Saksalaisella Mauser-asetehtaalla (Mauser Werke AG Oberndorf am Neckar) työskennelleet
Feederlen veljekset Fidel, Friedrich ja Josef Feederle aloittivat pistoolin suunnittelun
vuonna 1893. Paul Mauser viimeisteli suunnittelutyön vuonna 1895 ja hän patentoi uuden
aseen 11.12.1895. Pistoolista vuonna 1916 valmistettu versio kaliiperissa 9x19Pb (9mm
Parabellum) sai nimekseen Mauser M1916. Suomessa ase tunnetaan parhaiten nimellä "Ukko-Mauser".
Mauser M1916
Vuonna 1916 Mauser C96 -pistoolista valmistettiin 9x19 Pb -kaliiperin konstruktio ensimmäistä
maailmansotaa käyvän Saksan keisarillisen armeijan tilauksesta. Uusi versio sai nimekseen Mauser
M1916. Se poikkesi aiemmasta mallista vain suuremman kaliiperin ja kahvalevyihin kaiverrettujen
suurikokoisten, punaiseksi maalattujen 9-numeroiden osalta. Punaisella yhdeksiköllä pyrittiin
estämään väärinkäsitykset aseen kaliiperin suhteen (9 = 9x19 Pb).
Englantia puhuvissa maissa aseesta käytetään usein nimitystä ”Red 9”, mutta tätä nimitystä tulisi välttää, sillä joissakin alkuperäisissä m/1916-pistooleissa numero yhdeksän on väriltään musta ja joidenkin aseiden kahvalevystä se puuttuu kokonaan.
Rakenne
Aseessa on 140 mm pitkä piippu (kaliiperi 9x19 Pb) joka on käytännössä yhtä ja samaa osaa ns. lukkokehyksen kanssa. Laukaisukoneisto voi poikkeuksellisesti vetää ulos luistirungon alta, painamalla ensin lukitusvipu yläasentoon. Tämä helpottaa merkittävästi aseen puhdistamista ja mahdollisen vikatilanteen poistamista, varsinkin kenttäolosuhteissa.
Rakenteellisesti erikoista on, että runkoon integroitu 10 patruunan siteellä ladattava laatikkomakasiini on sijoitettu liipaisinkaaren etupuolelle (normaalisti pistoolin lipas on kahvan sisällä).
Aseessa on pähkinäpuusta valmistetut kahvalevyt, joihin on ajettu 24 vaakasuuntaista
uraa. Kahva muistuttaa luudanvartta, mistä aseen englanninkielinen lempinimi ”Broomhandle” tulee. M1916-mallin aseiden kahvalevyihin poltettiin suuret 9-numerot, osoittamaan aseen kaliiperia 9x19 Pb. Numerot lisäksi maalattiin yleensä punaisiksi.
Aseessa on kiinteä etutähtäin (jyvä), sekä säädettävä takatähtäin, joka on säädettävissä matkoille 50–500 metriä, 50 metrin portain.
Erikoista aseessa on myös sen vakiovarusteena oleva 360 mm pitkä, 440 grammaa painava puinen kotelo,
joka toimii tarvittaessa myös ns. jatkoperänä. Puinen kotelo voitiin kiinnittää nahkakotelon avulla
vyöhön, tai asetta voitiin kantaan olalla olkahihnan avulla. Käytettäessä koteloa jatkoperänä, muuttuu
ase pistoolikarabiiniksi ja aseen osumatarkkuus paranee merkittävästikin, tietenkin ampujasta riippuen.
Kun kotelo on kiinnitetty aseeseen on aseen kokonaismitta 640 mm ja paino noin 1,6 kg.
M1916 versiossa on ns. uusi varmistin malli, joka mahdollistaa pistoolin turvallisen kantamisen,
myös hana (iskuvasara) laskettuna. Iskuvasaraan on lyöty NS-leima (Neue Sicherung), joka tarkoittaa
juurikin uuden mallista varmistinta. Varmistin nupissa ei ole reikää, kuten Mauser C96 -mallissa.
