Yhdysvaltalainen asesuunnittelija John Moses Browning suunnitteli vuonna 1896 uuden mallisen
taskupistoolin, joka käytti 7.65x17 mm -kaliiperista patruunaa. Alun perin Browning suunnitteli tämän
pistoolin Coltin asetehtaalle, mutta se ei lopulta kiinnostunutkaan taskupistoolien valmistamisesta.
Browning esitteli aseen belgialaiselle FN Herstal -asetehtaalle ja he innostuivat asiasta.
Vuonna 1899 aloitettiin FN m/1899 -pistoolin valmistus. Pistoolia ehdittiin valmistaa 3 900
kappaleen erä, ennen kuin seuraavana vuonna aseeseen oli tehtävä Belgian armeijan vaatimia
muutoksia. Piipun pituutta lyhennettiin, kahvalevyjä suurennettiin ja rungon vahviketta
jatkettiin. Näin syntyi malli FN m/1900. Belgian armeija tilasi asetta heti 20 000 kappaletta.
Aseesta käytettiin myös nimityksiä FN Browning M1900, FN Modèle/Mle.1900, Browning M1900,
Modèle 1900 Pistolet Automatic Browning ja Browning No.1
Toiminta
FN m/1900 on massasulkuperiaatteella toimiva itselataava puoliautomaattipistooli. Luistin palautinjousi
(rekyylijousi) ja sen ohjauskara on sijoitettu rakenteellisesti hieman erikoisesti luistin sisään, piipun
yläpuolelle. Vedettäessä liipaisinta palautinjousi vapautuu ja antaa iskurille keinuvivun välityksellä vauhtia
(eli palautinjousi toimii myös iskurijousena).
Kun aseen luisti patruunan laukaisun voimasta, liikkuu taaksepäin 31 mm, työntää jousen
kara keinuvivun iskureineen taakse. Samalla ulosvetäjä poistaa ammutun patruunan hylsyn patruunapesästä
ja heittää sen ulos aseen sisältä oikealla sivulla olevasta hylsynpoistoaukosta.
Tämän jälkeen luisti palaa takaisin eteen ja työntää samalla lippaan syöttösillan
päällä lepäävän seuraavan patruunan patruunapesään.
Ase on rakenteeltaan yksinkertainen, varmatoiminen ja helppo huoltaa. Ase sopii pienestä koostaan
huolimatta hyvin käteen. Tähtäinlaitteet ovat hieman liian vaatimattomat, samoin 7,65 mm Browning
patruunan pysäytysteho. Vaatimattoman pysäytystehon vuoksi ase ei sovellu kunnolla sotilaskäyttöön.
Patruunassa on kevyt viiden gramman luoti, jonka nopeus on vaatimattomat 250 m/s.
Tuotanto
Aseen tuotanto aloitettiin FN Herstal -tehtaalla vuonna 1900. Aseesta kehkeytyi vuosisadan vaihteen
menestystuote. Kysyntä siviilimarkkinoilla oli kova. Sadan tuhannen valmistetun aseen raja rikkoutui
jo elokuussa 1904. Vuonna 1909 rikkoutui 500 000 valmistetun aseen raja. Tuotanto lopetettiin vuonna
1911, kun markkinoille tuli uusi malli FN m/1910. Tiettävästi asetta valmistettiin kaikkiaan 724 450
kappaletta.
Aseesta on valmistettu myös lahja- ja keräilytarkoituksiin kaiverruksilla koristeltuja versioita.
Näissä aseissa on helmiäiskahvalevyt. Myös muutamia niklattuja aseita valmistettiin. Ase on nykypäivänä
suhteellisen harvinainen.
Suomessa
Kouluylihallituksen apukamreeri Eugen Schauman ampui 16.6.1904 FN m/1900 -pistoolilla Suomen
suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovich Bobrikovin. Schauman suoritti poliittisen
murhan senaatin portaikossa. Tekonsa jälkeen Schauman ampui itsensä.
Kun Schauman ampui; ensimmäinen luoti osui univormun nappiin ja kimposi, toinen luoti osui mitaliin
ja kimposi, kolmas luoti osui vyönsolkeen, joka murskaantui. Luoti ja vyön soljen kappaleet tunkeutuivat
Bobrikovin vatsaan. Tämän jälkeen Schauman ampui vielä kaksi laukausta maassa makaavan Bobrikovin sydämeen.
FN m/1900 -pistooleita nähtiin suomalaisten poliisien palvelusaseina vielä 1980-luvulla. Näiden aseiden
alkuperäiset kahvalevyt vaihdettiin poliisin vaakunalla varustettuihin muovisiin kahvalevyihin.
Lähdeluettelo
Kaliberi lehti 1/2002, FN Modèle 1900, Mika Vuolle
Handguns of the World, Edward. C. Ezell
Arma Fennica 2 - Sotilasaseet, Timo Hyytinen, 2002