Gustloff Volkssturmgewehr, eli puoliautomaattinen ”kansan rynnäkkökivääri” kehitettiin vuoden 1944 lopulla, kovassa kiireessä. Tarkoituksena oli aseistaa aseisiin 18.10.1944 kutsuttu Volkssturm (kansan armeija) sarjatuliaseilla. Volkssturmin tarkoituksena oli toimia puolustuksen ns. viimeisenä linjana, vihollisen maahantunkeutumiselle.
VG.1-5
Tehtävään määrättiin Gustloff-Werke –asetehdas Suhlissa, jonka tehtävänä oli kehittää edullinen, nopeasti valmistettava rynnäkkökivääri kaliiperissa 7.92x33 Kurz. Suunnittelusta vastasi Gustloff-Werken pääsuunnittelija Karl Barnitzke. Aseen prototyyppi valmistui vuoden 1944 lopulla ja rajoitettuun sarjatuotantoon päästiin tammikuussa 1945.
Saksalaiset käynnistivät kehitystyön mahdollisimman yksinkertaisen aseen valmistamiseksi (Primitiv-Waffen-Programm) 1944 vuoden loppu puolella. Aseiden kehittämiseen osallistuivat useat suuret asetehtaat, jokaisella oma projektinsa. Tästä johtuen myös aseita oli useita
Aseiden lyhennetty nimi VG.1-5 tulee todennäköisesti suoraan nimestä Volkssturmgewehr VG.1-5, mutta on esitetty nimitystä Versuchs-Gerät 1-5. Kaikista näistä versiosta paras oli kuitenkin Gustloff Volkssturmgewehr.
Aseen kehitystön aloitti Gustloff-Werke –asetehtaan pääsuunnittelija Karl Barnitzke vuoden 1944 lopulla. Tarkoituksena oli kehittää halpa, mahdollisimman yksinkertainen ase. Barnitzke kehitti nopealla aikataululla yksinkertaisen aseen, jossa käytettiin 7.92x33 Kurz patruunaa, eli samaa kuin Sturmgewehr StG 44 –rynnäkkökiväärikin. Ase käytti myös samoja lippaita kuin StG 44.
Ulkoisesti ase muistuttaa suuresti MP 35 –konepistoolia. Se ei ollut kovinkaan tarkka-ase, mutta tehokas ampumaetäisyys kuitenkin 300 metriä ja ajoi kyllä asiansa lähitaistelussa. Ase oli suhteellisen arka likaantumiselle ja se jumiutui helposti. Tämän vuoksi ase vaati paljon puhistusta ja öljyämistä toimiakseen luotettavasti.
Alkuperäinen sarjatuotanto malli sai nimekseen MP507 ja hieman myöhemmin kehitetty, versio nimikkeen MP508. Erona oli MP508 versioon lisätty etukahva.
Aseessa on kaikkiaan 39 teräksestä valmistettua metalliosaa, joista suurin osa on helposti valmistettavissa. Ainoat koneistamalla valmistetut osat ovat piippu ja massalukko. Osa aseen osista on jopa hitsattu pistehitsausmenetelmällä kiinni toisiinsa, estäen samalla aseen täydellisen purkamisen osiinsa. Varmistin vipu on sijoitettu aseen vasemmalle sivulle, liipaisimen yläpuolelle. Metalliosat on pintakäsitelty korroosiota vastaan fosfatointi menetelmällä.
Aseessa on pyökistä valmistettu perä ja käsisuojus. Aseen perän vasemmalle sivulle lyötiin aseen sarjanumero ja sen eteen kirjaimet Th (Th = Thüringen). Lipas on valmistettu teräspellistä prässäämällä. Aseen varusteisiin kuului myös kantohihna.
Näitä aseita ei koskaan virallisesti hyväksytty Saksan armeijan palvelusaseiksi, vaikka ne Volkssturmin käytössä olivat. Tästä johtuen aseisiin ei lyöty minkäänlaisia Waffenamt hyväksymisleimojakaan. Ainoat WaA-leimat löytyvät aseen käyttämistä StG 44 –rynnäkkökiväärin lippaista.
Karl Barnitzke testasi ensi kerran uutta asetta Kummersdorfissa marraskuussa 1944. Ensimmäinen 4 000 aseen erä luovutettiin Volkssturmille 6.2.1945. Gustloff-Werke valmisti kaikkiaan noin 10 000 Volkssturmgewehr –rynnäkkökivääriä Suhlissa sijaitsevassa tehtaassa. Pienin tiedossa oleva sarjanumero on 1010 ja suurin sarjanumero on 9901. Aseiden valmistus loppui, kun Yhdysvaltojen joukot saapuivat Suhliin 3.4.1945.
Nykypäivänä ase on todella harvinainen ja sen arvo Yhdysvalloissa huutokaupassa on kunnosta riippuen arvioitu 20 000 – 50 000 US dollaria.
Gustloff Volkssturmgewehr -kiväärin suunnitellut asesuunnittelija Karl Barnitzke jäi puna-armeijan vangiksi vuonna 1945. Hänet siirrettiin Neuvostoliittoon Izhevskin asetehtaalle. Barnitzke kuului venäläisten kokoamaan erikoiskomennuskunta nro 58:n, johon kuului kaikkiaan 16 saksalaista asesuunnittelijaa. Mukana olivat mm. Hug Schmeisser (C.G. Haenel), Oscar Schink (Gustloff-Werke), Kurt Horn (Großfuß) ja Werner Gruner (Großfuß). » lue lisää
Izhevkissä oli käynnissä asesuunnittelija Kalashnikovin projekti uuden rynnäkkökiväärin kehittämiseksi. On todennäköistä, että Karl Barnitzke, Hugo Schmeisser, Kurt Horn ja muut saksalaiset asesuunnittelijat joutuivat avustamaan AK-47 rynnäkkökiväärin ongelmien ratkomisessa, mutta Neuvostoliitto ei ole antanut mitään tietoja Schmeisserin Izhevkissä tekemästä työstä. Mutta vaikuttaisi erikoiselta, jos johtavan saksalaisen rynnäkkökivääri suunnittelijan tietoja ja taitoja ei oli hyödynnetty.
Volkssturm oli kolmannen valtakunnan vuoden 1944 lopulla perustama eräänlainen puolisotilaallinen kodinturvajoukko. Se perustettiin virallisesti 18.10.1944. Volkssturm koottiin alun perin kenttäpalvelukseen kelpaamattomista 16–60 -vuotiaista miehistä, sekä taisteluissa haavoittuneista palveluksesta vapautetuista Wehrmachtin entisistä sotilaista. Volkssturm on siis eri asia, kuin Wehrmachtin alaisena taistelleet puutteellisen koulutuksen saaneet Volksgerenadier divisioonat.
Volkssturm-yksiköiden kokoaminen annettiin Martin Bormanin (1900–1945) ”johtajan sihteeri” tehtäväksi. Hänen tarkoituksena oli nostaa aseisiin kuusi miljoonaa miestä, mutta tavoitteeseen ei koskaan päästy. Volkssturm-yksiköt olivat hyvin kirjavasti aseistettuja ja varustettuja. Niiden taistelumenestys oli hyvinkin vaihtelevaa. Toisinaan Volkssturm pystyi hyvinkin sitkeään ja fanaattiseen vastarintaan, mutta toisinaan he antautuivat jo muutaman laukauksen jälkeen.
★ 12.8.2017 (✪ 29.09.2017)
FI 
EN