä, kuin puoliautomaattisissa ja sarjatuliaseissa.
Huom!
Äänenvaimenninta käytettäessä tulee käyttää ampumatarviketta, jonka lataus ja luoti sopivat kyseessä
olevan aseen piipun rihlannousuun, niin että luoti todella vakautuu. Ellei luoti vakaudu heti piippuvaiheen
jälkeen, voi luoti osua vaimentimen sisärakenteisiin tai luodin ulostuloaukon reunaan, vaurioittaen
vaimenninta ja aiheuttaen mahdollisen vaaratilanteen.
Aliäänipatruunat
Käytettäessä patruunoita, joiden luoti lentää aliäänennopeudella pyritään vaikuttamaan luodin
aiheuttamaan lentomeluun. Aliäänennopeudella lentäville luodeille on tärkeätä, ettei äänivallia
ylitetä, sillä äänivallin ylittämisestä seuraa merkittävä luodin lentomelun voimakkuuden lisääntyminen.
Äänivallin ylitys tarkoittaa sitä, että luoti lentää ääntä nopeammin. Hankalaksi asian tekee se, että
äänennopeus ei ole vakio vaan siihen vaikuttaa ilman lämpötila, ilman paine ja ilman suhteellinen
kosteus, eli käytännössä ilman tiheys.
Äänennopeus on 343 m/s, +20 celsiusasteen lämpötilassa. Mitä kylmempi on, sitä pienempi on äänennopeus,
esimerkiksi -50 celsiusasteen lämpötilassa äänennopeus on noin 300 m/s. Lämpötilan noustessa, esimerkiksi
+22 celsiusasteeseen on äänennopeus noin 345 m/s. Äänennopeutta ilmaisee fyysikko Ernst Machin kehittämä
mittastandardi Mach, joka kuvaa virtauksen nopeutta suhteessa äänennopeuteen väliaineessa. Yksi Mach on
äänennopeus vallitsevissa olosuhteissa.
Toisaalta ei tule pyrkiä valmistamaan patruunoita, joiden luodin lähtönopeus on juuri ja juuri alle
vallitsevan äänennopeuden, sillä luodin lentomelu alkaa voimistua tuntuvasti jo 0,9 Machin nopeudessa.
Aliäänipatruunoita ovat käyttäneen esimerkiksi tarkka-ampujat toisen maailmansodan aikana.
Aliäänipatruunoiden käyttö metsästyksessä on hieman kyseenalaista, sillä ammutun luodin lentorata on
erittäin kaareva ja varsinkin pitkillä ampuma etäisyyksillä hankalasti arvioitava. Samalla myös luodin
pysäytysteho kohteessa laskee merkittävästi. » lue lisää
Alilatausdetonaatio
Aliäänipatruunoita lataavien ja käyttävien ampujien on hyvä tiedostaa alilatausdetonaation riski.
Alilatausdetonaatio on suhteellisen monimutkainen prosessi, johon vaikuttaa ruudin määrä ja palonopeus,
sekä hylsyn tilavuus ja muoto.
Jos ns. aliladatun patruunan hylsyn sisällä on niin vähän ruutia, että ruudin pinta vaaka-asennossa
on nallin alapuolella, sytyttää nalli suurella todennäköisyydellä koko ruutiannoksen kerralla. Tällöin
ruudin palaminen ei tapahdu lineaarisesti hylsyn perältä suuaukkoa kohti, vaan ruuti syttyy koko hylsyn
matkalta. Pahimmillaan ruudin palaminen voi tapahtua myös vastapäivään, eli hylsyn pohjaa kohti, rikkoen
aseen lukon ja aiheuttaen mahdollisesti henkilövahingon.
Äänenvaimennuksen mittaaminen
Äänenvaimennustestissä mitataan äänenvaimentimen vaimennustehoa, tarkoittaen kuinka paljon äänenvaimennin
kykenee vaimentamaan laukaisuääntä, verrattuna vaimentamattomaan laukaisuun. Itse äänenvoimakkuuden
mittaus tulisi suorittaa yhdysvaltalaisen sotilasstandardin MIL-STD-1474 mukaisesti, jotta testin
tulokset olisivat yleismaailmallisesti edes jollain tapaa vertailukelpoisia. Myös testissä käytetyt
mittalaitteet tulee olla em. standardin mukaisia.
Testissä mittauslaitteen mikrofoni asetetaan piipun suusta yhden metrin (1 m) päähän kohtisuoraan
oikealle sivulle, 1,6 metrin korkeudelle maanpinnasta. Ammunta suoritetaan avoimella maakentällä, ilman
lähistöllä olevia heijastavia pintoja, ei esimerkiksi ampumakatoksessa. Jos lisäksi halutaan saada tulos,
mikä kertoo ampujalle aiheutuvan vaimennuksen, on mikrofoni asetettava myös ampujan vasemman korvan kohdalle
(oikeakätinen ampuja).
