Panzerkampfwagen Panther (Sd.Kfz 171)

Yleistä

Saksan valtakunnanjohtaja A. Hitler määräsi 25.11.1941 Daimler-Benz ja M.A.N. tehtaita suunnittelemaan panssarivaunun joka vetäisi vertoja venäläisten T-34 keskiraskaalle panssarivaunulle.

Daimler-Benz ja M.A.N. AG suunnittelivat uuden keskiraskaan panssarivaunun vuosien 1942–1943 aikana, kopioiden siihen monia T-34:n hyväksi havaittuja ominaisuuksia. Daimler-Benz ja MAN AG suunnittelivat molemmat oman versionsa vaunun rungosta ja Rheinmetall-Borsig sai suunnitella tornin.

Kilpailu valmistusoikeudesta

Molemmissa kehitysmalleissa oli hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta Reichsminister Todt ehti helmikuussa ilmoittaa, että Daimler-Benzin malli on parempi. Samanlaisen lausunnon antoi 5.3.1943 myös uusi Reichsminister Albert Speer. Ilmeisesti tässä vaiheessa ehdittiin jo tilata 200 vaunuakin. M.A.N. AG ei kuitenkaan vielä luovuttanut, vaan lähetti toukokuussa 1943 Saksan valtakunnanjohtajan puheille erityskomission, joka esitteli M.A.N. AG:n näkemyksen asiasta. Mietittyään asiaa yön yli, A. Hitler kallistui M.A.N. AG:n suunnitelman kannalle. Suurin syy tähän oli ilmeisesti se, että M.A.N. AG:n suunnitelmassa käytettiin Rheinmetall-Borsig AG:n jo kehittämää uutta tykkitornia, kun Daimler-Benzin malliin olisi pitänyt suunnitella täysin uusi torni. M.A.N. AG:n suunnittelema malli voitiin siis ottaa tuotantoon nopeammin. Daimlerin mallissa olisi toisaalta ollut erilaisen jousitusjärjestelmän ansiosta, suuremmat tilat miehistölle ja etupanssarointi olisi ollut parempi.

M.A.N. AG:n suunnitelma siis hyväksyttiin 14.5.1942. Prototyyppi valmistui syyskuussa 1942 ja se hyväksyttiin testien jälkeen hieman keskeneräisenä tuotantoon. Tästä johtuen vaunutyyppi kärsi alkuun merkittävistä luotettavuus ongelmista. Uuden panssarivaunumallin nimeksi otettiin Panzerkampfwagen V Panther. Saksan valtakunnanjohtaja määräsi vaunun nimeksi 27.2.1944 pelkästään Panther (Panzerkampfwagen Panther).

Panther vaunuun oli otettu samantyyppinen viistopanssarointi, kuten puna-armeijan T-34 -panssarivaunussakin. Myös lumessa ja pehmyessä maastossa hyvin toimien leveiden telaketjujen ajatus kopioitiin T-34:stä.

Panther vs vihollisten vaunut

Panther Ausf G oli ylivoimainen Neuvostoliiton T-34/76 ja myös uudempaan T-34/85:een verrattuna. Panther pystyi läpäisemään T-34/85:n etupanssarin 800 metrin päästä, kun T-34/85 pystyi samaan 500 metrin päästä.

Yhdysvaltojen maavoimien arvion mukaan yksi Panther vastasi viittä M4 Sherman vaunua tai yhdeksää T-34 vaunua. Panther pystyi läpäisemään myös JS 122:n etupanssarin 800 metrin päästä, mutta JS 122:n 122 mm A19-tykki puhkaisi Pantherin etupanssarin jo 1 500 metrin päästä. Pantherin todellinen heikkous oli sen ohut panssarointi sivuilla ja takana. Neuvostoliittolainen 76 mm panssarintorjuntatykki oli tehokas Pantheria vastaan pitkältäkin matkalta, kun se pääsi ampumaan sivulta tai takaa.

