Sako VL63 Finnwolf

Yleistä

Oy Sako Ab:n asesuunnittelija Raimo Sippula kehitti vuonna 1962 vipulukkoisen kiväärin Sako VL63 Finnwolf. Sippula käytti kehitystyönsä pohjana, Eino Mäkisen vuosina 1959-1961 kehittämää Sako VL61 –kivääriä. Sako VL63 Finnwolf kehitettiin ennen kaikkea Pohjois-Amerikan markkinoille. Ase muistuttaakin ulkoisesti suuresti Winchester Model 88 –vipulukkokivääriä.

Sako VL61 ja VL63

Eino Mäkisen vuosina 1959–1961 kehittämä vipulukkoinen kivääri, ei ollut sopiva sarjatuotantoon. Asetta ehdittiin valmistaa vain muutama kappale ja sen sarjavalmistuksesta luovuttiin. Tästä johtuen kehitystyötä jatkanut Raimo Sippula, pyrki tekemään aseesta sarjatuotantoon sopivaksi ja teki aseeseen seuraavat muutokset.

• piipun pituutta ja paksuutta lisättiin hieman
• lippaan salvan runko muotoiltiin uusiksi
• neljän patruunan lippaan rinnalle kehitettiin kolmen patruunan lipas
• tukkiin lisättiin poskituki ja Monte Carlo –leikkaus
• tukin karhennusta muutettiin

Muutosten jälkeen kesällä 1962 ase sai uuden nimen Sako VL63. Vuoden 1963 aikana uudesta mallista valmistettiin noin 200-aseen sarja, Deluxe-mallisella tukilla. Aseen sarjavalmistus oli kuitenkin edelleen vaikeaa ja sen valmistuksesta luovuttiin muutamaksi vuodeksi. Vuosien 1964–1967 aikana ei tiettävästi valmistunut kuin viisi testiasetta.

Sako VL63

Sako VL63 –kiväärin toiminta pohjautuu vipulukkoiseen latausjärjestelmään. Kun vipulukko työnnetään eteen, virittyy ase ja ulosvetäjä vetää patruunapesässä mahdollisesti olevan hylsyn ulos. Kun vipulukko vedetään takaisin kiinni, työntyy laatikkomallisen irtolippaan patruunasillan päällä lepäävä patruuna patruunapesään ja ase on jäälleen laukaisu valmis. Aseessa vipulukon kääntökulma on 60 asetta.

Nappivarmistin on sijoitettu liipaisinkaaren takaosaan. Aseen piippu ja muut metalliosat on valmistettu kotimaisesta teräksestä (tosin vanhimmissa aseissa on käytetty myös Bofors-terästä). Teräsosien pintakäsittelynä on sinistys. Aseet testattiin Sakon toimesta 4200 kg/cm2, eli 4119 Barin ylipaineella.

Aseessa on pähkinäpuusta valmistettu, lakattu tukki. Tukissa on poskipakka ja Monte Carlo –leikkaus. Tukissa on lisäksi karhennuksen tarttumapintojen kohdalla, aseen pistoolikahvassa ja etutukin sivupinnoilla. Tukin perälevy on valmistettu mustasta muovista ja siinä on Sako-logo. Tukkivaihtoehtoina olivat Standard ja Deluxe. Deluxe mallin tukin päässä on pala ruusupuuta. Lisäksi pistoolikahvan alapinnalle on tehty puu-upotus.

Takatähtäin on säädettävissä asteikolla 50, 100, 200 ja 300 metriä. Tähtäinvaihtoehtona on myös diopterivarustus ja aseeseen voi myös kiinnittää tähtäinkiikarin.

Tuotanto

Oy Sako Ab valmisti Sako VL63 –kiväärit Riihimäen tehtaallaan vuosina 1959–1974. Tosin pieni erä valmistettiin vielä 1983–1984. Näitä aseita valmistettiin kaikkiaan noin 12 500 kpl. Suurin osa aseista on mallia Standard. Deluxe-mallia valmistettiin ilmeisesti vain muutamia kappaleita (arviolta 10 asetta), lisäksi muutamia aseita luovutettiin erikoismalleina lahjana.

Sarjanumerot

Aseiden sarjanumerot lyötiin lukkorungon vasemmalle sivulle. Ilmeisesti täydellistä sarjanumerolistaa ei ole olemassa, ainakaan sellaisesta ei ole tietoa. Alla oleva sarjanumerolista ei ole täydellinen, siinä on paljon epätarkkuuksia, joten se on lähinnä suuntaa antava. Tiedon aseen valmistusajankohdasta voisi saada ulkomailla toimivan Sako Collectors Club’in kautta, mutta palvelu on maksullinen.

Sarjanumerolla 13504 oleva ase (.243 Win) valmistui 29.4.1983. Suurin tiedossa oleva sarjanumero on 13970 ja se on päivätty lähteneeksi tehtaalta 8.4.1983. Toisaalta sarjanumero 13543 lähti tehtaalta tarkastettuna vasta 23.6.1983, mutta mahdollisesti vielä senkin jälkeen valmistui VL63-kivääreitä.

Tiettävästi vuonna 1963 valmistetuista noin 200 aseesta vain sarjanumeroilla 2, 12 ja 47 olivat mallia Deluxe. Näissä aseissa oli Bofors-teräksestä valmistetut piiput. Sako VL63 alkusarja Sn 2–225, toimitettiin erään tiedon mukaan kokonaisuudessaan Yhdysvaltoihin vuoden 1964 aikana.

