Sako Oy suunnitteli Sako P54 –pienoiskiväärin vuonna 1954, lähinnä metsästys- ja kilpa-aseeksi.
Vuonna 1958 aseesta kehitettiin raskaampi malli Sako P54T (Target), joka oli tarkoitettu harjoittelu-
ja rata-aseeksi. Siinä on säädettävä laukaisu, majavanhäntä mallinen raskas tukki ja diopterivarustus.
Rakenne
Pulttilukkoisen P-54 –pienoiskiväärin sylinterimäisessä lukossa on asetyypille tavallinen ns.
yhden pisteen takalukitus. Lukossa ei ole suuremmille kaliipereille tyypillisiä sulkunokkia
tai sulkuolakkeita, vaan lukko pysyy suljettuna lukkokehyksessä olevaan leikkaukseen nojaavan
lukkokammen varassa. Lukko virittyy kun sen kampi nostetaan yläasentoon. Lukon päässä on
lisäksi vireilmaisin.
Liipaisimen lukitseva varmistin on sijoitettu aseen lukkorungon vasemmalle puolelle. Kun ase
on varmistettu, ei lukkoa voi avata.
Sako P54 –pienoiskiväärien piiput valmistettiin alkuun ruotsalaisesta Bofors-teräksestä.
Myöhemmin valmistuksessa siirryttiin käyttämään kotimaista terästä. Piippuja valmistettiin
normaalilla rihlauksella sekä mikrorihlauksella.
Kuvan aseessa on loimukoivusta valmistettu lakkapintainen pistoolikahvalla varustettu tukki,
vaikka yleensä ulkomaille viedyissä aseissa oli pähkinäpuutukki. Ilmeisesti alkusarjan aseissa
käytettiin koivupuu tukkeja ja ilmeisesti ulkomaan markkinoiden vaatimuksesta myöhemmin
ranskalaisesta pähkinäpuusta valmistettuja tukkeja. Tukissa on koneellisesti ajetut karhennukset
etutukin alapinnalla. Tukissa on bakeliitista valmistettu perälevy, jossa on Sako-logo.
P54 –pienoiskivääriä valmistettiin joidenkin lähteiden tiedoista poiketen vain lippaallisena
versiona. Aseella voidaan ampua .22 LR ja .22 Short patruunoita. Varmistin on sijoitettu aseen
vasemmalla puolelle. P54-mallissa on avotähtäimet. Takatähtäimen asetin on varustettu 25,
50, 75, 100 m säädöillä.
Alun perin aseessa ei ollut tähtäinkiikarin kiinnitys mahdollisuutta, mutta 1960-luvulla
alettiin koneistamaan 11 mm kiinnitysurat lukkokehyksen päälle.
Tekniset tiedot
P54
P54T
-
kaliiperi
.22 LR
.22 LR
-
pituus
1 010 mm
1 055 mm
-
piipun pituus
585 mm
622 mm
-
rihlapalkit
6 oik. / MR 16
6 oik. / MR 16
-
paino
2,5 kg
3,8 kg
-
lipas
6 patr.
6 patr.
Tuotanto
Oy Sako Ab valmisti P54 –pienoiskiväärejä Riihimäen tehtaallaan vuosina 1954–1972. Ensimmäinen
P54 valmistui 12.8.1954 (Sn: 20001). P54T-versiota valmistettiin vuosina 1958–1972. Tuotannon
kokonaismäärä on noin 24 000 asetta (sarjanumeroiden mukaan 24 052 kpl). Aseen tuotanto
lopetettiin vuonna 1972, kun tuotantoon otettiin uusi malli, Raimo Sippolan suunnittelema
Sako P72 Finnscout.
Sarjanumerot
Sako P54- ja P54T-versioilla ei ole omaa sarjanumerointia, vaan sarjanumerointi kulkee ns.
limittäin. Eli valmistuksessa on annettu aina seuraava vapaa sarjanumero, olipa ase kumpaa mallia
tahansa.
