15 cm Nebelwerfer 41 (15 cm Nb.W.41)

Yleistä

Saksalaiset kehittivät vuoden 1942 aikana ajoneuvoalustaisen raketinheitinjärjestelmän, esikuvanaan venäläinen Stalinin urut. Ajoneuvoalustaksi valittiin luotettava Opel-konsernin valmistama, kevyesti panssaroitu Sd.Kfz. 4/1 Maultier –puolitela-ajoneuvo (Maultier = muuli). Opel Maultier oli käytännössä Opel blitz kuorma-auton rungolle rakennettu konstruktio, jossa takapyörästö oli korvattu telapyörästöllä ja telaketjuilla. Ajoneuvo oli myös kauttaaltaan kevyesti panssaroitu RHA teräslevyillä (paksuus 4–10 mm). Ajoneuvoon kiinnitettiin sen pääaseeksi kymmenputkinen 15cm Panzerwerfer 42 mallinen raketinheitin.

15cm Panzerwerfer 42

Saksalaiset tiedemiehet kehittivät vuonna 1940 tykistön kenraali Walter Dornbergerin (1895–1980) johdolla, Peenemünden tutkimuskeskuksessa kuusiputkisen raketinheittimen 15cm Nebelwerfer 41. Käytännössä lavetille asennettiin kehämuotoon kuusi,130 cm pitkää putkea, joiden sisäpinnalla oli kolme pituus suuntaista ohjausraidetta. Lisäksi raketinheittimen vasemmalle sivulle sijoitettiin optinen tähtäinlaite ja suuntaamisjärjestelmä. Kaukokäyttöisen, sähköisen laukaisujärjestelmän kaapelin pistoke oli sijoitettu heittimen oikealle sivulle.

Tästä kehitettiin vuonna 1942 ajoneuvoalustalle asennettavaksi kymmenputkinen raketinheitin versio 15cm Panzerwerfer 42.

Raketinheittimen saksankielinen nimi Nebelwerfer on sinänsä hieman harhaan johtava, sillä se tarkoittaa savunheitintä. Toisaalta aseella voitiin ampua savuraketteja ja sirpalerakettejakin ammuttaessa, niitä seurasi paksu savuvana.

Raketinheittimellä kyettiin ampumaan kranaatteja noin 6–7 kilometrin päähän, mutta sen osumatarkkuus oli kuitenkin vaatimaton, kuten raketinheittimillä yleensäkin. Se soveltuikin parhaiten suurten aluemaalien tulittamiseen, kuten suuret joukkojen keskitykset. Raketinheitin oli parhaimmillaan vihollisen jalkaväkeä ja panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan.

Raketit aiheuttivat laukaisun ja sitä seuraavan lennon aikana kovan ujeltavan melun sekä suuret savujuovat. Tällä oli melkoinen psykologinen merkitys kohteena oleviin vihollisiin. Vaikka kova ujeltava ääni ja suuri savun tuotto saattoivatkin tuottaa levottomuutta vihollisen taistelijoissa, paljasti savuvana puolestaan helposti aseen laukaisupaikan.

Toiminta

Raketinheitin ladattiin työntämällä rakettiammus (Wurfgranate) takaapäin putken sisälle niin pitkälle, että jousivipu tarttui ammukseen ja piti sen paikoillaan. Laukaisu tapahtui kauko-ohjatulla sähkölaukaisimella, vähintään kymmenen metrin päästä.

Raketinheittimellä voitiin ampua sähkölaukaisulla kymmenen rakettia, 10–15 sekunnin kuluessa. Raketit ammuttiin erikseen pienellä viiveellä.