VL63/M72

Vuonna 1970 aseessa otettiin käyttöön uusi tukkimalli, joka sopi sekä oikea- että vasenkätisille. Tukista oli myös jostakin syystä poistettu karhennukset. Aseen lukon ohjaukseen tehtiin parannuksia ja aseessa käytettiin vain kolmen patruunan lipasta. Aseen sarjanumerot ovat välillä 10500–13400. Vuosina 1983–1984 valmistettiin viimeiset 466 asetta, sarjanumerot alkaen 12501.

Valmistajan merkinnät

Näissä aseissa on lukkorungon sivulla merkintä ”SAKO VL63 No. XXXXX” ja leijonanpää. Eli aseen mallimerkintä, sarjanumero ja Suomen asetarkastuskeskuksen leima. Patruunapesän päällä on merkintä ”SAKO” ja ”Cal .308” tai ”Cal. 243”, kaliiperista riippuen. Aseen piipussa, sen vasemmalla sivulla on merkintä ”MADE IN FINLAND”.

Suomessa ja Yhdysvalloissa

Sako valmisti kaikkiaan noin 12 500 Sako VL63 –kivääriä. Näistä arviolta 1 500 – 2 000 myytiin Suomen markkinoilla. Loput hieman yli 10 000 asetta myytiin Yhdysvaltojen markkinoilla. Ase olikin alun perin suunniteltu Pohjois-Amerikan markkinoille. Yhdysvaltojen markkinoilla aseen viimeisintä mallia VL63/M72 myytiin nimikkeellä Sako Model 73. Maahantuojana Yhdysvalloissa toimi Garcia Corp., Washington D.C.

Vuonna 1970 Sako VL63 maksoi Suomessa Deluxe-tukilla varustettuna 680 mk. Nykypäivänä hyväkuntoinen ase on Suomessa suhteellisen harvinainen ja siitä pyydetään kunnosta riippuen 600–1 200 €. Yhdysvalloissa aseen hinta on nykypäivänä 500–1800 USD, kunnosta riippuen. Sako Collectors Associationille myydyistä erikoiserän hyväkuntoisista aseista tosin pyydetään yli 2 300 USD.

Sako Collectors Association (SCA)

Vuonna 1981 teksasilainen Mims C. Reed ja kansasilainen Jim Lutes perustivat Yhdysvalloissa ”puolikaupallisen” yhdistyksen, Sako Collectors Association (SCA). Mims C. Reed kävi 1980-luvun alussa Sako tehtaalla Riihimäellä ja sai luvan tutkia Sakon arkistoja. SCA:n ehkäpä yllättävin saavutus, oli saada Sako valmistamaan jäsenilleen erikoiserän aseita jäsenistölleen. Yhdistyksen toiminta kuitenkin hiipui 1990-luvun aikana ja loppui sitten kokonaan.

Sako valmisti vuoden 1982 aikana 350 aseen erikoiserän Sako VL63 Finnwolf –kivääreitä. Näitä aseita kaupattiin Yhdysvalloissa vain Sako Collectors Association (SCA) yhdistyksen kautta. Nämä aseet numeroitiin kaliiperipareittain (.243 Win ja .308 Win), millä tarkoitetaan sitä, että sarjanumeron lisäksi aseessa oli järjestysnumero, joka ilmoitti, kuinka mones ase oli kyseisestä valmistuserästä. Eli asepari käsitti yhden aseen kaliiperissa .243 Win ja yhden aseen kaliiperissa .308 Win ja niissä molemmissa oli sama järjestysnumero (esim. 50 of 175). Asepareja oli siis 175, eli yhteensä 350 asetta. Sarjanumerot tässä erikoiserässä eivät kulje järjestyksessä, sillä esimerkiksi 85 of 175 aseen sarjanumero on 13731 ja aseen 23 of 175 sarjanumero on 13961.

Lukkorungon vasemmalla sivulla, sen yläreunassa oli teksti; “COMMEMORATING THE FOUNDING OF THE SAKO COLLECTORS ASSN 1982 1 of 175”. Eli merkintä tarkoittaa, että kyseinen ase on ensimmäinen 175 aseparin erästä. Tarkoituksena kuitenkin oli, että yhdistyksen jäsen voisi ostaa aseen samalla sarjanumerolla, kuin mikä hänen jäsennumero oli yhdistyksessä.

Ruotsalainen yksityishenkilö perusti 2000-luvun alkupuolella Sako Collectors Club’in (SCC), joka pitää tänä päivänäkin yllä foorumia, Sako aseista kiinnostuneille. SCC sai käyttöönsä Mims C. Reedin muistiinpanot, jotka hän kokosi Riihimäen käyntinsä aikana.

Australia

Asetta vietiin jonkin verran myös Australiaan, mutta asemäärä ei ole tiedossa. Australiaan kuitenkin toimitettiin hieman samankaltainen sarja aseita (D.W.CUSTER COMMEMORATIVE EDITION), kuin Yhdysvaltoihinkin. Tämä ns. DWC-erä numeroitiin XX/105. Aseiden lukkokehyksen vasemmalla sivulla on merkintä ”FINNWOLF COMMEMORATIVE EDITION C.W.CUSTER XX/105. Aseet valmistettiin vuoden 1982 aikana. Esimerkiksi 90/105, sarjanumero 13543 tarkastettiin Sakon tehtaalla 23.6.1983, ennen toimitusta.