Saksalaiset kehittivät vuoden 1942 aikana ajoneuvoalustaisen raketinheitinjärjestelmän,
esikuvanaan venäläinen Stalinin urut. Ajoneuvoalustaksi valittiin luotettava Opel-konsernin
valmistama, kevyesti panssaroitu Sd.Kfz. 4/1 Maultier –puolitela-ajoneuvo (Maultier = muuli).
Opel Maultier oli käytännössä Opel blitz kuorma-auton rungolle rakennettu konstruktio, jossa
takapyörästö oli korvattu telapyörästöllä ja telaketjuilla. Ajoneuvo oli myös kauttaaltaan
kevyesti panssaroitu RHA teräslevyillä (paksuus 4–10 mm). Ajoneuvoon kiinnitettiin sen pääaseeksi
kymmenputkinen 15cm Panzerwerfer 42 mallinen raketinheitin.
15cm Panzerwerfer 42 Maultier Sd.Kfz.4/1. Kuva: CC BY 2.0
15cm Panzerwerfer 42
Saksalaiset tiedemiehet kehittivät vuonna 1940 tykistön kenraali Walter Dornbergerin (1895–1980)
johdolla, Peenemünden tutkimuskeskuksessa kuusiputkisen raketinheittimen 15cm Nebelwerfer 41.
Käytännössä lavetille asennettiin kehämuotoon kuusi,130 cm pitkää putkea, joiden sisäpinnalla
oli kolme pituus suuntaista ohjausraidetta. Lisäksi raketinheittimen vasemmalle sivulle sijoitettiin
optinen tähtäinlaite ja suuntaamisjärjestelmä. Kaukokäyttöisen, sähköisen laukaisujärjestelmän kaapelin
pistoke oli sijoitettu heittimen oikealle sivulle.
Tästä kehitettiin vuonna 1942 ajoneuvoalustalle asennettavaksi kymmenputkinen raketinheitin versio
15cm Panzerwerfer 42.
Raketinheittimen saksankielinen nimi Nebelwerfer on sinänsä hieman harhaan johtava, sillä se tarkoittaa
savunheitintä. Toisaalta aseella voitiin ampua savuraketteja ja sirpalerakettejakin ammuttaessa, niitä
seurasi paksu savuvana.
Raketinheittimellä kyettiin ampumaan kranaatteja noin 6–7 kilometrin päähän, mutta sen osumatarkkuus
oli kuitenkin vaatimaton, kuten raketinheittimillä yleensäkin. Se soveltuikin parhaiten suurten aluemaalien tulittamiseen, kuten suuret joukkojen keskitykset. Raketinheitin oli parhaimmillaan vihollisen jalkaväkeä ja panssaroimattomia ajoneuvoja vastaan.
Raketit aiheuttivat laukaisun ja sitä seuraavan lennon aikana kovan ujeltavan melun sekä suuret savujuovat.
Tällä oli melkoinen psykologinen merkitys kohteena oleviin vihollisiin. Vaikka kova ujeltava ääni ja suuri
savun tuotto saattoivatkin tuottaa levottomuutta vihollisen taistelijoissa, paljasti savuvana puolestaan
helposti aseen laukaisupaikan.
Toiminta
Raketinheitin ladattiin työntämällä rakettiammus (Wurfgranate) takaapäin putken sisälle niin pitkälle,
että jousivipu tarttui ammukseen ja piti sen paikoillaan. Laukaisu tapahtui kauko-ohjatulla sähkölaukaisimella, vähintään kymmenen metrin päästä.
Raketinheittimellä voitiin ampua sähkölaukaisulla kymmenen rakettia, 10–15 sekunnin kuluessa. Raketit
ammuttiin erikseen pienellä viiveellä.
Raketin laukaisussa käytettiin E.R.Z.39 (ElektrischeRaketenZünder39) sähkösytytintä. Sähkösytytys
laukaisi raketin etuosassa olevan ruutiajopanoksen molemmista päistä yhtä aikaa, tasaisen palamisen
varmistamiseksi. Kaasusuihku purkautui viistoon porattujen suuttimien läpi, aiheuttaen raketin
pyörimisliikkeen. Kiertoliike vakautti raketin lentoa sen ballistisella lentoradalla kohti maalia.