Raketin laukaisussa käytettiin E.R.Z.39 (ElektrischeRaketenZünder39) sähkösytytintä. Sähkösytytys laukaisi raketin etuosassa olevan ruutiajopanoksen molemmista päistä yhtä aikaa, tasaisen palamisen varmistamiseksi. Kaasusuihku purkautui viistoon porattujen suuttimien läpi, aiheuttaen raketin pyörimisliikkeen. Kiertoliike vakautti raketin lentoa sen ballistisella lentoradalla kohti maalia. Osuessaan kohteeseen raketin takaosaan sijoitettu pohjasytytin (BzD DOV) reagoi, sytyttäen raketin räjähdyspanoksen (2,5 kg TNT) aiheuttaen voimakkaan sirpale- ja painevaikutuksen. Kuuden ammutun raketin keskihajonta kohteessa oli noin 130 x 80 metriä (alueelle osui 50% projektiileista).

Tekniset tiedot

Ampumatarvikkeet

Raketinheittimen ampumatarvikkeina oli sirpale-, savu-, ja kaasuraketteja, joiden lähtönopeus oli 342 m/s. Arktisiin ja trooppisiin ilmanaloihin kehitettiin omat raketit. Käytännössä ampumatarvikkeet olivat samat kuin 15cm Nebelwerfer 41 –raketinheittimessäkin.

• 15cm Wurfgranate 41 Nebel, 40,07 kg
• 15cm Wurfgranate 41 NebelmitDigl. Treibsatz, 35,48 kg
• 15cm Wurfgranate 41 Spreng, 39,06 kg
• 15cm Wurfgranate 41 SprengmitDigl. Treibsatz, 34,15 kg
• 15cm Wurfgranate 41 NebelmitArktistreibsatz, 35,48 kg
• 15cm Wurfgranate 41 SprengmitArktistreibsatz, 34,15 kg
• 15cm Wurfgranate 41 NebelmitTropentreibsatz, 35,48 kg
• 15cm Wurfgranate 41 SprengmitTropentreibstaz, 34,15 kg

15 cm Wurfgranate 41 Nebel (15cm Wgr. 41 Nb.) savuraketissa savua muodostavana materiaalina on käytetty sulfer trioksidia ja hohkakiveä. Räjähdysaineena on 980 grammaa puristettua TNT:tä. Savuraketin paino on mallista riippuen 35,48–40,07 kg ja sen kokonaispituus on 97,9 cm. Rakettiammuksen maksimi kantama on 6 905 metriä.

15 cm Wurfgranate 41 Spr. (15 cm Wgr. 41 Spr.) sirpaleraketissa räjähdysaineena on 2,5 kg puristettua TNT:tä. Raketin pituus on 93,1 cm ja paino mallista riippuen 34.15–39.06 kg, eli se on hieman savurakettia lyhyempi ja keveämpi. Rakettiammuksen maksimikantama on 7 066 metriä. Räjähtäessään sirpaleraketti levitti sirpaleita noin 80 metrin säteelle.

Ammustuotanto

Ampumatarvikkeita valmisti Saksassa ainakin kaksi tehdasta; Vorwerk & Co., Wuppertal-Barmen (akj) ja Deutsche Röhrenwerke Aktiengesellischaft Werk Thyssen, Mülheim (duw). Alla olevassa taulukossa on esitetty ampumatarviketuotanto vuosittain, käsittäen kaikki ampumatarviketyypit.

Tuotanto

Opel valmisti huhtikuun 1943 ja maaliskuun 1945 välisenä aikana kaikkiaan 300 Sd.Kfz 4/1 Maultier puolitelavaunua joista valmistettiin Panzerwerfer 42 vaunuja ja 289 ammusajoneuvoa (Munitionskraftwagen für Nebelwerfer Sd.Kfz.4).

Kymmenputkinen 15cm Nebelwerfer 42 raketinheitin oli edullinen ja helppo valmistaa. Sen valmistamiseen kului huomattavasti vähemmän raaka-aineita, kuin vastaavan kaliiperin tykkien valmistamiseen. Yhden raketinheittimen valmistaminen vei noin 650 miestyötuntia. 15cm Nebelwerfer 42 valmistus aloitettiin vuonna 1942 Rheinmetall-Borsig AG asekonsernin toimesta.