Toiminta
Mauser m/1916 -pistooli on ns. lyhytrekyyliperiaatteella toimiva massasulkulukkoinen puoliautomaattipistooli.Heti laukaisutapahtuman jälkeen piippu ja lukko liukuvat
taaksepäin noin 6 mm matkan, jolloin lukuun avautuu. Tämän jälkeen lukko jatkaa vielä
liikettään taaksepäin ja ulosvetäjä heittää hylsyn ulos patruunapesästä. Kun palautinjousen
vastustus kasvaa suuremmaksi kuin taaksepäin työntävä rekyylivoima, palaa lukko palautinjousen
voimasta takaisin eteenpäin ja työntää makasiinin patruunasillalla lepäävän seuraavan patruunan patruunapesään. Nyt ase on jälleen ladattu ja ampumavalmis.
Aseen laatikkomakasiini (lipas) täytetään käyttämällä kymmen patruunan patruunakampaa (patruunaside) seuraavasti. Aseen hana
(iskuvasara) vedetään taka-asentoon. Nyt lukko vedetään taakse ja patruunoilla täytetty kampa yksinkertaisesti
painetaan yläkautta lippaan sisään. Painettaessa patruunakampa sisään, on huomioitava, että patruunaside painetaan
sitä varten ajettuihin uriin.
Ukko-Mauserissa toimii 9x19Pb –pyöreäpäinen patruuna, sillä ns. katkokärkinen kartionmuotoinen patruuna
aiheuttaa syöttöhäiriöitä.
Tuotanto
Mauser m/1916 -pistooleja valmistettiin Mauserin tehtaalla (Waffenfabrik Mauser Oberndorf
am Neckar) vuodesta 1916 alkaen, Saksan keisarillisen armeijan tilauksesta. Tilauksen
tarkoituksena oli kompensoida Parabellum P.08 -pistoolien hidasta ja samalla riittämätöntä
tuotantoa.
Saksan keisarillisen armeijan tekemä tilaus käsitti kaikkiaan 150 000 pistoolia ja näistä
ehdittiin valmistaa vuosien 1916–1918 aikana noin 136 000 kpl, ennen ensimmäisen maailmansodan
päättymistä 11.11.1918. Mauser M1916 version valmistaminen jouduttiin lopettamaan ensimmäisen
maalimansodan jälkeen solmitun Versaillesin rauhansopimuksen rajoittaessa sotilaspistoolien
valmistusta.
Mauser M1916 -pistoolien sarjanumerointi aloitettiin ykkösestä, käsittäen sarjanumerot 1–135127.
Sarjanumero 135127 on suurin tiedossa oleva sarjanumero.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen
Versaillesin rauhansopimuksen mukaan saksalaisilta kiellettiin 9mm kaliiperiset
sotilaspistoolit. Tämän vuoksi 1920-luvulla Saksan silloisen armeijan (Reichswehr)
ja poliisin käytössä olleet Mauser M1916 -pistoolien piiput korvattiin lyhyemmillä
7,63 mm kaliiperisilla piipuilla. Tässä yhteydessä piti vaihtaa myös takatähtäimen
asetintanko, koska M1916 -mallin 9mm Parabellum patruunan luodin lähtönopeus oli
7,63 patruunaa vaatimattomampi, eikä takatähtäimen lentorata asteikko vastannut
uutta kaliiperia. Todennäköisesti myös pistoolin kahvalevyt vaihdettiin, sillä
M1916 -pistoolien kahvalevyissä oli punainen ”9”, osoittamassa pistoolin kaliiperia,
9mm Para.
