Saksalaiset havaitsivat kesällä 1941 operaatio Barbarossan alussa, ettei 7.5cm tykin ammusten antama tulituki jalkaväelle ollut aina riittävä. 7.5cm sirpalekranaattien teho ei aina riittänyt vihollisen korsujen ja bunkkereiden tuhoamiseen. Tästä syntyi ajatus valmistaa moottoroitu rynnäkköhaupitsi, jossa olisi tehokas 10.5cm tykki. Tästä aseesta suunniteltiin ns. bunkkerin tuhoaja (Bunkerknacker).
Saksalaiset suunnittelivat 10.5cm haupitsilla varustetun jalkaväen tukivaunun vuoden 1941 lopulla. Prototyyppi (StuH 42) oli valmis maaliskuussa 1942. Sturmgeschütz III Ausf E rynnäkkötykin runkoon oli istutettu 10.5cm kevyt kenttähaupitsi (10.5cm le.FH 18). Ensimmäinen malli oli Sturmhaubitze 42 (StuH 42), jota seurasi pian malli Sturmhaubitze 42 Ausf F. Vuonna 1943 tuotantoon otettiin sarjan viimeinen malli Sturmhaubitze 42 Ausf G.
Uusi ase sai virallisen nimensä vasta 18.3.1944, jolloin se nimettiin sotatarvikeluetteloon nimikkeellä Sturmgeschütz III für 10.5cm Stu.Haub. 42 (Sd.Kfz. 142/2). Panssarijoukkojen tarkastaja kenraali Guderian muutti nimen elokuussa 1944, rynnäkköhaupitsiksi (Sturmhaubitze).
Sturmhaubitze 42 Ausf G vaunussa käytetty tykki on itse asiassa modifioitu versio kevyestä kenttähaupitsista (10.5cm leichte Feldhaubitze 18). Tykkiä valmisti Rheinmetall-Borsig AG asekonserni. Aseen käytännön tulinopeus oli noin kuusi laukausta minuutissa. Toimintaa hidasti haupitsille ominaisten kaksivaiheisten kartussilaukausten lataaminen. Eli ensin kranaatti putkeen sitten kartussilaukaus hylsyineen.
Tykkimantlettina oli alkuun Sturmgeschütz III Ausf F/8 rynnäkkötykeistä tuttu kulmikas mantletti, myöhemmin otettiin käyttöön Saukopf-mantletti (ns. sianpää-mantletti). Tykissä käytettiin sähkölaukaisua. Suujarru poistettiin tuotannon yksinkertaistamisen yhteydessä, ilmeisesti vuoden 1945 alussa.
| Mitat: | Aseistus: | 10.5cm StuH 42 L/28 | |
| - pituus (runko) | 5,40 m | - kaliiperi | 10.5cm L/28 |
| - pituus (kok.pit) | 6.14 m | - putken pituus | L/28 m (2.941 m) |
| - leveys | 2,95 m | - paino | 1 985 kg |
| - korkeus | 2,16 m | - tulinopeus | 6 lk./min |
| - paino (tst) | 24 000 kg | - kääntönopeus | ei pyörivää tornia |
| - maavara | 39 cm | - rekyyli | - mm |
| - tähtäin | Sfl.ZF1 | ||
| Moottori: | Maybach HL120 TRM | - ammukset | 36 kpl |
| - teho | 265 hv | - 7.92 mm MG34 | torni, (+/- °) |
| - nopeus | 40 km/h (20 km/h) | - ammukset | 600 kpl (7.92 mm) |
| - polttoaine | be 74 oct (310 l) | ||
| - kulutus | 200 - 326 l/100 km | ||
| - toimintasäde | 155 km (95 km) | ||
| - kääntösäde | 5.85 m |
| Vahvuus: | Kulma: | Vahvuus: | Kulma: | ||||||
| - runko | edessä | yläosa | 80 mm | / 38° | - torni | edessä | 80 mm | / 81° | |
| - runko | edessä | alaosa | 80 mm | / 69° | - torni | sivut | 30 mm | / 79° | |
| - runko | sivut | yläosa | 30 mm | / 90° | - torni | takana | 30 mm | / 90° | |
| - runko | sivut | alaosa | 30 mm | / 90° | - torni | katto | 17 mm | / 0-15° | |
| - runko | takana | yläosa | 50 mm | / 80° | - torni | mantletti | 80 mm | / -° | |
| - runko | takana | alaosa | 50 mm | / 80° | |||||
| - runko | katto | 17 mm | / 0° | ||||||
| - runko | pohja | 16 mm | / 0° | ||||||
Sturmhaubitze 42 Ausf G vaunuja valmistettiin vuodesta 1943 alkaen Alkettin (Altmärkische Kettenwerk GmbH) suurella tehtaalla, Berliinissä. StuH 42 vaunuille ei annettu omaa sarjaa runkojen sarjanumeroinnissa (Fgst.Nr), vaan sarjanumerot ovat sekaisin rinnan Sturmgeschütz III Ausf G vaunujen kanssa. StuH 42 vaunujen sarjanumerot ovat osin välillä Fgst.Nr. 92001 – 94250 ja Fgst.Nr. 105001 eteenpäin.
Rynnäkkötykkien (Sturmgeschütz-III Ausf G) tuotannosta noin 10 % oli StuH 42 Ausf G tuotantoa. Kaikkiaan niitä valmistettiin 1 090 kpl. Kun Kaikki Sturmhaubitze 42 mallit lasketaan yhteen saada luvuksi 1 210 vaunua.
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | |
| - 1943 | - | - | 10 | 34 | 45 | 30 | 25 | 5 | 10 | 11 | 4 | 30 |
| - 1944 | 26 | 54 | 56 | 58 | 46 | 100 | 92 | 110 | 119 | 100 | 102 | 40 |
| - 1945 | 71 | 24 | 49 | 48 ? | - | - | - | - | - | - | - | - |
Ensimmäiset rynnäkköhaupitsit lähetettiin itärintamalle lokakuussa 1942. Yhdeksän vaunua luovutettiin 3./Sturmgeschütz-Abteilung 185 käyttöön, joka taisteli Leningradin suunnalla.
Suomen armeijalla ei ollut käytössä Sturmhaubitze 42 Ausf G vaunuja. Kesäkuussa 1944 Suomeen saapuneella saksalaisella Rynnäkkötykkiprikaati 303:lla (Sturmgeschütz-Brigade 303) oli mukanaan yhdeksän StuH-42 Ausf G vaunua. Prikaati avusti Suomen armeijaa Karjalan kannaksella, venäläisten suurhyökkäyksen pysäyttämisessä. Prikaati poistui Suomesta 7.9.1944.
★ 15.8.2013 (✪ 15.7.2014)