Carl Gustav Emil Mannerheim (1867-1951) on ollut Suomen valtionhoitajista, ehkäpä innokkain metsästäjä.
Kreivi Mannerheim opetteli metsästämään aristokraattien seurassa, palvellessaan tsaarin Venäjällä
ratsuväkikoulussa ja myöhemmin Chevalier-kaartissa. Metsästys kuului Chevalier-kaartissa palvelusohjelmaan.
Näin hän oppi ylhäisön metsästystavoille. Puolassa palvellessaan hän kuului Varsovan metsästysklubiin,
jota pidettiin yhtenä Euroopan hienoimmista.
Mannerheim nautti erityisesti ratsain suoritetusta jahdista. Tässä yhtyi Mannerheimin kaksi harrastusta,
ratsastus ja metsästys. Ratsain suoritetuista jahtimuodoista par-force-metsästys, eli uuvutusajo oli suosiossa.
Erään tiedon mukaan Mannerheim ei juurikaan pitänyt kalastuksesta, eikä ”rahvaanomainen” kalastus julkisuuskuvaan
sopinut. Tämä väite on sinänsä hieman erikoinen, sillä Mannerheimista löytyy valokuvia hänen kalastusreissuiltaan.
Metsästysmatkat
Mannerheim metsästi 1920-luvun alussa gemssejä, saksanhirviä ja metsäkauriita Itävallan Alpeilla. Viimeisen
Itävallan reissun hän teki syksyllä 1938. Tuolloin hän metsästi Tirolissa kenraali Hermann Göringin vieraana.
Mannerheim teki kaksi metsästysmatkaa Norjaan. Siellä hän otti osaa peurajahtiin. Mannerheim teki myös kaksi
metsästysmatkaa Intiaan, vuosina 1928 ja 1937. Ensimmäisellä matkallaan vuonna 1928 haluttu saalis tiikeri, jäi
saamatta.
Mannerheim vieraili Göringin luona ensimmäisen kerran syyskuussa 1935. Tuolloin metsästyksen yhteydessä neuvoteltiin
lentokonekaupoista. Mannerheimiin suhtauduttiin Saksassa kuin kuninkaalliseen, mikä närkästytti englantilaisia. Sillä
Mannerheim kallistui kannattamaan lentokone hankintoja Saksasta.
Mannerheim oli samalla ensimmäinen todellinen merkkihenkilö, joka vieraili Göringin metsästysmajalla Romintenheiden
Reichsjägerhofissa. Paikalla oli myös Göringin ruotsalainen lanko, kreivi Eric von Rosen. Tällä jahti-reissulla
Mannerheimin onnistui 24.9.1935 kaataa 14-piikkinen saksanhirvi, metsänhoitaja Scherffetterin opastuksella.
Sarvitrofee on nykyisin kunniapaikalla Mannerheim-kotimuseossa.
Toisella Intian-matkallaan helmikuussa 1937 hänen jahti-isäntänä toimi brittiläinen eversti F.M. Bailey, joka toimi
brittihallinnon edustajana Nepalissa ja Nepalin maharadža Joodha Shumsere Jung Bahadur Ranan. Mannerheim oli pukeutunut
vaaleaan puuvilla-asuun ja hellekypärään ja seisoi Norsun selkään kiinnitetyssä korissa. Norsun selässä seisten Mannerheim
pääsikin ampumaan, mutta ampui kaksi kertaa ohi. Kolmannella yrittämällä hän onnistui, osuen ihmissyöjäksi väitettyyn
todella suuren tiikeriin. Kaikkiaan hän kaatoi Intian matkallaan neljä tiikeriä. Mannerheimin ampumien tiikereiden
taljoista kaksi on nykyisin Mannerheim-museossa.
Mannerheimin Nepalissa vuonna 1937 kaataman tiikerin talja.
Mannerheim metsästi viimeisen kerran Göringin vieraana syksyllä 1938, Hinterriss-Pertisaun alueella, lähellä
Innsbruckia. Göring tosin ei itse ollut mukana.
Mannerheim teki vastavierailun Saksaan 27.6.1942, samalla hän vieraili myös Göringin luona Itä-Preussissa,
osallistuen illanviettoon hänen metsästysmajallaan, Reichsjägerhofissa.
Mannerheim Göringin vieraana Saksassa. Kuva: SA-kuva.
Mannerheimin aseet
Mannerheim oli kiinnostunut aseista ja oli erinomainen kivääriampuja, haulikko oli hänelle hieman vieraampi.
Hän omisti useita laadukkaita englantilaisia haulikoita ja luodikoita, sekä erilaisia pistooleja. Pistooleista
Mannerheimin suosikki oli belgialainen FN m/1910.
Mannerheim hankki osan aseistaan itse, mutta osan hän sai lahjoina merkkipäivinään. 70-Vuotispäivänään, vuonna
1937 Mannerheim sai suomalaiselta aseteollisuudelta lahjaksi Suomi-konepistoolin.
Mannerheim osti 100 punnalla 12-kaliiperisen käytetyn rinnakkaispiippuisen haulikkoparin syksyllä 1924. Aseet oli
valmistanut kuuluisa englantilainen asevalmistaja Willian Powell & Son, Birminghamissa vuonna 1909. Willian Powell
on vanhan aseseppä perinteen yläpitäjä ja kuuluisa korkealuokkaisista aseistaan. Haulikot ovat keskenään täysin
identtiset, pl. kultaiset sarjanumerot (sn: 1 ja 2), jotka on sijoitettu aseiden tähtäinkiskoihin ja taittovipuihin.
