UC-57 asekuljetus Suomeen

Yleistä

SM UC-57 oli Saksan keisarikunnan laivaston huippu-uudenaikainen UC II -tyyppinen sukellusvene, joka laskettiin vesille Kaiserliche Werft telakalla Danzigissa, 7.9.1916. Uusi sukellusvene otettiin palveluskäyttöön tammikuussa 1917 ja sen kapteenina toimi kapteeniluutnantti Friedrich Wißmann.

UC-57 aloitti toimintansa Itämeren laivastossa 6.5.1917, jonka palveluksessa se upotti viisi laivaa (neljä venäläistä ja yksi ruotsalainen), sekä otti sotasaaliiksi kaksi brittiläistä höyrylaivaa (Penpol ja Meggie).

UC II -tyypin sukellusvene oli 50,52 metriä pitkä ja sen uppouma sukelluksissa 498 tonnia. Alus saavutti sukelluksissa 7,3 solmun nopeuden ja pinta-ajossa 11,6 solmun nopeuden. Aluksen voimanlähteenä toimi kaksi 6-sylinteristä dieselmoottoria (a 250 hv). Aluksen aseistuksena oli seitsemän torpedoa, joita varten oli keulassa kaksi torpedoputkea ja perässä yksi. Lisäksi aluksessa oli kuusi miinaputkea, joihin pystyi asettamaan 18 merimiinaa. Aluksen etukannelle oli lisäksi asennettu 8,8 cm tykki.

UC-57 viimeinen tehtävä

Viimeiseen tehtäväänsä UC-57 lähti Danzig-Neufahwasserin satamasta 12.11.1917. Sen tehtävänä oli tuoda Suomeen, valkoisen osapuolen armeijalle, kahdeksan Saksassa, Jääkäripataljoona 27:ssa koulutuksensa saanutta jääkäriä, aseita ja kaksi radioasemaa. Kaikkiaan materiaalia oli mukana noin neljä tonnia.

UC-57 saapui 17.11.1917 Loviisan eteläpuolella sijaitsevan Hamnskärin ulkosaaren rantaan. Sen lasti siirrettiin saaren rannassa odottaviin, Gustaf Silferhjelmin komentamiin moottoriveneisiin ja kuljetettiin mantereelle. UC-57 laskeutui yön ajaksi meren pohjaan, tarkoituksenaan lähteä seuraavana aamuna paluumatkalle Saksaan. UC-57 kuitenkin katosi 18.11.1917 Suursaaren itäpuolella (60° 13.080' N , 26° 18.010' E). Varmuutta tapahtuneesta ei ole, mutta on arveltu, että UC-57 ajoi venäläiseen miinaan tai sitten tapahtui onnettomuus omien miinojen laskun yhteydessä. Aluksen mukana menehtyi 28 saksalaista sukellusvenemiestä.

Jääkäreiden ”erikoisoperaatio”

Valmistelut UC-57 sukellusveneen lastin vastaanottamiseksi, aloitettiin Suomessa jo kesällä 1917. Vastaanottotehtävän vastuuhenkilöinä toimivat ratsumestari Harald Åkerlund, Hannes Ignatius ja Gustaf Silferhjelm. Apuna operaatiossa toimi Itä-Uudenmaan saaristovedet tunteva luotsi Anton Forsell. Forsellin ehdotuksesta tehtävässä käytettiin kuutta merikelpoista kalastusmoottorivenettä, joiden miehistönä toimivat mm. Johannes Thomasson, Otto Sjöblom, Georg Karlsson ja Konraad Berlin. Mahdollisten epäilysten välttämiseksi, veneissä oli mukana kalastusvälineet ja aseistuksena hyljekiväärit ja haulikot.

UC-57 lähti Danzigista 12.11.1917 klo 14.25. Sukellusveneen reitti oli kohti koillista. Alkumatkan koesukelluksen jälkeen sukellusvene ajoi pinta-ajossa Kuurinmaan rannikon myötäisesti Liepajan tasalle, missä kurssi käännettiin länteen. 13.11. ohitettiin Gotlannin pohjoiskärki ja kurssi käännettiin pohjoiseen. Myrskyssä sukellusveneen toinen dieselmoottori vioittui, jonka korjaamiseen meni yli kymmenen tuntia. Matkalla jouduttiin myös väistelemään niin venäläisiä, kuin omiakin merimiinoitteita.

