Saksalainen aseseppä August Menz (1861–1918) kehitti Menta–taskupistoolin vuonna 1910-luvun
alkupuolella. August Menz omisti asetehtaan Waffenfabrik A. Menz, Suhlissa. Hän toi markkinoilla
Menta–taskupistoolin (Menz taschenpistole) vuonna 1913.
Saksalainen asetehdas Becker & Holländer Waffenbau (Suhl) sai luvan valmistaa lisenssillä pistoolia
Saksan keisarillisen armeijan tarpeisiin ja otti sen tuotantoon vuonna 1915, nimikkeellä Selbstlade-Pistole
Beholla 7.65 D.R.P.
Beholla D.R.P.
Ensimmäinen maailmansota
Ensimmäisen maailmasodan aikana ase oli Saksan keisarillisen armeijan toissijainen henkilökohtainen ase.
Saksan keisarillinen armeija tilasi koko Beholla–pistoolien tuotannon. Kuitenkin osa aseista meni
siviilimarkkinoille, suurin osa kuitenkin vasta sodan jälkeen.
Vuosina 1915–1916 valmistettujen pistoolien kahvalevyt valmistettiin kovasta kumista ja niihin ajettiin
BH–monogrammi. Myöhemmin valmistetuissa aseissa siirryttiin puisiin kahvalevyihin.
Tuotanto
Asetta valmistettiin vuodesta 1915 alkaen, tuotannon päättyessä sodan loputtua vuonna 1918. Aseen kokonaistuotanto
oli noin 45 000 kpl. Näistä aseista noin 15 000 – 16 000 leimattiin Saksan armeijan leimalla. Saksan armeijan
kotka-leimalla varustettujen aseiden arvo on noin 10–15 % suurempi, kuin ilman leimaa olevien. Kotka-leima lyötiin
aseen liipaisinkaareen. Aseessa käytettiin alkuun bakeliitista valmistettuja kahvalevyjä, mutta niistä luovuttiin
myöhemmin. Puusta valmistetut kahvalevyt ovat ainakin sarjanumerosta 23756 lähtien valmistetuissa aseissa.
Beholla–pistoolia myytiin ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan keisarillisien armeijan upseereille. Aseen hinta
8.8.1917 oli 41 Saksan markkaa.
Kesällä 1916 myös Waffenfabrik August Menz (Suhl) aloitti pistoolin tuotannon. August Menzin valmistamien
Menta–pistoolien (miltei identtinen Beholla–pistoolin kanssa) tiedossa olevat sarjanumerot ovat välillä 4–10567).
Sodan jälkeen myös Standa-Werke (Suhl) ja H.M. Gering & Co. (Armstad) aloittivat pistoolin valmistuksen. Aseen
nimi Beholla korvattiin nimellä, Menta (August Menz), Stenda (Standa Werke) ja Leonhardtt (H.M. Gering & Co.),
valmistajasta riippuen. Beholla–pistoolista on valmistettu ainakin neljä erilaista klooni versiota.
Stenda-Werke osti ensimmäisen maailmansodan jälkeen Becker & Holländerin asetehtaan ja valmisti asetta vuosina
1918–1925, Becker & Holländerin vanhoilla koneilla. Stenda ilmeisesti jatkoi sarjanumerointia suurin piirtein
siitä, mihin Berker & Holländer lopetti. Stendan valmistamisen aseiden sarjanumerot ovat arviolta sn: 51 000 – 75 000.
Beholla–pistooleja myytiin 1 353 kpl Liettuaan vuosina 1919–1920. Ilmeisesti pieni määrä pistooleja myytiin myös
Bulgariaan.
Valmistajan merkintöjä
Beholla-pistoolissa valmistajan merkinnät on sijoitettu luistin molemmin puolin. Luistin
oikealla sivulla on asetehtaan nimi: ”Becker&Holländer. Waffenbau Suhl. Luistin vasemmalla
sivulla on aseen mallimerkki ja kaliiperi: Selbstlade-Pistole ”Beholla” Val 7.65 D.R.P.
Aseen sarjanumero on sijoitettu rungon vasemmalle sivulle, luistin alapuolelle.
Sarjanumeron perään on lyöty savuttomanruudin tarkastusmerkintä ”kruunu ja N-kirjain”.
Luistin vasemmalla sivulla teksti: Selbstlade-Pistole "Beholla" Cal. 7,65 D.R.P.
Luistin oikealla sivulla teksti: Becker&Holländer.Waffenbau Suhl.
Suomessa
Suomen armeijan käytössä oli talvi- ja jatkosodan aikana useampia satoja erilaisia
pistooleja. Useiden pistoolien kirjanpitomerkintänä luki vain; sekalainen, kaliiperi
6,35 ja 7,65. Vuonna 1942 näistä pistooleista oli kirjanpitoon merkitty nimellä vain
26 pistoolimerkkiä. 7,65-kaliiperinen Beholla-pistooli oli yksi näistä. Tiettävästi
Beholla-pistooleja oli Suomen armeijan käytössä useita kymmeniä.