Tekniset tiedot - Panther Ausf D

Tekniset tiedot - Panther Ausf A

Tekniset tiedot - Panther Ausf G

Panssarointi - Panther Ausf A

Panssarointi - Panther Ausf G

7.5 cm kwK 42 L/70

Panther vaunuissa käytettiin erittäin tehokasta 7.5 cm KwK 42 L/70 panssarivaunukanuunaa. Se oli ammuksen suuren lähtönopeuden ansiosta todella tarkka ja itse omasi paremman panssarin läpäisyn kuin Tiger I vaunun 8.8 cm Kwk L/56.

Ampumatarvikkeet

Panther vaunun panssarikanuunan 7.5 cm KwK 42 L/70 tärkeimmät ampumatarvikkeet (75x640R). Panther vaunun tykki käytti samoja ampumatarvikkeita kuin Jagdpanzer IV rynnäkkötykkiin asennettu 7.5 cm Stu.K. 42.

75 x 640R ammuksia valmistettiin seuraavissa tehtaissa: Krupp, Rheinmetall-Borsig, Stock, Sächs GuSstahlwerke Bochumer Verein ja Polte (Madgeburg).

• 7.5 cm Panzergranatpatrone 39/42 (PzGr 39/42), 925 m/s
• 7.5 cm Panzergranatpatrone 40/42 (PzGr 40/42), 1120 m/s
• 7.5 cm Sprenggranatpatrone 42 (Sprgr.Patr. 42), 700 m/s

Ampumatarvikkeiden läpäisykyky

*) testissä käytetty panssarilevy 240 BHN RHA.

Tykin osumatarkkuus

Tuotanto

Panther vaunun valmistaminen maksoi 117100 RM ja siihen kului 150 000 miestyötuntia. Panther vaunu oli suhteellisen edullinen, jos sitä verrataan Panzerkampfwagen IV vaunuun (130 462 RM) ja Tiger I vaunuun (250 800 RM).

Aluksi tuotantotavoitteena oli valmistaa 12.5.1943 mennessä 250 vaunua M.A.N. AG:n tehtaalla. Tammikuussa 1943 vaatimukset kuitenkin jo kasvoivat 600 vaunuun kuukaudessa.

Ilmeisesti aivan tähän ei ylletty, mutta tiettävästi 5.7.1943 mennessä oli joukoille jaettu noin 200 vaunua, juuri ennen Kurskin taistelun alkua.

Vuonna 1943 valmistettiin keskimäärin 148 vaunua kuussa. Vuonna 1944 tuotantoa tehostettiin ja keskimäärin kuukaudessa valmistui 315 vaunua, koko vuonna yhteensä 3777 vaunua. Enimmillään taisteluvahvuudessa oli 2 304 Panther vaunua 1.9.1944.

Panther Ausf D

Panher Ausf D panssarivaunujen tuotanto aloitettiin joulukuussa 1942. Ensimmäinen D-sarjan vaunu tuli ulos tehtaalta 11.1.1943. Ensimmäiset 250 Panther Ausf D vaunua oli varustettu Maybach HL 210 P30 moottorilla. Uusien Panther vaunujen valmistuksella oli kiire, sillä niitä tarvittiin kesän 1943 suunniteltuun suurhyökkäykseen.

Panther Ausf D vaunuja valmistivat M.A.N., Daimler-Benz, N.M.H. ja Henschel. D-sarjaa valmistettiin kaikkiaan 850 kappaletta (Fgst: 210001–210254 ja 211001–21400).

Panther Ausf A

Useiden muutoksien jälkeen tuli elokuussa 1943 tuotantoon uusi versio, Panther Ausf. A. A-versiossa oli uuden mallinen torni ja johtajan kupoli. Myös telaston vetopyörää oli vahvistettu. Useimmat länsirintamalla kesällä 1944 tavatut vaunut olivat mallia A.

Panther Ausf A vaunuja valmistivat M.A.N., Daimler-Benz, Demag ja Henshel. A-sarjaa valmistettiin kaikkiaan 2200 kappaletta (Fgst: 210255–211000 ja 151000–160000).