Suomessa
Suomessa Ukko-Mauser -pistooleita käytettiin vapaussodasta lähtien. Saksalaiset aseistivat suomalaisia
kansallismielisiä vuosina 1917–1918. Tarkoituksena oli auttaa suomalaisten ponnisteluja Venäjästä
irtautumisessa. Saksalainen sukellusvene UC-57 toimitti 1 000 kappaletta Mauser C96 (7,63 mm) ja
Mauser M1916 (9 mm)pistooleja.
» lue lisää
Myös saksalainen rahtilaiva S/S Equity toimitti vuosina 1917–1918 aseita Suomeen, mukana oli myös
Mauser-pistooleita.
» lue lisää
Sisällissodan aikana saapui Helsinkiin Saksan Itämeren divisioona kenraalimajuri G.A.J. Rüdiger
von der Golzin johdolla. Sanotaan, että useat suomalaisissa kodeissa majoittuneet saksalaisupseerit
jättivät Mauser C96 /M1916 –pistoolinsa kiitokseksi ja muistolahjaksi majoituksesta.
Aseita oli mukana myös talvisodassa. Talvisodan jälkeen, kesällä 1940 aseita oli jäljellä kaikkiaan 614 kpl. Näistä aseista 343 kpl oli 9 mm (Ukko-Mauser) ja 271 kpl (Mauser C-96) 7,63 mm -kaliiperissa. Kun armeija sai uudet Parabellum M/23 -palveluspistoolit, luovutettiin Ukko-Mauserit suojeluskunnan käyttöön.
Muutamien aseiden kuluneiden alkuperäispiippujen tilalle asennettu varikoilla Oy Tikkakoski Ab
valmistamia 9 mm -piippuja. Näissä piipuissa on Tikkakosken leima; ympyrä jonka sisällä kolmio,
jonka sisällä puolestaan T-kirjan.
Jatkosodan jälkeen suojeluskuntajärjestö lakkautettiin valvontakomission vaatimuksesta ja
Ukko-Mauserit palasivat puolustusvoimien omistukseen. Puolustusvoimien omistuksessa oleviin
aseisiin on lyöty SA-leima, aseen oikealle sivulle, tekstin ”WAFFENFABRIK MAUSER A NECKAR”
alapuolelle. Puolustusvoimat myivät viimeiset Ukko-Mauserinsa 1960-luvulla.
Suomeen tuotujen Mauser-pistoolien sarjanumerot eivät olleet mikään yksittäinen toisiaan
seuraava sarja, vaan aika paljon hajanumeroita. Suomeen tiedetään tuodun ainakin sarjojen
121xx, 105xxx, 107xxx, 110xxx, 112xxx, 114xxx, 115xxx ja 116xxx Mauser M1916 -pistooleita.
Näiden sarjanumeroiden aseet on tiettävästi valmistettu vuosien 1916-1917 aikana. Lisäksi
Suomeen on keräilijöiden toimesta ostettu pääasiassa Saksasta, ainakin joitakin kymmeniä
pistooleita.
Toisaalta Suomesta on myös myyty Mauser-pistooleja ulkomaille. Puolustusvoimat myi Mauser M1916
-pistooleita vuosina 1965–1971, lähinnä kokoelma- ja muistoesineiksi. Aseita myytiin etupäässä
Puolustusvoimien henkilökunnalla, mutta myös ulkomaille ja tämän lisäksi yksityishenkilöt ovat myyneet
joitakin Ukko-Mausereitaan ulkomaille.
Eräiden arvioiden mukaan, Suomeen olisi tuotu vuosien 1917–1940 aikana, kaikkiaan noin pari tuhatta Mauser
C96 / M1916 -pistoolia.
