Colt M1911

Yleistä

Yhdysvaltalainen John Moses Browning suunnitteli tämän erittäin suositun sotilaspistoolin vuonna 1900. Yhdysvaltojen armeija (US Army) hyväksyi sen palvelusaseeksi 29.3.1911 nimikkeellä Automatic Pistol, Caliber .45, M1911.

Aseen ensimmäinen versio on siis nimeltään M1911. Se on rakenteeltaan yksinkertainen ja siten suhteellisen helppo valmistaa. Aseesta tuli pian erittäin suosittu, lähinnä sen erittäin hyvän pysäytyskyvyn vuoksi, mutta yhtenä syynä voidaan pitää myös sen hyvää ergonomiaa. Colt M1911 oli tullessaan tuotantoon erittäin nykyaikaisen näköinen, jos vertaa sitä esimerkiksi saksalaiseen vastineeseen Parabellum P.08:aan. Aseiden toimintaperiaate on toki erilainen, samoin ergonomia. Parabellumissa aseen kahva on 55 asteen kulmassa, Coltissa puolestaan 74 asteen kulmassa.

Colt M1911:een suunniteltiin erilaisia parannuksia vuodesta 1924 alkaen. Parannettu versio tuli tuotantoon vuonna 1926 ja se sai 17.5.1926 nimekseen Automatic Pistol, Caliber .45, M1911A1. Aseeseen tehtyjä parannuksia olivat; leveämpi etutähtäin, pidempi iskuri, lyhyempi liipaisin, uudenlainen jousikammio, syvennys etusormelle liipaisimen takana, pidennetty kahvavarmistin sekä kahvojen karhennusta oli yksinkertaistettu.

Helpoiten M1911:n ja M1911A1:n erottaa ulkoisesti toisistaan muutamien pienien yksityiskohtien perusteella; A1:ssä ei ole lippaan alla nauhalenkkiä ja A1:ssä on kahvakarhennus myös kahvalevyn ruuvien ympärillä.

Toiminta

Ase on rakenteeltaan tukeva, luotettava ja suuren kaliiperinsa ansiosta tehokas. Se on ns. yksitoiminen ja toimii lyhytrekyyli periaatteella.

Luistin ja piipun peräännyttyä lyhyen matkaa (laukaisun voimasta), piipun alla oleva taittuva lenkki vetää piipun takapään alas, jolloin piipun ja luistin välinen jäykkäyhteys katkeaa ja luisti pääsee jatkamaan matkaa yksin. Luistin palatessa jousen voimasta takaisin se vetää lippaasta uuden patruunan patruunapesään.

Tuotanto

Asetta valmistettiin Yhdysvalloissa ennen ensimmäistä maailmansotaa yli miljoona kappaletta. Valmistajina toimivat; Colt, Springfield Armory, Remington-UMC, Burroughs ja Savage. Aseen valmistus jatkui sodan jälkeenkin ja vuoteen 1985 mennessä M1911 ja M1911A1 malleja oli valmistettu kaikkiaan noin 2,7 miljoonaa kappaletta. Ase oli Yhdysvaltojen armeijan palveluskäytössä vuosina 1911–1985. M1911 sarjanumerot jäävät alle numeron 700 000. Parannetun version M1911A1 sarjanumerot puolestaan alkavat samasta kohtaa. Suurin osa pistooleista valmistettiin toisen maailmansodan aikana, kaikkiaan 1 878 742 kappaletta.

Colt

Coltin tehtaalla valmistettiin M1911-pistoolia aina vuoteen 1937 asti, ennen kuin uuden version M1911A1 tuotanto aloitettiin laajamittaisesti.

Singer Manufacturing Co.

Ordnance Dept. aloitti vuonna 1937 neuvottelut usean asetehtaan kanssa, M1911A1-pistoolien valmistamisesta. 17.5.1940 Singer Manufacturing Co. sai tilauksen ja se valmisti tosin vain 500 mallikappaletta (sarjanumerot S800001–S800500). Tehtaalla tultiin kuitenkin siihen lopputulokseen, että se auttaa Yhdysvaltojen sotaponnisteluja paremmin valmistamalla joitakin muita aseita kuin pistooleja.

Remington Rand Co.

