Berdan II m/1870

Yleistä

Vuoden 1869 lopulla venäläiset tutustuivat Pietarissa vierailevan yhdysvaltalaisen kenraalimajuri Hiram Berdanin suunnittelemaan Berdan II -kivääriin. BSA toimitti 100 kivääriä Venäjälle testejä varten, jonka jälkeen BSA:n työnjohtaja James Smiles teki muutamia valmistusta helpottavia parannuksia.

Ase todettiin aikalaisiin kivääreihin verrattuna suhteellisen tarkaksi. Ainut huono puoli oli kovan latauksen aiheuttama suuri rekyyli. Ripeä ampuja pystyi ampumaan Berdan II –kiväärillä 16 tähdättyä laukausta minuutissa. Aseen kantama oli noin 1 600 metriä, mikä oli etu sen ajan avomaastoa suosivassa sodankäynti tavassa.

Kivääri osoittautui myös aiemmin venäläisten tuotantoon ottamaa Berdan I m/1868 -kivääriä selvästi paremmaksi, jota venäläiset olivat ehtineet valmistaa 16 575 kappaletta. Tämä johti siihen, että Venäjän sotaministeriö päätti aloittaa Berdan II m/1870 -kiväärien hankinnat ja tilasivat BSA:lta 30 000 kivääriä.

Venäläiset esittivät myös halukkuutensa aloittaa oma tuotanto. He tarvitsivat kipeästi uusia kiväärejä sotaan Turkkia vastaan. BSA ei ollut halukas myymään valmistuksessa tarvittavia koneita, vaan halusi itse valmistaa aseet tsaarin armeijalle. Venäläiset ostivat koneet muualta ja aloittivat tuotannon Tulan asetehtaalla.

Tuotanto

Venäläiset tilasivat englantilaiselta Birmingham Small Arms Company:ltä (BSA) 30 000 Berdan II -kivääriä. Nämä aseet valmistettiin vuosina 1870–1873. Ensimmäiset sata asetta vietiin kenttäkokeisiin, missä ne osoittautuivat erinomaisiksi. Nyt päätettiin aloittaa oma tuotanto, mutta BSA ei suostunut myymään aseiden valmistamiseen tarvittavia koneita. Syynä tähän oli, että englantilaiset olisivat itse halunneet valmistaa aseet venäläisille.

Vuosina 1872–1874 venäläiset keräsivät työkaluja ja koneita ympäri Eurooppaa Tulan Keisarilliselle asetehtaalle. Seuraavan 18 vuoden aikana Tulassa valmistettiin 122 752 kappaletta Berdan II -kiväärejä. Tuotanto oli samoihin aikoihin aloitettu myös Izhevskissä (vuonna 1876) ja Siestarjoella. Aseiden kokonaistuotanto oli vuosina 1870–1891 kaikkiaan 3 482 854 kpl.

Venäjän armeijan käytössä

Berdan II (Pehotnaja vintovka Berdana No 2) oli Venäjän armeijan palvelusase ensimmäisen maailmansodan aikana. Berdan II –kiväärien kausi jäi melko lyhyeksi, sillä sodan jälkeen otettiin käyttöön nykyaikaisempi Mosin-Nagant -kivääri, jonka patruunoissa käytettiin uutta savutonta ruutia.

Venäläiset muunsivat noin 200 000 Berdan II -kivääriä Mosin-Nagant kaliiperiin (7.62x54R). Tuolloin aseisiin vaihdettiin piiput ja tähtäinlaitteet. Venäläiset eivät koskaan myyneet Berdan II -kiväärejä, vaikka ne poistettiinkin käytöstä.

Berdan II versiot

Yleisimmän jalkaväkikiväärin lisäksi valmistettiin myös kolmea lyhyempää versiota: rakuunakivääri, kasakkakivääri ja karabiini. Rakuuna, kasakka ja karabiini olivat lyhyempiä (karabiini 985 mm) ja keveämpiä. Rakuunakivääri painoi 4,1 kg, kasakkakivääri 3,3 kg ja karabiini 2,9 kg. Näiden lyhyempien aseiden patruunoiden ruutipanoskin oli hieman pienempi, 4,5 g.

Berdan II erosi edeltäjästään Berdan I -kivääristä lähinnä uuden ylöspäin kääntyvän lukkolaiteen osalta. Berdan I –kivääri on saranalukkoinen, kun Berdan II –kivääri on pulttilukkoinen (sylinterilukko). Uuden sylinterilukon avulla aseen lataaminen oli nopeampaa ja lukkorakenne selvästi kestävämpi. Sotilaskäytössä sylinterilukkosysteemistä tuli yleinen.

Berdan II versioiden tekniset tiedot

Suomen kaarti 1877–1878

Suomen kaarti eli Venäjän keisarikunnan henkikaartin 3. Suomen Tarkk’ampujapataljoona perustettiin Helsinkiin tsaari Nikolai I:n käskystä, 28.7.1829. Pataljoona miellettiin keisarilliseen kaartiin kuuluvaksi eliittijoukoksi ja aseistettiin 1870-luvulla tuohon aikaan parhailla aseilla mitä oli saatavilla, eli Berdan II –kivääreillä.

Suomen kaarti (vahvuus noin 800–900 miestä) otti osaa Balkanilla käytävään Turkin sotaan ja joutui ensimmäiseen taisteluunsa 24.10.1877, Bulgariassa Gronyi Dubnajakin kylässä. Kaartin matka jatkui sieltä Sofiaan ja edelleen Konstantinopoliin asti.

Berdan II Suomessa

Venäjän armeijalta Suomeen jääneitä Berdan-kivääreitä käytettiin Suomen sisällissodassa vuonna 1918. Esimerkiksi Oulun valtauksen yhteydessä valkoiset saivat saaliikseen noin 1 000 Berdan-kivääriä, jotka ilmeisesti kaikki päätyivät yksityishenkilöiden omistukseen.

Sisällissodan jälkeen aseita oli käytössä suojeluskunnalla (noin 2 500 kpl), joka kuitenkin pyrki korvaamaan aseet uudemmilla aseilla. 1920-luvun lopulla näitä aseita myytiin suojeluskuntien upseereille ja sotilasvirkamiehille lähinnä kokoelma-aseiksi.

Suomen armeijan kirjanpidossa oli kuitenkin vielä talvisodan aikana yhteensä 3 100 Berdan-kivääriä. Vanhentuneet Berdanit jaettiin asepulassa lähinnä jäänmurtajille, luotsiasemille, kauppalaivoille, rata- ja siltavahdeille. Näitä aseita käytettiin taistelutoimissa hyvin rajallisesti, mutta niitä nähtiin taistelutoimissa mm. Raatteentiellä. Aseet pyrittiin korvaamaan uudemmilla heti kun se oli mahdollista. Berdan kiväärit varastoitiin, eikä niitä enää nähty jatkosodan ja Lapin sodan aikana.

Sotien jälkeen armeija myi Berdan II -kiväärejä yksityishenkilöille metsästyskäyttöön. Ase olikin suhteellisen hyvä karhun ja hirven metsästyksessä, voimakkaan ja raskaan luodin ansioista. Osa aseista muutettiin myös 16 kaliiperin haulikoiksi. Armeija myi viimeiset Berdan II -kiväärit (1 029 kpl) vuonna 1955. Näistä aseista suurin osa meni Yhdysvaltojen markkinoille.