Orava m-49

Yleistä

Valmet Oy suunnitteli Tourulassa vuonna 1949 Orava m-49 -pienoiskiväärin (kaliiperi .22 LR). Tämä uusi ase oli kevyt, yksinkertainen, luotettava, edullinen valmistaa ja mikä tärkeintä riittävän laadukas. Ase suunniteltiin lähinnä harjoitusaseeksi ja pienriistan metsästykseen. Ase on rakenteellisesti yksinkertainen ja sen purkaminen suorastaan helppoa ja todella nopeata, sillä metalliosat (piippu ja laukaisukoneisto) on kiinni tukissa vain yhdellä ruuvilla.

Orava m-49 -pienoiskivääriin on otettu paljon ominaisuuksia saksalaisesta Geco Karabiner Model 1919 -pienoiskivääristä, jota se muistuttaa ulkoisesti ja rakenteellisesti todella paljon. Ilmeisesti aseelle ei tästä johtuen ole koskaan nimetty virallista suunnittelijaa. Aseella on useita nimityksiä; Orava, Orava m-49 ja Valmet Orava.

Rakenne

Rakenteellisesti Orava m-49 on erittäin pelkistetty ja yksinkertainen, siinä on vain 29 luetteloitua osaa. Aseessa on teräksestä valmistettu 500 mm pitkä, .22 LR kaliiperinen piippu, jonka sisäpinnalle on ajettu kuusi oikeakätistärihlapalkkia. Lukkorunko ja lukon osat on valmistettu teräksestä sorvaamalla. Laukaisukoneisto on pelkistetty, yksiportainen tankolaukaisin, jossa ei ole varmistinta. Metalliosien pintakäsittelynä on sinistys, pl. lukko, joka on kirkkaaksi kiillotettu. Aseen tähtäinlaitteena on yksinkertainen, seitsemän portainen säädettävä avotähtäin.

Aseen metalliosat, piippu – lukkorunko – lukko ja laukaisukoneisto on kiinnitetty etutukin alapinnalle sijoitetulla yhdellä kiinnitysruuvilla. Pistoolikahvalla varustetussa koivutukissa ei ole tarttumapintojen kohdalla karhennuksia ja etutukissa on vain yksinkertainen sormiura. Tukin perälevy on valmistettu mustasta muovista ja kiinnitetty tukkiin kahdella ruuvilla. Tukin pintakäsittelynä on lakkaus.

Metsästyskäyttö

1950-luvun Suomessa pienoiskivääri oli tärkeässä osassa pienten turkiseläinten metsästyksessä. Oravan metsästys oli tuolloin erittäin suosittua, siitä maksetun hyvän korvauksen vuoksi. Miltei kaikki oravan nahkat myytiin edelleen ulkomaille. Orava m-49 -pienoiskivääri oli tässä metsästyksessä tärkeässä osassa, yhdessä saksalaisten Geco- ja Haenel-pienoiskiväärien kanssa. Vuonna 1962 voimaan tullut uusi metsästyslaki tosin käytännössä lopetti pienoiskiväärin käytön metsästyksessä.

Nykypäivän Suomessa pienoiskivääri (kaliiperi .22 LR) kuuluu metsästyksessä ns. nolla-luokkaan. Sitä voi käyttää mm. sorsalintujen (pl. hanhen), pyyn, riekon, sepelkyyhkyn, oravan, piisamin, näädän, minkin, villikanin ja useimpien ns. vahinkolintujen metsästykseen.

Tuotanto

Orava m-49 -pienoiskiväärin valmistus aloitettiin vuonna 1950, valtion kivääritehtaalla (VKT) Jyväskylän Tourulassa. VKT oli 29.9.1946 perustetun Valmetin (Valtion metallitehtaat) osa. Orava m-49 -pienoiskiväärejä valmistettiin vuosina 1950–1968 kaikkiaan noin 24 000 kpl. Toisen lähteen mukaan tuotantomäärä olisi ollut jopa yli 30 000 kpl.

Asetta vietiin kotimaan myynnin lisäksi suuria määriä myös ulkomaille, sitä vietiin kaikkiaan 33 eri maahan. Itseasiassa suurin osa aseista vietiin ulkomaille. Suurimpina ostajina olivat Tanska, Norja, Belgia, Ranska, Bolivia, Brasilia ja Australia. Viimeiset vientierät toimitettiin vuonna 1968 Belgiaan, Ranskaan ja Uuteen-Seelantiin.

Aseen hinta vuonna 1954 oli 5 920 mk, nykypäivän rahassa arvioiden noin 167 €. Vuoteen 1957 mennessä aseen hinta oli noussut 6 800 markkaan. Rahauudistuksen jälkeen, aseen hinta vuonna 1963 hinta oli 66 mk ja vuonna 1968 jo 77 mk. Nykyisin Orava m-49 -pienoiskiväärin hinta on kunnosta riippuen 50-300 €.

Sarjanumerot

Vastaan on tullut Orava m-49 -pienoiskivääri sarjanumerolla 2495. Tämän aseen piipun pinta on sileä, eikä siinä ole Orava-pienoiskivääreille tyypillistä pystyuritusta. Myös kaliiperimerkintä poikkeaa hieman, siinä kaliiperimerkintä on "kal.22", kun myöhemmin valmistetuissa se on ”Kal.22 Long Rifle”. Tästä voisi päätellä, että ns. alkusarjan aseet poikkeavat hieman näiltä osiltaan, myöhemmin valmistetuista. Toistaiseksi ei ole tiedossa, mistä sarjanumerosta alkaen kaliiperimerkintä on ollut "Kal.22 Long Rifle" ja piipun pinnassa uritus. Tiedossa kuitenkin on, että ainakin sarjanumerosta 21837 alkaen on ollut käytössä uusi merkintätapa.