Remington Rand Co. (kirjoituskonetehdas) sai 16.3.1942 hallituksen sopimuksen, 125 000 M1911A1-pistoolin valmistuksesta. Pistoolien tarve oli suuresti kasvanut Pearl Harborin taistelun jälkeen, kun Yhdysvallat alkoi todenteolla kasvattamaan sotavoimiensa vahvuutta. Remington aloitti tuotannon Syracusan tehtaalla (New York). Tehdas sai osan valmistukseen tarvittavista koneistaan Singerin tehtaalta. Remington käytti aseissaan joitakin Coltin, Springfield Armoryn ja High Standard Arms Co:n valmistamia osia. Remington toimitti ensimmäiset valmistamansa M1911A1-pistoolit marraskuussa 1942. Toisen maailmansodan loppuun mennessä Remington oli valmistanut 900 000 asetta. Kaikkiaan Remington valmisti noin 1 030 000 M1911A1-pistoolia.

Swissvale (Union Switch & Signal)

Hallitus tilasi 5.5.1942 Swissvale tehtaalta 200 000 kpl M1911A1-pistoolia. Tuotanto aloitettiin ja ensimmäiset pistoolit toimitettiin tehtaalta maaliskuussa 1943. Tehdas oli valmistanut 27.11.1943 mennessä 55 000 kpl M1911A1-pistoolia, ennen kuin tuotanto lopetettiin.

Ithaca Gun Co.

Ithaca Gun Co. aloitti M1911A1-pistoolin tuotannon vuonna 1942. Ithaca tilasi useilta alihankkijoita aseen osia. Ithaca valmisti kaikkiaan 335 466 asetta (Ithacan oman tiedon mukaan 382 000 kpl). Ithaca Gun Co valmisti aseet Upper Sanduskyn tehtaalla Ohiossa.

Käyttö

Ase oli laajalti käytössä ensimmäisessä maailmansodassa, toisessa maailmansodassa, Korean sodassa ja Vietnamin sodassa. Asetta on nähty amerikkalaisten käytössä myös Persianlahden sodassa, sekä Afganistanin ja Irakin sodissakin. Voidaan sanoa, että Browningin sata vuotta sitten suunnittelema, erittäin modernin näköinen ase on nähnyt kaikki Yhdysvaltojen tähän asti sotimat sodat. Asetta pidetään yleisesti yhtenä parhaista koskaan itsepuolustukseen kehitetyistä aseista.

Asetta vietiin Isoon-Britanniaan ja Venäjälle. Sitä valmistettiin lisenssillä Norjassa ja Argentiinassa. Sen kopioita valmistettiin suuria määriä eri puolilla maailmaa, tosin ulkomuodoltaan hieman muutettuna ja eri kaliiperissa.

Isoon-Britanniaan viedyt aseet (kaliiperissa .455) valmistettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Kaikkiaan aseita valmistettiin 13 510 kpl.

Venäjä osti tsaarin vallan aikana Yhdysvalloista 50 000 kpl Colt 1911 -pistoolia. Venäjän historiaan Colt 1911 jäi, kun Jakov Jurovski murhasi 17.7.1918 viimeisen tsaarin Nikoilai II:n Colt 1911:llä (sarjanumero 71905).

Suomessa

Ensimmäiset Colt M1911 -pistoolit saapuivat Suomen suuriruhtinaskuntaan Venäjän tsaarin armeijan sotilaiden mukana. Näiden pistoolien lukumäärä ei ole tiedossa. Vallankumouksen puhjettua vuonna 1917 Venäjällä, osa venäläisistä sotilasta kapinoi myös Suomessa. Kapinoivat sotilaat mm. tappoivat ja ryöstivät upseereitaan ja myivät haltuunsa saamia aseita suomalaisille siviileille. Esimerkiksi Viipurissa venäläiset myivät Colt-pistooleita 700 markan hintaan, niin punaisille kuin valkoisillekin. Näin osa Venäjän armeijan Colt M1911 -pistooleista kulkeutui Suomen sisällissodan aikana punaisten käsiin ja osa jäi valkoisten saaliiksi.

Senaatti päätti 19.9.1917 perustaa 200 poliisia käsittävä ratsupoliisiosasto, jolle annettiin nimeksi Järjestyslipusto (Ordningsfanan). Tehtävään määrättiin Bruno Jalander, joka delegoi tehtävän edelleen sotilaskomitean jäsenelle, aliratsumestari Gaston Ahrenbergille. Järjestyslipuston aseistuksen Ahrenberg joutui hankkimaan omatoimisesti, saaden kokoon kymmenkunta vanhaa Berdan m/1870 -kivääriä ja kymmenkunta Colt M1911-pistoolia.