Testin aikana lämpötilan, ilmanpaineen ja ilmankosteuden tulisi pysyä vakiona. Tuuli ja varsinkin muuttuva
tuulen suunta voi sotkea koko testin, joten tyyni sää olisi sopivin.
Testissä tulisi ampua viisi laukausta vaimentamattomana ja 11 vaimennettuna, joista laukaukset 2.-11.
lasketaan luotettavan keskiarvon saamiseksi. Äänenvaimentimen nettovaimennus saadaan vähentämällä vaimennetun
äänenvoimakkuuden desibelinä ilmoitettu lukuarvo vaimentamattomasta.
Jotta testin tulos olisi äänenvaimentimittain vertailukelpoinen, tulisi testi ampua kaikilla vaimentimilla
samalla jäähdytetyllä aseella, jolloin kaliiperi, piipunpituus, rihlannousu yms. tekijät eivät pääse
vaikuttamaan testin tulokseen. Jotta testistä saadaan kattavampi, tulisi sama testi ampua läpi usealla
erilaisella aseella. Testistä tulee vielä kattavampi kun samat testit ammutaan läpi usealla eri valmistajan
ampumatarvikkeella.
Vertailutaulukko
Nykypäivän äänenvaimennin markkinoilla on todella paljon eri valmistajia ja näiden eri vaimennin malleja.
Alla olevaan taulukkoon on koottu Suomessa yleisimpien käytössä olevien äänenvaimentimien tietoja. Taulukon
tiedot pohjautuvat valmistajien itsensä ilmoittamiin tietoihin.
Äänenvaimennuskykyä ilmoittavissa tiedoissa on paljon toivomisen varaa. Jotkut valmistajat ilmoittavat
vaimennus tiedot suoraan vaimentimen suusta, toiset metrin päästä, jotkut molemmista. Vaimennustehoa
ilmoittavista tiedoista kuitenkin usein puuttuu testaus olosuhteet, kuten lämpötila, ilmapaine, testiympäristö,
käytetty ase (kaliiperi, piipun pituus, rihlannousu yms.), ampumatarvike (lataus, luodin lähtönopeus yms.)
ja mikä tärkeintä, käytetty mittalaite.
Tästä johtuen taulukon vaimennusta osoittavia tietoja voi pitää lähinnä suuntaa antavina, eikä sen mukaan
tule laittaa vaimentimia vaimennustehon perusteella paremmuusjärjestykseen.
Äänenvaimennin
T1
M1
M2
P1
P2
H1 Ø
Paino
6.5x55
.308 Win
(mm)
(mm)
(mm)
(g)
dB
dB
AimZonic Compact
1
A
R
133
118
42
260
-
20–23
AimZonic Predator
1
A
R
150
135
49,5
310
-
23–26
A-TEC Blaser
2
A
R
230
150
44,5
375
-
29
A-TEC Carbon 01
2
H
A
195
115
48
280
36
24–28
A-TEC Carbon 02
2
H
A
235
155
48
320
36
28–32
A-TEC Carbon 03
2
H
A
275
155
49
390
38
30–36
A-TEC Hertz 150
2
A
R
230
150
49,5
408
-
32
Ase Utra Jet-Z Comp
2
T?
T?
177
155
40
595
28–32
25–27
Ase Utra NS-3B
2
T?
T?
198
98
47,5
680
25–26
22–24
Ase Utra SL5
1
R
R
116
98
44,5
410
25–26
22–24
Ase Utra SL7
1
R
R
159
144
45
545
30–33
26–28
BR-Reflex T8
-
T?
T?
308
98
-
-
-
22–24
S&L TDM 35
2
A
R
215
-
35
268
-
25
S&L TDM 45
2
A
R
218
-
45
429
-
29–30
S&L Superdome44
2
A
R
220
110
44
350
-
32
JAKI Forest
1
T/A
R/A
130
99
49,5
320
29–30
25–27
JAKI RST Sniper
1
R
R
200
170
43,5
590
33–36
31–34
Ultra Alfa
-
T?
T?
210
95
50
560
-
-
Taulukon selitteet:
T1 - 1 = piipun päähän asennettava
T1 - 2 = osittain piipun päälle asennettava
M1 = runko / ulkopinnoite materiaali
M2 = sisusosien materiaali
Materiaalit; A = alumiini, H = hiilikuitu T = teräs, R = rosteri
P1 = vaimentimen kokonaispituus
P2 = pidentää asetta (piipun ylitys)
H1 = vaimentimen ulkohalkaisija
Suomen ampuma-aselaki
Nykyisin voimassa olevan aselain mukaan äänenvaimennin on luvanvarainen osa. Tämä tarkoittaa
käytännössä sitä, että hankittaessa aseeseen äänenvaimennin on ampuma-aseen haltijan pystyttävä
esittämään aseen hallussapitolupa vaimentimen myyjälle. Jos ampuma-asetta ei ole, on
äänenvaimentimelle oltava oma lupansa, mutta tämä lienee hyvin teoreettinen tilanne,
sillä eihän äänenvaimentimella tee mitään ilman asetta.