Haulikkoparin arvo vuonna 1997 oli noin 56 800 puntaa.
Suomessa
Suomessa Mannerheim osallistui hirvijahteihin, mutta osallistui monesti myös jänisten, kettujen ja metsäkanalintujen
metsästykseen. Mannerheim metsästi jatkosodan aikanakin, kun aikaa sodanjohtamiselta jäi. Kun Mannerheim tarkasti
asemasotavaiheen aikana rintamalohkoja, varattiin vierailuun aina muutama tunti aikaa metsästykselle.
Mannerheim rintamalla. Kuva: SA-kuva
Vuonna 1942 kenraali E. Raappanan 14.Divisoonan korpisoturit rakensivat Rukajärven suunnalla, Lieksajärven rannalle
Mannerheimille 75-vuotislahjaksi kelohonkaisen metsästysmajan. Suomalaisten vetäydyttyä tältä suunnalta, metsästysmaja
purettiin osiin ja siirrettiin Suomeen ja kasattiin uudelleen Lopella, Punelia-järven rannalla. Metsästysmaja on ollut
vuodesta 1959 alkaen matkailunähtävyytenä.
Mannerheim ja sikarit
Marsalkka Mannerheim oli sikareiden ystävä. Aasian matkallaan hän poltti Hollannissa käärittyjä El
Aquila -sikareita. Kotioloissa Mannerheim poltti yleensä Pietarsaarelaisen Strengberg tupakkatehtaan
valmistamia, pitkiä ja ohuita La Planta sikareita. Näitä ns. arkisikareita Marski poltti yleensä kolme
kappaletta päivässä. Strengberg valmisti myös Mannerheimin nimikkosikareita, Fältmarskalkens Cigar,
vuodesta 1942 alkaen.
Mannerheim poltti aitoja kuubalaisia sikareita yleensä vain juhlahetkinä, tai antoi niitä lahjaksi.
Mannerheim lahjoitti sikari-intoilija Jean Sibeliukselle vuonna 1941 laatikollisen H. Upmann Selection
Superior n:o 50 sikareita, kokonaisen laatikollisen.
H. Upmann oli saksalainen pankkiiri, joka piti kuubalaisista sikareista niin paljon, että muutti
vuonna 1843 Kuubaan. Pankkitoimintansa ohella, hän perusti siellä vuonna 1844 oman sikarimerkin H.
Upmann, josta tuli maailman kuulu. H. Upmann sikarit voittivat 1900-luvulla 11 kultamitalia,
kansainvälisissä kilpailuissa.
Mannerheim lahjoitti kuubalaisen sikarin myös valtakunnanmarsalkka Göringille, Saksan matkallaan
28.6.1942. Mannerheim oli jo istunut autoon Reichsjägerhof Romintenin edessä kun, hän ojensi
sikarin ulos saattamaan tulleelle Göringille. Mannerheim havaitsi Göringin nuuhkivan sikaria ja
pitävän siitä, joten hän lupasi toimittaa niitä koko laatikollisen. Myös Göring oli sikareiden
ystävä ja hänelle valmistettiin erikoisvalmisteisia sikareita, joiden laatikossa luki; ”Sondern
fertigung Reichsmarschall Hermann Göring”.
Leikattu Konjakki
Ylipäällikkö C.G.E. Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivään liittyy myös Puolustuslaitos-alkoholituote,
Leikattu Konjakki, joka esiteltiin ensi kerran 4.6.1942. Leikattu Konjakki oli vuonna 1942 konjakin
ja vodkan sekoitetta, siitä nimityskin Leikattu Konjakki. Tätä alkoholijuomaa valmisti sota-aikana
Lignell & Piispanen Kuopiossa.
Mannerheim oli asettanut merkkipäivänsä kunnioittamisen yhdeksi vaatimukseksi, että jokainen rintamamies
saa normaalia paremman aterian ja virallisen annosviina määrän, eli 10 cl kokoisen syntymäpäiväryypyn.
Tämä tarkoitti, että yksi Leikattu Konjakki pullo (50 cl), jaettiin viiden miehen kesken. Annoksia
jaettiin 4.6.1942 kaikkiaan 476 486 kappaletta ja niiden hinnaksi muodostui 6,5 miljoonaa silloista
Suomen markkaa.
Sota-ajan olosuhteissa, kaikille ei kuitenkaan Leikattua Konjakkia riittänyt, joten ryyppy saattoi
olla mitä tahansa alkoholia, kuten Pöytäviinaa, Vaakunaviinaa tai Rommiviinaa.
Leikattu konjakki lanseerattiin uudelleen markkinoille 4.6.2017, Mannerheimin 150-vuotissyntymäpäiville.
Tuote on uudistettu ja makukin parempi, nykyajan parempien raaka-aineiden ansiosta. Puolustuslaitos
leikattua konjakkia valmistaa Puolustuslaitos Beverages, Helsingissä. Maustetut vodkat, kuten
Leikattu Konjakki, tarjoillaan snapseina, jäähdytettynä 4–6 asteiseksi.
Lähdeluettelo
Presidentit erämiehinä, C.G.E. Mannerheim Suurriistan metsästäjä, Mauri Soikkanen, 2007
Erä-lehti 6/2008, Mestariampuja Presidentti, Pekka Suuronen