7.5 cm Leichtes Infanteriegeschütz 18

Yleistä

Saksalainen asekonserni Rheinmetall-Borsig A.G. kehitti vuonna 1927 kevyen jalkaväkitykin 7.5 cm Leichter Minenwerfer 18. Tykin pienimuotoinen tuotanto aloitettiin ilmeisesti jo samana vuonna, mutta varsinainen sarjatuotanto aloitettiin vasta vuonna 1932. Tykin nimi muutettiin myöhemmin ja uusi nimike oli 7.5 cm leichtes Infanteriegeschütz 18 (7.5 cm le.IG 18). Tykistä tuli jalkaväkirykmenttien tykkikomppanioiden perusase ja säilyi palveluskäytössä koko toisen maailmansodan ajan.

Vuoristojoukoille kehitettiin tykistä oma versio vuonna 1937. Vuoristojoukoille tarkoitetun tykin nimi oli 7.5 cm le.Geb.IG 18 (Obermühl). Vuoristotykki voitiin purkaa vaikeassa maastossa tapahtuvaa kuljetusta varten kymmeneen osaan, jolloin raskain osa painoi 74,9 kg. Osiin purettua tykkiä kuljettamaan tarvittiin kuusi hevosta tai muulia, tai vaihtoehtoisesti 10 miestä. Vuoristotykki versio oli itse asiassa hieman normaalia tykkiä (400 kg) painavampi, 440 kg.

7.5 cm le.IG 18 oli alun perin suunniteltu hevosvetoiseksi ja siinä oli puiset vetopyörät. Myöhemmin tykkiin suunniteltiin teräsvanteiset kumipyörät, jotka mahdollistivat tykin vetämisen moottoriajoneuvoilla. Tykkiä vedettiin tyypillisesti Kruppin valmistamalla L2H143 Kfz. 69 ajoneuvolla tai kevyellä puolitela-ajoneuvolla kuten Sd.Kfz.10 tai jopa pienellä Kettenkraftkrad Hk 101 maastoajoneuvolla.

Tykit maalattiin toisen maailmansodan aikana tumman harmaaksi (Dunkelgrau – RAL 7021). Tumman harmaaksi maalaaminen hyväksyttiin virallisesti vasta Ranskan sotaretken jälkeen, heinäkuussa 1940.

Tekniset tiedot

Ampumatarvikkeet

• 7.5 cm Igr.18, (HE)
• 7.5 cm Igr.18 Al., (HE)
• 7.5 cm Igr.38 HL, (HEAT)
• 7.5 cm Igr.(Üb.)
• 7.5 cm Igr.(Üb. Al.)

7.5 cm Igr.18

Tykin perusampumatarvike oli sirpalekranaatti 7.5 cm Igr.18 oli varustettuna Az.23 n.A. tyyppisellä iskusytyttimellä tai vaihtoehtoisesti Dopp Z.S./90 aikasytyttimellä. Ammuksen paino oli latauksen suuruudesta riippuen 5.45–6.0 kg. Ammuksen maksimi kantama oli 3375 m ja lähtönopeus 210 m/s.

Sirpalekranaatteja ammuttaessa käytettiin kartussityyppistä latausta, seuraavasti;

7.5 cm Igr.38 HL

Panssarintorjuntakäyttöön tarkoitettu 7.5 cm Igr.38 onteloammus painoi 4,2 kg ja sen lähtönopeus oli 260 m/s. Ammuksen pituus oli 284,2 mm ja räjähdysainemäärä 530 grammaa. Ammuksen suurin mahdollinen kantama oli 3 795 metriä. Ammus oli varustettu Az.38 tyyppisellä iskusytyttimellä.

Ammus läpäisi lyhyeltä etäisyydeltä (matka alle 300 m), 90 asteen iskukulmalla 55 mm panssariterästä. 30 asteen iskukulmalla läpäisy oli vielä 45 mm. Ammustyyppi otettiin ilmeisesti käyttöön Venäjän sotaretken alussa, kesällä 1941.

Tuotanto

Tuotanto aloitettiin Rheinmetall-Borsig AG:n toimesta vuonna 1932, jatkuen aina toisen maailmansodan loppuun asti. Tykkiä valmistivat Böhm Waffenfabrik Strakonitz ja Habämfa Ammerdorf/Halle. Toisen maailmansodan alkaessa 1.9.139 oli valmiina 2933 tykkiä. Sodan aikana (1939–1945) valmistui vielä 8266 tykkiä lisää. Kokonaistuotanto oli lähteestä riippuen 11 119 – 12 000 tykkiä.

Rintamalla

7.5 cm le.IG 18 tykkejä oli jalkaväkirykmenttien tykkikomppanioiden käytössä Petsamosta aina Kreetan saarelle asti. Vuoristodivisioonien tykistörykmenttien käytössä oli puolestaan vuoristojoukoille tarkoitettu versio 7.5 cm Geb.IG. 18 jokaiseen patteriin kuului neljä tykkiä. Patteristossa puolestaan oli yhdestä kolmeen patteria. Toisen maailmansodan alussa 1.9.1939 Saksan maavoimilla (Wehrmacht) oli käytössään 2 933 tykkiä (7.5 cm le.IG 18).

Suomessa

Suomen armeijalla ei ollut käytössään yhtään 7.5 cm IG 18 jalkaväkitykkiä, mutta Pohjois-Suomessa 1941–1944 toimineella Saksan Lapin armeijan vuoristodivisioonilla niitä oli käytössään useita kymmeniä.

AOK Norwegen

Saksan Lapin armeija käytti vuosina 1941–1944 vuoristodivisiooniensa tykistörykmenttien patteristojen aseena 7.5 cm le.IG.18 tykkejä. Saksalaisilla oli käytössään 7.5 cm le.IG 18 tykkejä Suomessa seuraavasti;

*) Huom! 2. vuoristodivisioona (2.GD) siirrettiin pääosiltaan pois Pohjois-Suomesta vuoden 1941 lopulla

SS-Nord

Kiestingin suunnalla vuosina 1941–1944 taistelleella SS-divisioona Nordilla oli käytössään 7.5 cm le.IG.18 jalkaväkitykkejä kesäkuusta 1941 alkaen. 7.5 cm IG.18 tykkien määrää alettiin vähentämään kesällä 1942, kun divisioonaan perustettiin 7.5 cm Geb.G 36 tykein varustettu patteristo. Alla olevassa taulukossa hahmotetaan SS-Nord divisioonan ammuskulutusta ampumatarvikkeittain Kiestingin suunnalla vuosina 1941–1942.

Ampumatarviketilanne