Osuessaan kohteeseen raketin takaosaan sijoitettu pohjasytytin (BzD DOV) reagoi, sytyttäen raketin
räjähdyspanoksen (2,5 kg TNT) aiheuttaen voimakkaan sirpale- ja painevaikutuksen. Kuuden ammutun
raketin keskihajonta kohteessa oli noin 130 x 80 metriä (alueelle osui 50% projektiileista).
15cm Panzerwerfer 42 -raketinheitintä ladataan, vaunumiehistön apuna on ammuskuljetusvaunun
miehistökin. BA CC BY 2.0
Tekniset tiedot
• tyyppi:
Sd.Kfz 4/1 Opel Maultier
• pituus:
6,02 m
• leveys:
2,17 m
• korkeus:
3,05 m
• paino:
7 100 kg
• moottori:
Open 68 hv
• nopeus
40 km/h
• toimintasäde:
130 km m
• konekivääri:
MG-34 / MG-42
•
• tyyppi:
15cm Panzerwerfer 42
• kaliiperi:
10 x 150 mm (158,5 mm)
• putken pituus:
130 cm
• putken rihlat:
3 kpl ohjausraiteita
• tähtäinlaite:
RA35
• tehokas kantama:
n. 200–6500 m
• maksimi kantama
7 066 m
• ammukset:
Sirpale- ja savukranaatit
• ammuksen lähtönopeus:
342 m/s
• tulinopeus:
10 lk. / ? s.
• miehistö:
3
Ampumatarvikkeet
Raketinheittimen ampumatarvikkeina oli sirpale-, savu-, ja kaasuraketteja, joiden lähtönopeus oli
342 m/s. Arktisiin ja trooppisiin ilmanaloihin kehitettiin omat raketit. Käytännössä ampumatarvikkeet
olivat samat kuin 15cm Nebelwerfer 41 –raketinheittimessäkin.
15cm Wurfgranate 41 Nebel, 40,07 kg
15cm Wurfgranate 41 NebelmitDigl. Treibsatz, 35,48 kg
15cm Wurfgranate 41 Spreng, 39,06 kg
15cm Wurfgranate 41 SprengmitDigl. Treibsatz, 34,15 kg
15cm Wurfgranate 41 NebelmitArktistreibsatz, 35,48 kg
15cm Wurfgranate 41 SprengmitArktistreibsatz, 34,15 kg
15cm Wurfgranate 41 NebelmitTropentreibsatz, 35,48 kg
15cm Wurfgranate 41 SprengmitTropentreibstaz, 34,15 kg
15 cm Wurfgranate 41 Nebel (15cm Wgr. 41 Nb.) savuraketissa savua muodostavana materiaalina on käytetty
sulfer trioksidia ja hohkakiveä. Räjähdysaineena on 980 grammaa puristettua TNT:tä. Savuraketin paino on mallista
riippuen 35,48–40,07 kg ja sen kokonaispituus on 97,9 cm. Rakettiammuksen maksimi kantama on 6 905 metriä.
15 cm Wurfgranate 41 Spr. (15 cm Wgr. 41 Spr.) sirpaleraketissa räjähdysaineena on 2,5 kg puristettua TNT:tä.
Raketin pituus on 93,1 cm ja paino mallista riippuen 34.15–39.06 kg, eli se on hieman savurakettia lyhyempi ja
keveämpi. Rakettiammuksen maksimikantama on 7 066 metriä. Räjähtäessään sirpaleraketti levitti sirpaleita
noin 80 metrin säteelle.
Ammustuotanto
Ampumatarvikkeita valmisti Saksassa ainakin kaksi tehdasta; Vorwerk & Co., Wuppertal-Barmen (akj) ja Deutsche
Röhrenwerke Aktiengesellischaft Werk Thyssen, Mülheim (duw). Alla olevassa taulukossa on esitetty ampumatarviketuotanto vuosittain, käsittäen kaikki ampumatarviketyypit.