P54
1954, 20001
1955, 22500
1956, 27000
1958, 29000
1959, 30500
1960, 32500
1972, 44052
P54T
1958, 29000
1959, 30500
1960, 32500
1961, 34000
1964, 36000
1970, 41300
1972, 44048
Hintakehitys
Sako P54 -kiväärin hinnassa tapahtui vuonna 1963 muutos, kuten kaikissa muissakin
tuotteissa Suomen uuden rahalain myötä. Vuoden 1963 alussa käyttöön otetun rahalain mukaan
yksi uusi markka vastasi 100 vanhaa markkaa. Tämä selittää hintalistauksessa hinnan muutoksen
alaspäin.
1954, 11 800 mk
1955, 12 800 mk
1956, 14 400 mk
1961, 14 400 mk
1962, 15 000 mk
1963, 159 mk
1966, 159 mk
1968, 168 mk
1969, 200 mk
1971, 200 mk
1972, 248 mk
Diopterivarustuksella varustettu P54T-malli oli hieman P54 perusmallia kalliimpi. Vuonna 1961
P54-malli maksoi 14 400 mk ja P54T-malli 19 800 mk. Vuonna 1969 P54T hinta oli valuutta uudistuksen
jälkeen 243 mk.
Mikrorihlattu piippu
Sako valmisti vuosina 1958–1965 mikrorihlattuja piippuja ja käytti niitä Sako P54, L46 ja L461 –kivääreissä.
Näissä takomalla valmistetuissa piipuissa oli rihlapalkkien määrä normaalia suurempi 8, 12, 14 tai jopa 16
rihlaa. Rihlapalkit ovat kapeita ja normaalia matalampia.
Mikrorihlattuja piippuja valmistettiin kovatakomismenetelmän lisäksi ns. nappirihlausmenetelmällä, jossa
kovametallista valmistettu rihlausnappi vedettiin piipun läpi. Rihlausnapin negatiivinen rihlaus (urat),
ajoivat piipun sisäpinnalle 0,06–0,07 mm syvät rihlat.
Mikrorihlan etuna on hyvä tarkkuus, sillä mikrorihlaus saatiin erittäin symmetriseksi, eikä se juurikaan
aiheuttanut luodille ns. lentohuojuntaa. Tästä oli kuitenkin metsästyskäytössä seurauksena se, että luoti
meni riistasta läpi minimaalisin vaurioin. Mikrorihlatut piiput olivat siten tietyllä tavalla ehkäpä jopa
”liian laadukkaita”.
Mikrorihlattu piippu on vaikeampi pitää puhtaana kuin normaali kivääripiippu. Luodin vaippametalli jää
kiinni tiheässä olevien rihlapalkkien väliin helpommin ja tiukempaan, kuin normaalilevyisillä rihlapalkeilla
(4 tai 6 rihlapalkkia).
Lippaat
Sako P54 –kiväärissä on kaareva, yksirivinen kuuden patruunan tankolipas. Aseessa ei ole lippaan vapautin
salpaa, vaan lipas irrotetaan vetämällä sitä hieman taaksepäin, jolloin lippaan etureunaan tehty lukituskolo
irtoaa lipaskuilun lukitusnastasta. Lippaan kiinnitystapa on hieman epämääräinen ja lipas voi helposti
irrota huomaamatta, mistä johtuen lippaita on kadonnut paljon. Ilmeisesti jossain vaiheessa aseen tuotantoa,
lippaan kiinnitystapaa muutettiin. Myös patruunamäärä alennettiin jostakin syystä viiteen patruunaan.
Ase ja myös sen lipas toimivat kaliipereilla .22 LR ja .22 Short. Käytettäessä lyhyempää .22 Short patruunaa,
likaantuu varsinkin aseen patruunapesä selkeästi enemmän, joten se vaati käytön jälkeen perusteellisemman
puhdistuksen.
P54-pienoiskiväärin varalippaat ovat nykypäivänä hieman hinnakkaita (n. 50–100 €), eikä lippaita enää
Sakon toimesta valmisteta. Ilmeisesti lippaita valmistetaan vielä jossain päin Suomea CBC122 ja
Anschütz-pienoiskiväärien lipasaihioista.
Lähdeluettelo
Arma Fennica 1 - Suomalaiset aseet, Timo Hyytinen, 1985