Suomalaisten käyttämissä sotilaskivääreissä on lukuisia eri yksityiskohtia, joiden perusteella
voidaan selvittää aseen tarkka malli ja onko ase alkuperäisessä kunnossa. Esillä oleva
aseyksilö on Sakon valmistama vuodelta 1939, joka on myöhemmin 1950-luvun lopulla (ilm. 1957)
muutettu tarkkuuskivääriksi.
Aseen sarjanumero on työstetty patruunapesän vasemmalle laidalle. Patruunapesän kaikki aiemmat
merkinnät on poistettu. Ase on koottu usean valmistajan osista. Siestarjoella valmistetun
makasiinin pohjassa oleva sarjanumero on eri kuin patruunapesän sivulla oleva. Lukosta on
lukkokammen muutostyön yhteydessä poistettu sarjanumero. Osa lukon osista on leimojen
perusteella valmistettu Tulan asetehtaalla.
1. Etutähtäin
Kivääri m/39-57:n tähtäinlaite on m/33:sta modifioitu diopteritähtäin. M/33
jyväsuojakorvakkeilla varustetun jyväjalan päälle on asennettu diopteriputki,
tappijyvän (tolppajyvä) kera.
Kuva aseen etuosasta. Diopteritähtäimen jyvätunneli suojakorvakkeiden välissä. Jyvätunneli on
Suomen Leijona kilpailupienoiskivääreissä käytetty malli.Etutähtäin oikealta ja vasemmalta puolelta kuvattuna.
2. Takatähtäin
Jalkaväenkivääri m/39:ssa on m/28-30 -kivääristä tuttu m/32-takatähtäin. Tähtäimen maksimi
kohdistusetäisyys on 2 000 metriä ja sen hinta 1930-luvulla oli 120 mk. Luodin lentorata on
huomioitu progressiivisesti tihenevällä asteikolla. Tähtäimen pituus on 101,2 mm, leveys 26,4 mm
(runko) ja korkeus 43 mm. Ainut ero m/28-30 käytettyyn tähtäimeen on tähtäintangon päälle lisätty
150 metrin asetus. Takatähtäin tosin ei ole käytössä m/39-57 -kiväärissä, diopterivarustuksesta
johtuen.
Takatähtäin (kuvattu oikealta sivulta). Tähtäintangon sivulta on
poistettu alkuperäismallin 200 metrin ura. Urat on ajettu
asettimen salpaa varten, joka voidaan lukita nopeasti haluttua
etäisyyttä vastaavaan uraan.Takatähtäin (kuvattu vasemmalta). Tähtäimen rungossa merkinnät "2, 3, 4, 6 ja 8"Takatähtäin, päältä kuvattuna. Tähtäintangossa merkinnät "1.5, 2, 3, 4,
5, 6, 8, ja 10", tarkoittavat kyseisiä satoja metrejä (1.5 = 150 m, 2 = 200 m jne.)Diopteritähtäin kuvattuna aseen vasemmalta puolelta.
3. Siderenkaat
Aseessa on siderenkaat käsisuojuksen molemmissa päissä. Siderenkaiden tehtävä on kiinnittää
piipun päällä oleva puinen käsisuojus tukin alaosaan.
Tukin etusiderengas, oikealta ja vasemmalta puolelta.Taempi siderengas, kantohihnalenkkeineen.
4. Hihnalenkit
Aseessa on metallista valmistetut kantohihnalenkit. Aseen taemmassa siderenkaassa on kaksi
hihnalenkkiä (sivulla ja alhaalla). Myös aseen takaosassa on tukin alla yksi hihnalenkki ja
yksi tukin sivulle koverretussa syvennyksessä. Ns. tuplalenkit, mahdollistavat aseen kantamisen
useammassa eri asennossa.
Siderenkaaseen sijoitetut aseen kantohihnan lenkit (oikealta ja vasemmalta).Tukin alle taakse sijoitettu hihnalenkki ja tukin sivulle koverrettuun syvennykseen
sijoitettu hihnalenkki.
5. Muita yksityiskohtia
Aseen tukki on suomalaisvalmisteinen kaksiosainen, teräväkärkisellä sormiliitoksella
yhteen liitetty koivutukki (sodan jälkeistä tuotantoa)Oikealla perän vaneriset vahvistusviilut, asennettiin tukkeihin vuodesta 1956
alkaen. Vasemmalla tukin ruuvikiinnitteinen perälevyPuhdistuspuikko
FI 
EN