Saksalaiset 9x19 Pb -patruunat Suomessa 1917–1918
Saksalaiset siirtyivät vuoden 1915 aikana käyttämään 9x19 Pb -patruunoissa kovalyijysydämisen
(lyijyn ja antimonin seos) luodin sijasta pehmeällä lyijysydämellä varustettuja luoteja
(paino 8,25 g). Näiden luotien pohjaan painettiin yleensä valmistajan tunnus (esim. Ge = Gustav
Genschow, 276G = DWM). Vuosina 1916–1918 käytettiin patruunoiden ruutina yleensä Rottweilin
hienojyväistä vihertävää nitroselluloosaruutia (no 2708). Ruutipanoksen suuruus oli
tyypillisesti 0,36 g.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa 9x19 Pb patruunoita valmisti ainakin seuraavat
patruunatehtaat;
DWM - Deutsche Waffen -und Munitionsfabrik, Karlsruhe
S - Spandau, Berlin
H - Rheinisch Metallwarenfabrik, Düsseldorf
MW - Munitionswerke Schönebeck
L - Lindenier Zündhützen und Thonwarenfabrik
Ainakin saksalainen patruunavalmistaja Rheinische Metallwaren- u. Maschinenfabrik Abteilung
Sömmerda valmisti 9 mm patruunoita ja toimitti niitä 10-patruunan siteeseen kiinnitettynä,
20-patruunan pahvirasiassa. Rasian päällä oli teksti ”20 Ganzmantelpatronen zur Mauser-Selbstlade-Pistole”.
Kussakin rasiassa oli siis kaksi valmista makasiinitäyttöä. Tämä poikkesi aiemmin Parabellum P.08
-pistooleille tarkoitetuista patruunarasioista (rasian kannessa teksti ”16 scharfe Parabellum-Patroen
zur Pistole M.08 kal 9m/m”, joihin pakattiin 16 patruunaa, eli kahden lippaan annos ja tietenkin
ilman patruunasidettä.
Suomessa Rheinisch Metallwaren und Maschinenfabrik (Sömmerda) valmistamia 9 mm patruunoita kaupattiin S.k.Y:n
toimesta suojeluskuntien jäsenille ainakin 1920-luvulla.
Metsästyskäyttö
Ukko-Mauseria käytettiin metsästyskäytössä 1920-luvulta aina 1960-luvun lopulle asti. Kyseinen ase oli hyvin
suosittu Pohjois-Suomessa, varsinkin kevät hangilla tapahtuvassa karhun metsästyksessä. Ase kulki suksimiehen
mukana kevyesti ja lisäperällä varustettuna tarkkuus oli riittävä alle 50 metrin matkoilla. Mm Ruotsalan
veljekset Alfred ja Eino ampuivat Ukko-Mausereilla lukuisia karhuja sekä ahmoja.
Myös tunnettu poromies ja pororosvo Mosku (Aleksi Hihnavaara) käytti Ukko-Mauseria niin kolttien kuin petojenkin kurittamiseen.
Mosku sai Mauser-pistoolinsa kenraalimajuri Kurt Martti Walleniukselta vuonna 1917. Wallenius nimitti Moskun
epävirallisesti Koilliskairan ”yhden miehen rajavartiostoksi”. Tiettävästi Mosku ampui enemmän miehiä, kuin karhuja.
Poromieskäytössä Ukko-Mauseri säilyikin aina 1980–1990 luvulle asti, kunnes poliisin & rajavartiolaitoksen
rikostutkimus alkoi antaa varmoja lausuntoja salakaadettujen petojen läheisyydestä löytyneistä hylsyistä.
Nykypäivänä
Nykypäivänä alkuperäiskunnossa oleva numerotarkka, puukotelolla ja kantohihnalla varustettu Ukko-Mauser
-pistooli on jo suhteellisen harvinainen ja arvokaskin. Liikkeellä on aseita joihin on joko vaihdettu
piippu (ei enää numerotarkka) tai piippu on syöpynyt enemmän tai vähemmän pilalle, joko riittämättömän
huollon vuoksi tai sitten aseella on ammuttu elohopeanallilla varustettuja patruunoita. Elohopea syö
piipun sisäpintaa suhteellisen tehokkaasti.