1939
1940
1941
1942
1943
1944
1945
yhteensä
• Wgr 41
1 880
156 750
417 250
1 208 600
1 096 100
1 985 200
184 000
5 049 780
Tuotanto
Opel valmisti huhtikuun 1943 ja maaliskuun 1945 välisenä aikana kaikkiaan 300 Sd.Kfz 4/1 Maultier
puolitelavaunua joista valmistettiin Panzerwerfer 42 vaunuja ja 289 ammusajoneuvoa (Munitionskraftwagen
für Nebelwerfer Sd.Kfz.4).
Kymmenputkinen 15cm Nebelwerfer 42 raketinheitin oli edullinen ja helppo valmistaa. Sen valmistamiseen
kului huomattavasti vähemmän raaka-aineita, kuin vastaavan kaliiperin tykkien valmistamiseen. Yhden
raketinheittimen valmistaminen vei noin 650 miestyötuntia. 15cm Nebelwerfer 42 valmistus aloitettiin
vuonna 1942 Rheinmetall-Borsig AG asekonsernin toimesta.
Raketinheittimien valmistukseen osallistuivat Rheinmetall-Borsig AG:n lisäksi ainakin kaksi tehdasta;
Framo-WerkeGmbH, Hainichen ja Textil-Maschinen-Fabrik GmbH, Chemnitz.
Nebelwerfer-Abteilung 11
Raketinheitinosasto 11 (Nebelwerfer-Abteilung 11) perustettiin Saksassa 7.10.1943. Osaston 1.patteri
perustettiin aiemmin Kiestingin suunnalla toimineesta raskaasta raketinheitinpatteri 203:sta (Schwere
Werfer-Batterie 203). Osaston 2.patterin (2./Werfer.Abt 11) muodosti Pohjois-Suomessa toiminut
8./Art.Rgt. 222 (toukokuussa 1942 Nebelwerfer-Batterie 222). Osaston kolmas patteri (21.Pz.Batterie)
oli erikoinen. Se perustettiin Saksassa ja sai aseistuksekseen uusinta raketinheitinkalustoa, kahdeksan
Sd.Kfz.4/1 Maultier puolitelavaunun päälle asennettua 15cm Panzerwerfer 42 -raketinheitintä.
Pian perustamisensa jälkeen 21.Pz.Batterie laivattiin Suomeen. Osasto siirtyi moottorimarssina
komentajansa kapteeni Pareyn johdolla Oulun kautta Kuusamoon. Kuusamossa osasto lepäsi Waldlager
Kuusamossa ja jatkoi matkaansa Kiestinkiin. Raketinheitinosasto 11 toimi Kiestingin suunnalla
18.Vuoristoarmeijakunnan (XVIII Gebirgs-Armee-Korps) alaisuudessa. Osaston 3.patteri toimi
osastosta erillään ja suoritti 12.11.1943 Kairalassa näytösammunnan. Patteri vetäytyi Kiestingin
suunnalta yhdessä muiden XVIII Vuoristoarmeijakunnan joukkojen kanssa syksyllä 1944, suomalaisten
tehtyä aselevon Neuvostoliiton kanssa. Patteri oli asemissa Salpalinjan asemissa Kuusamon Vanttajassa
myöhään illalla 14.9.1944. Lokakuussa 1944 patteri oli mukana Tornio-Kemi alueen taisteluissa.
14.10.1944 patterilla oli käyttökunnossa viisi, alkuperäisestä kahdeksasta raketinheitin vaunusta.
Patteri siirtyi Norjaan loka-marraskuun 1944 aikana.
Raketinheitinosasto 11 organisaatio
esikunta
esikuntapatteri
1. Patteri (1./Werfer.Abt. 11)
2. Patteri (2./Werfer.Abt. 11)
21. Panssaripatteri (21.Pz.Batterie)
Aseistus
16 kpl 15cm NbW 41
8 kpl Sd.Kfz. 4/1 Maultier (15cm Panzerwerfer 42)
21. Panssaripatterin organisaatio 1943
Panssaripatterin (21.Pz.Batterie) vahvuuteen kuului 3 upseeria, 15 aliupseeria ja 62 miestä.
Kokonaisvahvuus oli siis 80 miestä. Yksikön määrävahvuus olisi kuulunut olla 108 miestä, joten
se toimi alivahvuisena. Patterin organisaatio määräytyi organisaation K.St.N. 633 mukaan.
Patterin ajoneuvokalusto oli seuraava;