Panther Ausf G

Panther Ausf G otettiin tuotantoon maaliskuussa 1944 ja sen valmistus jatkui huhtikuuhun 1945. G-versiota valmistettiin kaikkiaan 2 950 kpl, MAN, Daimler-Benz ja MNH toimesta. Erot aiempiin versioihin olivat; sivulevy oli yksiosainen, aiempien useasta palasta koottujen sijaan. Rungon sivupanssarointia oli parannettu. Ajajan etupanssarissa ollut tähystysaukko luukkuineen oli poistettu ja korvattukäännettävällä periskoopilla. Näin etupanssarointia oli saatu parannettua. Ajajan penkkiä oli korotettu, jotta ajaja pystyi tarvittaessa ajamaan vaunua pää ajajan luukusta ulkona, saaden näin erinomaisen näkyvyyden.

Kesällä 1944 Saksassa oli kova pula panssarilevyjen valmistuksessa käytettävästä mangaanista. Tämän vuoksi Pantherin panssarilevyt jouduttiin valmistamaan hiiliteräksestä, johon oli sekoitettu nikkeliä. Tämä teki valmistetuista panssarilevyistä liian kovia ja siten helpommin pirstaloituvia.

Kaikkiaan Panther panssarivaunuja valmistettiin vuosien 1943–1945 aikana 5 796 kappaletta.

Valmistajat

Panther vaunuja valmistivat useat eri tehtaat, pääurakoitsijoina toimivat Daimler-Benz, M.A.N. AG, M.N.H. ja Demag.

M.A.N. AG

M.A.N. AG (Maschinenfabrik Augsburg-Nürnberg) toimi nimensä mukaisesti Augsburgissa ja Nürnbergissä. Sen valmistamien vaunujen runkonumerot olivat Fgst: 210254–210899, yhteensä 645 kappaletta.

Daimler-Benz

Daimler-Benz panssarivaunutehdas sijaitsi Berlin-Marienfeldissä. Sen valmistamien Panther vaunujen runkonumerot olivat Fgst: 121900–152575, yhteensä 675 kappaletta.

M.N.H.

MNH (Maschinenfabrik Niedersachsen Hannover) sijaitsi nimensä mukaisesti Hannoverissa. Sen valmistamien vaunujen runkonumerot olivat Fgst: 154800–155630, yhteensä 830 kappaletta.

Demag

Sen valmistamien vaunujen runkonumerot olivat Fgst: 158100–158150, yhteensä 50 kappaletta.

Edellä mainittujen tehtaiden aliurakoitsijoina toimivat;

• panssarilevyjä, Schoeller-Bleckmann, Mürzzuschlag, Itävalta
• panssarilevyjä, Bismarckhütte, Ylä-Sleesia

Tuotantomäärät malleittain

• Ausf D1, 20 kpl, (ns. alkusarja, heikompi panssarointi)
• Ausf D, 850 kpl, tammi-syyskuu 1943
• Ausf A, 2000 kpl, elokuu 1943–kesäkuu 1944
• Ausf G, 3126 kpl, maaliskuu 1944–huhtikuu 1945
• Befehlspanzer Panther, 329 kpl (5/1943–2/1945)
• Bergepanther, 347 kpl (1943–1945)
• Beobachtungspanzer Panther, 41 kpl (1944–1945)

Ilmapommitusten vaikutukset tuotantoon

Länsi-liittoutuneiden ilmavoimien pommitukset Saksan teollisuutta vastaan vaikuttivat myös Panther tuotantoon. Maybach moottoritehdasta pommitettiin 27.–28.4.1944 välisenä yönä, jonka ansiosta moottorituotanto keskeytyi viideksi kuukaudeksi. Tässä vaiheessa toista tehdasta vasta suunniteltiin. Auto Union Siegmar (Wanderer) aloitti Maybach moottoreiden tuotannon kuitenkin jo toukokuussa 1944, joten moottoritoimituksia voitiin jatkaa suhteellisen nopeasti.

Itse Panther tehtaita vastaan ilmapommitukset aloitettiin 6.8.1944, pommittamalla Daimler-Benzin tehdasta Berliinissä. Pommitus uusittiin yöllä 23.–24.8.1944. M.A.N. AG:n tehdasta pommitettiin 10.9.1944, 3.10.1944 ja 19.10.1944 ja seuraavana vuonna 3.1.1945 ja yöllä 20.–21.2.1945. M.N.H. (Maschinenfabrik Niedersachsen Hannover) tehdasta pommitettiin ensi kerran vasta 14.3.1945 ja seuraavan kerran 28.3.1945. Pommitusten vaikutuksesta arvioidaan tuotannon laskeneen noin 25–30 %.

