Saksalainen asesuunnittelija Heinrich Vollmer (1885–1961) suunnitteli 1930-luvun alkupuolella
yhteistyössä Gustav Genschow & Co A.G. (Geco) yhtiön kanssa Vollmer-Maschinenkarabiner MKb 35
–puoliautomaattikiväärin. Suunnittelutyö suoritettiin Saksan Heeres Waffenamt sopimuksella.
Tarkoituksena oli kehittää uusi palvelusase Saksan maavoimien (Wehrmacht) käyttöön. Aseen
kehitystyötä jatkettiin aina vuoteen 1938 asti, mutta sitä ei koskaan otettu sarjatuotantoon.
Aseesta valmistettiin vain 25 prototyyppiasetta. Aseen suurimpana ongelmana oli sen korkea
hinta, hieman erikoinen 7.75x40.5 kaliiperi ja ehkäpä tärkeimpänä poliittinen vastustus.
Prototyypin hinnaksi on ilmoitettu 4 000 RM, joten todellinen sarjavalmistus hinta olisi ollut
toki pienempi, mutta siltikin ase olisi ollut kallis valmistaa.
Ajatus puoliautomaattisesta kivääristä Saksan Wehrmachtin sotilaiden palvelusaseena oli kuitenkin
erittäin hyvä. Puoliautomaattikivääri olisi tuonut tullessaan merkittävän tulivoiman lisäyksen.
Onnistuessaan tämä projekti olisi voinut vaikuttaa toisen maailmansodan kulkuun, kuten teki
yhdysvaltalaisten M1 Garand –kivääri.
Kehitystyö
Uuden aseen kehitystyö aloitettiin tiettävästi vanhan Vollmer SG29 –puoliautomaattikiväärin
(7.92x57) pohjalta. Ensimmäinen prototyyppi valmistettiin tiettävästi vuonna 1935, lopullisen
mallin valmistuessa vuonna 1938. Vuoden 1935 heinäkuussa asetestit aloitettiin Biberarchissa,
jolloin Vollmer 35 (Typ A/35 II) –kiväärillä oli ongelmia patruunan syötön ja hylsyn poiston
kanssa. Tämä saattoi osin johtua version suuresta teoreettisesta tulinopeudesta noin 700 – 1 000
laukausta minuutissa.
Ilmeisesti vuonna 1937 asetestit siirretiin Kummersdorfin testiradalle. Vuonna 1937 suoritetuissa
testeissä Vollmer 35 (Typ A/35 II) osoittautui luotettavaksi aseeksi, sillä aseella ammuttiin noin
13 000 laukausta ilman ongelmia. Aseen tulinopeus oli nyt pudotettu noin 300 – 400 laukaukseen
minuutissa. Alkuvuodesta 1938 näyttikin jo siltä, että Heeres Waffenamt hyväksyy aseen maavoimien
palvelusaseeksi, mutta elokuussa 1938 kiinnostus aseeseen kuitenkin lopahti. Geco yhtiön johtaja
H.C. Winters arveli sodan jälkeen, että armeijan ylin johto ei tajunnut erinomaisen aseen potentiaalia.
Ainoastaan majuri (myöh. kenraali) Kittel tajusi aseen tuoman edun, mutta ei tuolloin voinut
tehdä asialle enempää.
Vuonna 1938 aseesta tehtiin ns. kolmas versio Typ A/35 III. Muutokset edelliseen versioon olivat
sangen pienet. Vain aseen piipun pituutta oli hieman muutettu, sekä vaihtimen kampi on vaihdettu
suurempikokoiseen. Asetta testattiin 21.9.1938, jolloin ase sai Heeres Waffenamtilta hyvän vastaanoton.
Se tilasikin 25 asetta myöhemmin pidettäviin lisätesteihin. Vaikka maavoimat (Wehrmacht) ja ilmavoimat
(Luftwaffe) olivat aseesta kovasti kiinnostuneita, hanke kuitenkin jäädytettiin. Aseen (versio A 35/III)
kehitystyö päätettiin lopettaa 30.8.1938 Heeres Waffenamtin toimesta. Taustalla oli ilmeisesti lähinnä
poliittinen vastustus, joka perustui pelkoon erittäin suuresta ammuskulutuksesta, verrattuna kertalaukaus
kivääriin.
Vollmer M35 –kiväärissä kokeiltiin tiettävästi kolmea eri kaliiperia. Nämä kaliiperit olivat 7.75x40.5 mm,
77.5x39.5 mm ja ilmeisesti myös 7.62x39 mm. Patruunat prototyyppiaseille valmistettiin Gecon patruunatehtaalla.
Erään tiedon mukaan Vollmer M35 –kivääreillä voisi ampua venäläisia 7.62 mm M43 (7.62x39) patruunoita, saman
mitoituksen vuoksi.
Jostakin syystä H. Vollmer suosi piipun rihlauksessa ns. matalaa kuurnitusta. Tästä johtuen piippujen
rihlauksessa kokeiltiin nappirihlausta sekä kylmätaontaa.
Kaliiperi 7.75x40.5 mm
Gecon kehittämää kaliiperia 7.45x40.5 vieroksuttiin Saksan armeijan ja varsinkin sotatarviketuotannon
piirissä. Tuolloin ei vielä ajateltu, ettei jalkaväen aseen kaliiperin tarvitse omata ns. tuhannen
metrin ominaisuuksia, vaan vähempikin riittäisi. Tämä siksi, että taistelukentän todelliset ampumaetäisyydet
olivat suurimmaksi osaksi maksimissaan 100–200 metriä.
Kaliiperi 7.75x39.5 mm
Myös kaliiperi 7.75x39.5 mm kuuluu joukkoon Gecon kokeilulliset kaliiperit. Kaliiperin toimivuutta testattiin
Vollmer M35 –kiväärissä. Patruunassa oli 9mm Spitzer tyyppinen luoti, jonka lähtönopeus (Vo) oli 695 m/s ja
energia (Eo) 2 173 J.
Tuotanto
Vollmer M35 –kivääreitä valmistettiin vain 25 prototyyppiä, ilmeisesti Vollmer Werke –konepajalla (Biberach
an der Riß). Aseet valmistettiin käsin ja niiden hinta oli tästä johtuen korkea, 4 000 RM. Sarjatuotannossa
aseen hinta olisi varmasti ollut selkeästi halvempi, mutta ei välttämättä halvempi kuin esimerkiksi kertalaukeavan
Mauser K98k- kiväärin.
Heinrich Vollmer
Saksalainen asesuunnittelija Heinrich Vollmer (1885–1961) aloitti uransa valmistamalla saksalaisia kopioita Maxim-konekivääristä,
ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän perusti oman Vollmer Werke –nimisen konepajan Biberach an der Rißiin. Heinrich
Vollmer kehitti Vollmer M35 –kiväärin, mutta hänet tunnetaan paremmin Erma EMP-35 –konepistoolin suunnittelijana,
toimiessaan Erma Werken pääsuunnittelijana Erfurtissa. Todella kuuluisaksi hän tuli osallisuudestaan MP 38 –ja MP 40
–konepistoolien suunnittelussa.