UC-57 saapui illalla 17.11.1917 Loviisan eteläpuolella sijaitsevan Hamskärin ulkosaaren vesille. UC-57 ilmoitti vastaanottajille saapumisensa pimeän tultua valomerkillä (valkoinen ja vihreä). Vastausta ei kuitenkaan saatu, uusinta yrityksestä huolimatta. Sukellusvene sukelsi ja miehistö komennettiin päivälliselle. Tämän jälkeen sukellusvene nousi uudelleen pintaan ja antoi valomerkin, saaden nyt sovitun vastauksen, valkoinen – punainen – valkoinen.

Sukellusveneen lasti purettiin avomerellä kuun valossa, tyynessä säässä kuuteen moottoriveneeseen, ilmeisesti noin kahden merimailin päässä saaren rannasta. Kun lasti oli purettu, antoivat suomalaiset sukellusveneen miehistölle kiitoksena elintarvikkeita, sikareita ja Savon viinaa, sekä Saksan keisarille osoitetun kiitossähkeen. Onnentoivotusten ja eläköön-huutojen jälkeen laulettiin vielä Die Wacht am Rhein -sotilaslaulu. Tämän jälkeen UC-57 suuntasi takaisin avomerelle.

UC-57 lasti

UC-57 mukana saapuivat suomalaiset jääkärit Woldemar Hägglund, Viljo Hämäläinen, Weikko Läheniemi, Sulo-Veikko Pekkola, Väinö Strömberg ja Einar Wichman (myöh. Vihma), sekä radioasemista vastanneet, radistikoulutuksen saaneet Leo Ekberg ja Yrjö Tenhunen.

Sukellusveneen varustelastiin kuului kaksi radioasemaa, erilaisia räjähteitä ja aseita. Mukana oli mm. 1 000 kpl Mauser C96 -sotilaspistoolia, kaliipereissa 7,63 mm ja 9 mm. Tuhat pistoolia painoivat yli 1 100 kg, räjähteitä oli noin 2 000 kg, joten radiokalusto, patruunat ja käsikranaatit vievät loput noin 900 kg, lastin neljän tonnin painosta.

Mauser-pistoolien lisäksi, oli tuntematon määrä Bayard-pistooleita, patruunoita ja käsikranaatteja. Räjähteet käsittivät lastista siis noin 2 000 kg, käsittäen palopommeja, ratakiskopommeja, sytytyslankaa, nalleja, ajastimia ja sähkölaukaisimia.

Aluksen koko kuorma, kaikkiaan neljä tonnia materiaalia, oli pakattava pieniin puulaatikoihin. Tämä siksi, että sukellusveneen luukkujen kautta ei voinut siirrellä suurikokoisia esineitä. Toisaalta olisi syntynyt tuntuvia ongelmia lastin purun yhteydessä, joka suoritettiin miesvoimin merellä sukellusveneestä moottoriveneisiin.

Pimeässä suoritetussa lastauksessa joutuivat puulaatikot epäjärjestykseen, joten luotsi Forsell ohjasi moottoriveneet Lill-Hudön ja Grytholmenin väliseen suojaiseen satamaan. Siellä laatikot jaettiin veneiden kesken uudelleen.

Kotkaan lähtevässä valkoisessa huviveneessä oli mukana kolme jääkäriä ja viisi paikallista miestä. Veneen moottori kuitenkin vikaantui ja Boistön luotsiasemalla, luotsivanhin Willenius ilmoitti "epäilyttävästä kulkijasta" punaisten esikuntaan Stockforsiin. Punaiset yllättivät kotkalaisveneen kesken lastin purun ja koko joukko vietiin Kotkaan punaisten kuulusteluihin. Myöhemmin heidät kuitenkin vapautettiin, tosin lastin kohtalosta ei ole tietoa.

Sarvilahtelaisten vene, lastinaan radiokalusto pääsi Strömsladetiin ja sai piilotettua lastinsa. Radiokalusto päätyi lopulta Helsingin Kulosaaren erääseen kartanoon, Villa Ainolaan.

Porvooseen lähti kolme moottorivenettä. Niiden lasti purettiin Vessölandetissa, Olanderin kesähuvilalle. Tässä lastissa oli ainakin räjähteitä, mahdollisesti myös ainakin osa aseista.

Sukellusveneen mukana tuoduilla räjähteillä oli tarkoitus katkaista sisällissotaa käyvien punaisten rautatieyhteys Viipurista Pietariin. Räjähteillä oli tarkemmin sanottua tarkoitus räjäyttää keskeiset rautatiesillat ja näin estää mahdollinen venäläisjoukkojen ja aseiden kuljetus Pietarista Suomeen, punaisten joukkojen avuksi.