Vuonna 1940 sotaa käyvä Saksa etsi tulivoimaisempaa vaihtoehtoa vanhalle Mauser K98k kertalaukauskiväärille.
Suunnittelutyö oli aloitettu Walther ja Mauser tehtailla jo vuoden 1940 aikana. Todellista vauhtia asiaan
tuli, kun saksalaiset havaitsivat venäläisen SVT-40 puoliautomaattikiväärin tehokkuuden taistelukentällä.
Vuonna 1941 testattiin Mauserin ja Waltherin prototyyppejä. Testien jälkeen epäluotettavasta Mauserin
versiosta Gewehr 41(M) luovuttiin virallisesti 29.12.1942 ja toiveet uudesta aseesta asetettiin
Waltherin kehittämälle mallille Gewehr 41(W). Mauser kuitenkin jatkoi Gewehr G41(M) valmistusta
muutaman kuukauden ajan.
Rakenne
Aseessa oli kaksi lipasvaihtoehtoa; kymmenen patruuna irrotettava laatikkolipas ja pysyvästi kiinnitetty
25-patruunan MG13-lipas. Kymmenen patruunan laatikkolipas täytettiin kahdella viiden patruunan patruunasiteellä.
Tämän kaasutoimisessa puoliautomaattikiväärin toimintamekanismina on käytetty ns. ”Bang”-mekanismia,
tanskalaisen asesuunnittelija Søren H. Bang mukaan. Bang oli suunnitellut kaasutoimisen Model 1922 Bang
–kiväärin vuonna 1919.
Aseen rakenteessa on kahdeksan liikkuvaa osaa ja 18 erilaista jousta. Joten se on rakenteellisesti suhteellisen
monimutkainen ase. Aseen piippuun ei ole porattu kaasureikää kaasuporttia varten kuten esimerkiksi AR-15 ja
AK-47 –rynnäkkökivääreissä, vaan kaasuportti (Gas Trap) on sijoitettu aseen piipun suuhun.
Valmistajan merkinnät
Aseen mallimerkintä G.41M lyötiin aseen patruunapesän päälle. Merkinnän alapuolella on aseen valmistusvuosi
1941, 1942 tai 1943.
Tuotanto
Mauserin kehittämä uusi puoliautomaattinen kivääri G.41(M) täytti kaikki Heereswaffenamtin (HWaA)
vaatimukset uudelle palvelusaseelle. Se oli puoliautomaattinen, sitä pystyi käyttämään pulttilukko toiminteisesti,
se käytti 7.92x57 Mauser patruunaa.
Keväällä Mauser sai tilauksen 5 000 kivääristä, suoritettavia kenttätestejä varten. Kenttätestit kuitenkin
osoittivat aseen olevan sopimaton taistelukentän olosuhteisiin.
Suoritettujen asetestien jälkeen epäluotettavasta Mauserin versiosta Gewehr 41(M) luovuttiin, vaikka sitä
oli ehditty jo valmistaa Mauserin Oberndorf am Neckarin tehtaalla (byf, WaA 135) noin 15 000 kpl. Valmistuksen
olisi pitänyt päättyä 29.12.1942, mutta ilmeisesti vielä vuoden 1943 alussa kasattiin joitakin aseita.
Erään lähteen mukaan Mauser olisi valmistanut 6 673 kpl, joista 1 673 kpl palautettiin takaisin tehtaalle
käyttökelvottomina. Erään lähteen mukaan Mauser valmisti vuonna 1941 G.41(M) –kivääreitä 1 673 kpl ja vuoden
1942 aikana vielä 5 000 asetta, siis yhteensä 6 673 kpl.
G.41(M) Rintamalla
Gewehr G41(M) ei ollut Wehrmactin rintamataistelijoiden suosiossa, koska se oli painava ja herkkä jumiutumaan
likaantuessaan. Asetta kuitenkin käytettiin sodan loppu vaiheessa itärintamalla ja 2.10.1944 Varsovan
kansannousun kukistamisen yhteydessä.
Gewehr 41(M) oli kyllä tehokas, mutta samalla se oli painava ja herkkä likaantumiselle. Ase ei saavuttanut
edellä mainituista syistä sotilaiden suosiota.
Lähdeluettelo
The German Sniper, Peter R. Senich, 1982
D191/1 gewehr 41(M), 26.5.1941
German Automatic Rifles 1941–1945, Chris McNab
Gewehr 41 WWII German Semi-Automatic Rifle, url: http//www.gewehr41.com, 20.8.2017