Savonlinnassa perustettiin rohdoskauppias Asplundin johtama 10-miehinen ratsuosasto marraskuussa 1917. Osaston aseistuksena oli miehien itsensä hankkimat Nagant M1895 -revolverit ja Colt M1911 -pistoolit. Mikkelissä perustettiin 50 miehen vahvuinen ratsuosasto, jonka aseistuksena oli myös Nagant M1895 -revolverit, Colt M1911 -pistoolit Mauser C96 -pistoolit.

Vuoden 1918 lopulla suoritetussa Suomeen sijoitettujen venäläisten joukkojen aseistariisunnassa, jäi myös Colt M1911 -pistooleita suomalaisten haltuun. Osa venäläisten aseista jäi armeijalle ja osa yksityishenkilöille. Colt-pistooleita oli jonkin verran myös brittien aseistaman Muurmannin legioonan käytössä, lähinnä henkilökohtaisina aseina. Muurmannin legioonassa oli noin 1 200 suomalaista punaista, jotka olivat sisällissodan lopulla siirtyneet rajan taakse ja sotivat mm. suomalaista Vienan retkikuntaa vastaan.

Talvi- ja jatkosodassa Colt M1911 -pistooleita nähtiin jonkin verran lähinnä kotijoukkojen käytössä, mutta muutamia myös rintamajoukoilla. Väitteet, että Colt M1911A1 -pistooleita olisi saatu saaliiksi venäläisten käyttämistä amerikkalaisista M3 Lee -panssarivaunuista ei ainakaan toistaiseksi ole näyttöä. Tiedossa ei ole ainuttakaan Suomen rintamalla tuhottua M3 -panssarivaunua.

Mannerheimin murhayritys Colt-pistoolilla

Sisällissota Suomessa oli päättynyt 1918 punaisten tappioon ja vakaumuksellisimmat punakaartilaiset pakenivat Neuvosto-Venäjälle. V.I. Lenin perusti Pietariin kansainvälisen punaupseerikoulun, jonka tehtävänä oli antaa upseeri-, tiedustelu- ja sabotaasikoulutusta. Koulua johtivat veljekset Jukka, Jaakko ja Eino Rahja. Koulun ydin joukon muodostivat suomalaiset, joita valmistui koulusta yli 1 500.

Eino Rahja päätti murhata valkoisen armeijan komentajan Mannerheimin. Tarkoitusta varten koottiin kahdeksan suomalaisen iskuryhmä, jota johti Aleksander Weckman. Ryhmä saapui Suomeen maaliskuussa 1920, tarkoituksena murhata Mannerheim suojeluskunnan paraatissa Tampereen Hämeenkadulla 4.4.1920. Ryhmän johtaja Weckman määräsi ampujaksi Karl Salon ja antoi tälle Colt M1911 -pistoolin. Kun Mannerheim sitten ratsasti paraatin kärjessä ja saapui Salon kohdalle, ei Salo pystynytkään ampumaan, vaan pakeni. Salo luovutti myöhemmin pistoolin takaisin Weckmanille ja pakeni tovereitaan. Ryhmä yritti palata takaisin Venäjälle, mutta heistä vain kolme pääsi sinne asti, loput pidätettiin.

Muistoaseet (Commemorative)

Ensimmäisen maailmansodan muistoaseita valmistettiin Yhdysvalloissa 1960- ja 70-luvuilla. Aseet olivat hienosti viimeisteltyjä ja kaiverrettuja ja samalla erittäin haluttuja. Valmistussarjat olivat pieniä, muutamasta kymmenestä muutamaan sataan. Nykyisin muistoaseita on valmistettu lukuisista eri tapahtumista. Alla on listattuna muutama ensimmäisen maailmansodan muistoase.

• 1. Chateaun Thierryn taistelun muistoase
• 2. Belleau-Wood taistelun muistoase
• 3. Marnen toisen taistelun muistoase
• 4. Meuse-Argonnen taistelun muistoase

Colt M1911 on Yhdysvalloissa edelleen erittäin suosittu ase ja siitä valmistetaan jatkuvasti uusia suhteellisen hintavia erikoiskaiverrettuja ns. custom-malleja.