Hermann Göring

Hermann Göring (1893–1946) toimi ensimmäisessä maailmansodassa hävittäjälentäjänä kuuluisan von Richthofenin yksikössä. Richthofenin kaaduttua, Göring otti yksikön komentoonsa. Hän saavutti 22 ilmavoittoa ja sai Preussin korkeimman kunniamerkin, Pour le Mériten.

Poliittisen uransa ohella Göring nimitettiin vuonna 1934 valtakunnan jahti- ja metsänhoitomestariksi (Reichsjägermeister). Hän yhdisti Saksan metsästäjäyhdistyksen- ja Preussin metsästyssäädökset. Lisäksi metsänvartijat ja –hoitajat yhdistettiin valtakunnalliseksi järjestöksi ja heidät puettiin univormuihin. Metsänhoitajien ja metsästäjien koulutusta parannettiin, myös metsästäjätutkinto ja saalistilastointi otettiin käyttöön. Hän edisti myös luonnonsuojelua ja aloitti Saksan metsästysmuseotoiminnan. Samalla hän otti käyttöön uuden metsästyslain ja ikivanhan metsästäjien tervehdyksen ”Waidmansheil”.

H. Göring villisikajahdissa. Kuva: CC BY-CA 3.0

Metsästysmajat

Göring rakennutti vuonna 1934 Schorfheiden luonnonsuojelualueelle, noin 65 km Berliinistä pohjoiseen, mahtavan kolmikerroksisen hirsilinnan, ns. ”metsästysmajan”, Carinhall. Carinhall oli nimetty Göringin ensimmäisen, edesmenneen rakkaan vaimon, ruotsalaisen aatelisnaisen Carin von Rosenin mukaan. Vuonna 1936 Carinhallea laajennettiin arkkitehti Friedrich Hetzeltin tekimien suunnitelmien mukaisesti. Uusi siipirakennus ”Jagdhalle”, valmistui vuonna 1937.

Carinhall valmistui joulukuussa 1936, Schorfheiden metsään. Kuva: Public domain

Valitettavasti tämä hieno paikka (vakuutusarvo 10 miljoonaa RM) räjäytettiin ilmaan 28.4.1945 Göringin itsensä käskystä, puna-armeijan lähestyessä aluetta. Ennen räjäyttämistä oli paikan arvoesineistö tietenkin evakuoitu.

Göring omi itselleen muitakin Saksan keisarien entisiä metsästysmaita, tällaisia jahtialueita oli lopulta nelisenkymmentä. Göringin mieluisin paikka oli Rominter Heide, Itä-Preussissa. Saksan ilmailuministeriö antoi 220 000 RM ilmasuojabunkkerin rakentamiseen alueelle. Göring kuitenkin rakennutti varoilla arkkitehtien vanhaan saksalaiseen tyyliin suunnittelemat mahtavat hirsirakennukset, jotka tunnetaan nimellä Reichsjägerhof, tai Emmyhalle (nimetty hänen toisen vaimonsa Emmy Sonnemann mukaan). Reichsjägerhof oli myös tietenkin ylellinen metsästysmaja.

Göring tutustuu samaansa metsästyskivääriin. Kuva: Public domain

Ilmavoimien komentaja

Toukokuussa 1935 Göring sai nimityksen ilmavoimien kenraaliksi ja samalla Saksan ilmavoiminen (Luftwaffe) komentajaksi. Toisen maailmansodan aikana valtakunnan marsalkka Göringin ”jahtihulluudesta” oli haittaakin, sillä hän saattoi kadota kesken sodankäynnin muutaman viikon jahtireissulle. Saksan ilmavoimat jäivät silloin muiden johdettavaksi, joka toisaalta saattoi olla ilmavoiminen etukin.

Diplomaatti ja metsästäjä

Göring hoiti samalla valtakunnan diplomatiaa, kutsumalla jahtivieraikseen ulkomaiden lähettiläitä ja päämiehiä, kuten esim; Bulgarian kuningas Boris, marsalkka Mannerheim, Ruotsin prinssi Gustaf Adolf, Unkarin valtionhoitaja Miklos Horthyn ja englantilaiset diplomaatit Sir Neville Henderson ja Edward Halifax.

Diplomaatit ottivat mielellään vastaan jahtikutsuja, sillä jahtien välittömässä ilmapiirissä oli helpompi käsitellä hankalia asioita, kuin ns. vihreän veran äärellä. Oli suuri kunnia päästä mukaan Göringin järjestämiin jahteihin, tämä koski myös Saksan armeijan kenraalikuntaa, jotka olivat osin aatelistaistansa ansioista usein erinomaisia metsästäjiä.

C.G.E. Mannerheim

Göring kutsui Mannerheimin useaan otteeseen mukaan jahti-tapahtumiin, joiden yhteydessä keskusteltiin myös kalustohankinnoista ja politiikasta.

Mannerheim vieraili Göringin luona ensimmäisen kerran syyskuussa 1935. Tuolloin metsästyksen yhteydessä neuvoteltiin lentokonekaupoista. Mannerheimiin suhtauduttiin Saksassa kuin kuninkaalliseen, mikä närkästytti englantilaisia. Sillä Mannerheim kallistui kannattamaan lentokone hankintoja Saksasta.

Mannerheim oli samalla ensimmäinen todellinen merkkihenkilö, joka vieraili Göringin metsästysmajalla Romintenheiden Reichsjägerhofissa. Paikalla oli myös Göringin ruotsalainen lanko, kreivi Eric von Rosen. Tällä jahti-reissulla Mannerheimin onnistui 24.9.1935 kaataa 14-piikkinen saksanhirvi, metsänhoitaja Scherffetterin opastuksella.