Sabotaasia

Osa Panther vaunujen ongelmista tuntui johtuvan sabotaasista. Valmistavalla tehtaalla oli mm. laitettu ruuveja moottoriöljyn sekaan. Saksalaiset 51. – ja 52. Panssaripataljoonien vaunumiehistöt tekivät em. havaintoja 3.7.1943, Kurskin alueella.

Ranskalaisten vuonna 1947 tekemän tutkimuksen mukaan, useita Panther vaunuja oli sabotoitu tuotantovaiheessa. Ilmeisesti sabotointi on tapahtunut lähinnä vieras- ja vankityövoimaa käyttävissä tuotantolaitoksissa.

Panther Ausf F

Panther sarjan viimeisin malli Ausf. F, oli tarkoitus saada sarjatuotantoon vuonna 1945. Uuteen malliin oli suunniteltu pienempi ja paremmin panssaroitu torni (Panzerturm Schmal). Torniin oli asennettu stereoetäisyysmittari.

　 F-malliin oli asennettu tehokkaampi Maybach HL234, 800 hv:n suorasuihkutus bensiinimoottori, joka osaltaan mahdollisti vaunun painon nostamisen, suuremman tykin ja paremman panssaroinnin. Muutamia F-mallin vaunurunkoja (ilm. kahdeksan kappaletta) oli valmiina Daimler-Benzin ja Ruhstahlin tehtailla Hattingenissa sodan päättyessä.

Rintamalla

Vaunut oli tarkoitettu kahdelle panssaripataljoonalle; 51 ja 52.Panzer-Abteilung. Kullekin pataljoonalle annettiin 96 kappaletta Panther Ausf. D -vaunuja. Vaunuissa oli kuitenkin paljon ”lastentauteja” ja epäonnea Kurskin taistelussa (operaatio Zitadelle). Tästä johtuen 10.8.1943 oli 192 vaunusta enää palveluskäytössä 43 kpl. Nämä alkusarjan Panther vaunut muutettiin myöhemmin komentovaunuiksi (Panzerbefehlswagen Sk.Kfz. 267).

Panssaripataljoona 51 (Pz.Abt. 51) sai osakseen paljon ongelmia uusien Panther vaunujen kanssa. Kurskin taistelun ensimmäisen päivän 5.7.1943 päätteeksi, oli pataljoonalla enää 22 toimintakuntoista vaunua. 28 oli tuhoutunut ja 46 oli korjaamolla.

Panther ”ässiä”

Ernst Barkmann väijytti kokonaisen yhdysvaltalaisen panssaridivisioonan. Tapahtumaan kutsutaan Barkmannin kulmaukseksi. Hän tuhosi Panther panssarivaunullaan 13 Sherman tankkia alle 15 minuutissa. Barkmannin kokonaissaldo oli sodan lopulla yli 80 tuhottua vihollisen panssarivaunua.

FG 1250 pimeänäkölaite (Infrarot-Scheinwerfer)

Saksalainen AEG sai jo vuonna 1936 tehtäväkseen kehittää pimeänäkölaite. Ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 1939. Syksyllä 1942 oli valmiina eräänlainen infrapunalamppu ZG 1221, jota asennettiin kokeilumielessä 7.5 cm Pak 40 panssarintorjuntatykkeihin ja Sd.kfz 131 Marder II -panssarintorjuntavaunuihin.

Syksyllä 1943 valmistui uusi kehitysversio, nimeltä Sperber (FG 1250). Se oli tarkoitettu Panther panssarivaunuihin. Sperder on infrapunaetsintälamppu, jonka kantama on 600 metriä, yhdistettynä teleskooppitähtäimeen. Pimeänäkölaitetta asennettiin Panther vaunuihin loppuvuodesta 1944 alkaen maaliskuuhun 1945 asti. Käytännössä kaikki FG 1250 laitteet asennettiin Panther Ausf G mallin vaunuihin, kaikkiaan noin 50 kpl. Laitteesta kehitettiin pienempi versio ZG 1229 Vampir, StG-44 -rynnäkkökivääreihin kiinnitettäväksi.