Raketinheittimien valmistukseen osallistuivat Rheinmetall-Borsig AG:n lisäksi ainakin kaksi tehdasta; Framo-WerkeGmbH, Hainichen ja Textil-Maschinen-Fabrik GmbH, Chemnitz.

Nebelwerfer-Abteilung 11

Raketinheitinosasto 11 (Nebelwerfer-Abteilung 11) perustettiin Saksassa 7.10.1943. Osaston 1.patteri perustettiin aiemmin Kiestingin suunnalla toimineesta raskaasta raketinheitinpatteri 203:sta (Schwere Werfer-Batterie 203). Osaston 2.patterin (2./Werfer.Abt 11) muodosti Pohjois-Suomessa toiminut 8./Art.Rgt. 222 (toukokuussa 1942 Nebelwerfer-Batterie 222). Osaston kolmas patteri (21.Pz.Batterie) oli erikoinen. Se perustettiin Saksassa ja sai aseistuksekseen uusinta raketinheitinkalustoa, kahdeksan Sd.Kfz.4/1 Maultier puolitelavaunun päälle asennettua 15cm Panzerwerfer 42 -raketinheitintä.

Pian perustamisensa jälkeen 21.Pz.Batterie laivattiin Suomeen. Osasto siirtyi moottorimarssina komentajansa kapteeni Pareyn johdolla Oulun kautta Kuusamoon. Kuusamossa osasto lepäsi Waldlager Kuusamossa ja jatkoi matkaansa Kiestinkiin. Raketinheitinosasto 11 toimi Kiestingin suunnalla 18.Vuoristoarmeijakunnan (XVIII Gebirgs-Armee-Korps) alaisuudessa. Osaston 3.patteri toimi osastosta erillään ja suoritti 12.11.1943 Kairalassa näytösammunnan. Patteri vetäytyi Kiestingin suunnalta yhdessä muiden XVIII Vuoristoarmeijakunnan joukkojen kanssa syksyllä 1944, suomalaisten tehtyä aselevon Neuvostoliiton kanssa. Patteri oli asemissa Salpalinjan asemissa Kuusamon Vanttajassa myöhään illalla 14.9.1944. Lokakuussa 1944 patteri oli mukana Tornio-Kemi alueen taisteluissa. 14.10.1944 patterilla oli käyttökunnossa viisi, alkuperäisestä kahdeksasta raketinheitin vaunusta. Patteri siirtyi Norjaan loka-marraskuun 1944 aikana.

Raketinheitinosasto 11 organisaatio

• esikunta
• esikuntapatteri
• 1. Patteri (1./Werfer.Abt. 11)
• 2. Patteri (2./Werfer.Abt. 11)
• 21. Panssaripatteri (21.Pz.Batterie)

Aseistus

• 16 kpl 15cm NbW 41
• 8 kpl Sd.Kfz. 4/1 Maultier (15cm Panzerwerfer 42)

21. Panssaripatterin organisaatio 1943

Panssaripatterin (21.Pz.Batterie) vahvuuteen kuului 3 upseeria, 15 aliupseeria ja 62 miestä. Kokonaisvahvuus oli siis 80 miestä. Yksikön määrävahvuus olisi kuulunut olla 108 miestä, joten se toimi alivahvuisena. Patterin organisaatio määräytyi organisaation K.St.N. 633 mukaan. Patterin ajoneuvokalusto oli seuraava;

• 8 kpl Sd.Kfz.4/1 - raketinheitin ajoneuvoa
• 8 kpl Sd.kfz.4 – ammusajoneuvoa
• 1 kpl Sd.Kfz.250/3 – radiovaunu
• 4 kpl maastohenkilöautoja
• 1 kpl Sd.Kfz.2 Kettengrad telaketjumoottoripyörä
• 1 kpl sivuvaunumoottoripyörä
• 5 kpl Maultier puolitelakuorma-autoa
• 3 kpl kuorma-autoa
• 1 kpl telavetäjä

Liiteet

Panssaripatterin organisaatio - K.St.N.633