Mannerheim metsästi viimeisen kerran Göringin vieraana syksyllä 1938, Hinterriss-Pertisaun alueella, lähellä Innsbrukia. Göring tosin ei itse ollut mukana.

Suomen marsalkka Mannerheim vietti iltaa Saksan vierailunsa 27.-28.6.1942 yhteydessä Hermann Göringin kanssa. Illanvietto oli järjestetty Rominter Heidessa, Itä-Preussissa sijaitsevassa Reichsjägerhof-nimisessä metsästysmajassa.

Mannerheim ja Göring karttapöydän äärellä, Reichsjägerhof 27.6.1942. Kuva: SA-kuva.

Göring vietti 50-vuotispäivää 12.1.1943, jolloin myös Mannerheim muisti häntä lahjalla. Mannerheim oli lähettänyt hänelle lahjaksi Aunuksen rintamalla taistelleen korpisotilaan puukollaan tekemän vaatimattoman puisen hirviveistoksen. Se oli kuitenkin kaikista arvolahjoista huolimatta Göringille kaikkein mieluisin. Esitelleessään lahjaa kenraali Paavo Talvelalle hän sanoi; ”Tämä lahja on minulle kaikkein rakkain, koska sen takana piilee korkeampia arvoja, sellaista miehekkyyttä ja urheutta, jota on vain harvassa”.

Jahdit

Göringin järjestämissä jahdeissa metsästettiin kaikenlaista riistaa, kuten saksanhirviä, hirviä, kauriita, karhuja, villisikoja, ilveksiä, kettuja, jäniksiä ja lintuja. Göring itse arvosti eniten saksanhirviä ja hänen tavoitteena oli ampua Euroopan suurin saksanhirvi.

Tämä johti siihen, että mm. Rominterheiden ja Schorfheiden jahtialueilla alettiin ruokkimaan erikoisruokavaliolla lupaavia tulevia ns. kultamitalihirviä. Tällaisilla saksanhirvillä oli jopa omat nimet, kuten Augustus, Einohr, Leutnant, Matador ja Raufbold. Suurisarvisimmat saksanhirvet oli tavallaan varattu Göringille.

Eräs saksalainen luutnantti oli ampunut Asovan meren saarella saksanhirven, jota pidettiin Euroopan suurimpana. Tämä kuitenkin pystyttiin todistamaan hieman pienemmäksi kuin Göringin kaatama ennätyshirvi.

Eräällä jahtireissulla oli mukana Saksan maavoimien (Wehrmacht) komentaja sotamarsalkka Walther von Brauchitsch. Jahdissa Brauchitschin eteen ilmestyi yksi isosarvisista saksanhirvistä, joka oli paljon suurempi kuin ns. ”vierasluokka” edellytti. Mukana ollut metsästyksenvalvoja ei uskaltanut kieltää sotamarsalkan arvoista herraa ampumasta ja näin mahtavan kokoinen saksanhirvi kaadettiin. Kerrotaan, että Göring sai tapauksen johdosta raivokohtauksen, sillä kaikki suuret yksilöt oli varattu hänelle.

Tiettävästi Göring metsästi viimeisen kerran 16.10.1944 Romintenheiden jahtialueella. Puna-armeijan eteneminen ja sodan päättyminen, lopettivat myös jahtireissut hänen kohdaltaan.

Göring kaatamansa saksanhirven vieressä. Kuva: CC BY SA 3.0

Göringin aseet

Hermann Göringillä oli mittava asekokoelma, monet aseistaan hän sai lahjoituksina. Suhlin kaupungissa sijaitsi monta kuuluisaa metsästysasetehdasta, kuten J.P. Sauer & Sohn GmbH, Merkel, Gustloff Werke (BSW). Nämä tehtaat lahjoittivat Göringille kaikkiaan 27 metsästysasetta. Alle on listattu muutamia hänen aseitaan.

• Mauser 9.3x70mm, S/N 7076 Carl Zeiss kiikari S/N 76816
• Krieghoff Neptun drillinki
• J.P. Sauer & Sohn 2 x 9.3x74R, sn 268615
• Merkel 8x57 + haulipiippu
• Walther PPK (3 kpl)
• Parabellum P.08 Krieghoff

Talvisota

Göring oli omalla tavallaan osana talvisotaa käyvän Suomen kohtaloissa, talvella 1940. Suomen Berliinin lähettiläs Toivo Kivimäki tapasi 22.2.1940 Göringin, joka sanoi seuraavasti; ”Muistakaa, että teidän on tehtävä rauha millä ehdoilla tahansa. Takaan, että kun lyhyen ajan kuluttua lähdemme sotaan Venäjää vastaan, saatte kaiken takaisin korkoineen”. Tällä lupauksella oli oma merkityksensä talvisodan lopettaneissa rauhanneuvotteluissa.

Göring ja sikarit

Hermann Göring oli suuri sikareiden ystävä ja hänelle valmistettiin erikoisvalmisteisia sikareita, joiden laatikossa luki; ”Sondern fertigung Reichsmarschall Hermann Göring”.

Göringin erikoisvalmisteisia sikareita. Kuva: CC BY SA 3.0

Göringin sikareita, Otto Boenicke, Berlin. Kuva: CC BY SA 3.0

Mannerheim lahjoitti kuubalaisen sikarin myös valtakunnanmarsalkka Göringille, Saksan matkallaan 28.6.1942. Mannerheim oli jo istunut autoon Reichsjägerhof Romintenin edessä kun, hän ojensi sikarin ulos saattamaan tulleelle Göringille. Mannerheim havaitsi Göringin nuuhkivan sikaria ja pitävän siitä, joten hän lupasi toimittaa niitä koko laatikollisen.