Mosin-Nagant M1944

Yleistä

Vuonna 1938 neuvostoliittolaiset suunnittelivat karabiinin, joka pohjautui Mosin-Nagant M1891/30 -jalkaväenkivääriin. Ase tunnetaan nimellä Mosin-Nagant M1938. Aseesta puuttui kuitenkin pistin ja sen kiinnitysmahdollisuus. Vuonna 1943 N. S. Semin kehitti tälle aseelle seuraajan, karabiinin jossa oli sivuun taitettava pistin. Tämä karabiini tunnetaan nimellä Mosin-Nagant M1944.

Rakenne

Rakenteellisilta ratkaisuiltaan M1944 on pitkälti samanlainen kuin M1938. Suurin näkyvä ero on sivuun taitettava (oikealle sivulle) 305 mm pitkä ns. rotanhäntämallinen pistin. Aseen tukki on suora, englantilaismallinen. Tukki valmistettiin yleensä koivusta, mutta myös vaneritukkeja on olemassa.

Tuotanto

Aseen valmistus aloitettiin Neuvostoliitossa vuonna 1944, Tulan ja Izhevskin asetehtailla. Valmistus jatkui aina vuoteen 1949 asti, kunnes sen korvaajaksi tuli SKS-karabiini. Asetta valmistettiin jonkin verran sodan jälkeen 1950- ja 1960-luvulla Puolassa, Unkarissa, Romaniassa ja Kiinassa nimikkeellä T53. Ase tuli tunnetuksi myös Vietnamin sodan aikana. Ase oli Etelä-Vietnamilaisten kansallisen vapautusrintaman (Vietkong) perusase. Sen korvasi hiljalleen neuvostoliittolainen AK-47 ja sen kopiot.

Suomessa

Joitakin Mosin-Nagant M1944 -karabiineja saatiin sotasaaliiksi jatkosodan lopulla, kesällä - syksyllä 1944. Suurin osa näistä sotasaalisaseista oli Izhevskin vuonna 1943 valmistamia aseita.

Suomalaiset löivät aseisiin patruunapesän vasemmalle sivulle SA-leiman osoittamaan, että ase on Suomen armeijan omaisuutta. Patruunapesän sivulle lyötiin myös D-leima, osoittamaan, että aseella voidaan ampua suomalaisilla D166-luodeilla varustettuja patruunoita. M1944 oli ilmeisesti ainut Mosin-Nagant tyyppinen sotilaskivääri, johon suomalaiset eivät valmistaneet varikkotukkeja.

Ase poistettiin armeijan kirjanpidosta yhdessä M1938 karabiinin kanssa 1960-luvulla. Suomen siviilimarkkinoille ase ilmestyi 1980-luvun lopulla.