×

MENU

Pistoolit (1890–1945) Pistoolit (1946–2023) Pienoispistoolit Taskupistoolit Kiväärit (1880–1945) Kiväärit (1946–1999 Kiväärit (2000–2023 Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaatit (1946–2023) Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet (1946–2023) Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet Muut varusteet Metsästysperinteet
Updates Sitemap Cookie Policy
WAFFENLAGER.NET
Firearms Website
  FI     EN

Vollmer M35


Yleistä

Saksalainen asesuunnittelija Heinrich Vollmer (1885–1961) suunnitteli 1930-luvun alkupuolella yhteistyössä Gustav Genschow & Co A.G. (Geco) yhtiön kanssa Vollmer-Maschinenkarabiner MKb 35 –puoliautomaattikiväärin. Suunnittelutyö suoritettiin Saksan Heeres Waffenamt sopimuksella. Tarkoituksena oli kehittää uusi palvelusase Saksan maavoimien (Wehrmacht) käyttöön. Aseen kehitystyötä jatkettiin aina vuoteen 1938 asti, mutta sitä ei koskaan otettu sarjatuotantoon. Aseesta valmistettiin vain 25 prototyyppiasetta. Aseen suurimpana ongelmana oli sen korkea hinta, hieman erikoinen 7.75x40.5 kaliiperi ja ehkäpä tärkeimpänä poliittinen vastustus. Prototyypin hinnaksi on ilmoitettu 4 000 RM, joten todellinen sarjavalmistus hinta olisi ollut toki pienempi, mutta siltikin ase olisi ollut kallis valmistaa.

Vollmer M35Vollmer M35

Ajatus puoliautomaattisesta kivääristä Saksan Wehrmachtin sotilaiden palvelusaseena oli kuitenkin erittäin hyvä. Puoliautomaattikivääri olisi tuonut tullessaan merkittävän tulivoiman lisäyksen. Onnistuessaan tämä projekti olisi voinut vaikuttaa toisen maailmansodan kulkuun, kuten teki yhdysvaltalaisten M1 Garand –kivääri.

Kehitystyö

Uuden aseen kehitystyö aloitettiin tiettävästi vanhan Vollmer SG29 –puoliautomaattikiväärin (7.92x57) pohjalta. Ensimmäinen prototyyppi valmistettiin tiettävästi vuonna 1935, lopullisen mallin valmistuessa vuonna 1938. Vuoden 1935 heinäkuussa asetestit aloitettiin Biberarchissa, jolloin Vollmer 35 (Typ A/35 II) –kiväärillä oli ongelmia patruunan syötön ja hylsyn poiston kanssa. Tämä saattoi osin johtua version suuresta teoreettisesta tulinopeudesta noin 700 – 1 000 laukausta minuutissa.

Ilmeisesti vuonna 1937 asetestit siirretiin Kummersdorfin testiradalle. Vuonna 1937 suoritetuissa testeissä Vollmer 35 (Typ A/35 II) osoittautui luotettavaksi aseeksi, sillä aseella ammuttiin noin 13 000 laukausta ilman ongelmia. Aseen tulinopeus oli nyt pudotettu noin 300 – 400 laukaukseen minuutissa. Alkuvuodesta 1938 näyttikin jo siltä, että Heeres Waffenamt hyväksyy aseen maavoimien palvelusaseeksi, mutta elokuussa 1938 kiinnostus aseeseen kuitenkin lopahti. Geco yhtiön johtaja H.C. Winters arveli sodan jälkeen, että armeijan ylin johto ei tajunnut erinomaisen aseen potentiaalia. Ainoastaan majuri (myöh. kenraali) Kittel tajusi aseen tuoman edun, mutta ei tuolloin voinut tehdä asialle enempää.

Vuonna 1938 aseesta tehtiin ns. kolmas versio Typ A/35 III. Muutokset edelliseen versioon olivat sangen pienet. Vain aseen piipun pituutta oli hieman muutettu, sekä vaihtimen kampi on vaihdettu suurempikokoiseen. Asetta testattiin 21.9.1938, jolloin ase sai Heeres Waffenamtilta hyvän vastaanoton. Se tilasikin 25 asetta myöhemmin pidettäviin lisätesteihin. Vaikka maavoimat (Wehrmacht) ja ilmavoimat (Luftwaffe) olivat aseesta kovasti kiinnostuneita, hanke kuitenkin jäädytettiin. Aseen (versio A 35/III) kehitystyö päätettiin lopettaa 30.8.1938 Heeres Waffenamtin toimesta. Taustalla oli ilmeisesti lähinnä poliittinen vastustus, joka perustui pelkoon erittäin suuresta ammuskulutuksesta, verrattuna kertalaukaus kivääriin.

Vollmer M35 –kiväärissä kokeiltiin tiettävästi kolmea eri kaliiperia. Nämä kaliiperit olivat 7.75x40.5 mm, 77.5x39.5 mm ja ilmeisesti myös 7.62x39 mm. Patruunat prototyyppiaseille valmistettiin Gecon patruunatehtaalla. Erään tiedon mukaan Vollmer M35 –kivääreillä voisi ampua venäläisia 7.62 mm M43 (7.62x39) patruunoita, saman mitoituksen vuoksi.

Jostakin syystä H. Vollmer suosi piipun rihlauksessa ns. matalaa kuurnitusta. Tästä johtuen piippujen rihlauksessa kokeiltiin nappirihlausta sekä kylmätaontaa.

Kaliiperi 7.75x40.5 mm

Gecon kehittämää kaliiperia 7.45x40.5 vieroksuttiin Saksan armeijan ja varsinkin sotatarviketuotannon piirissä. Tuolloin ei vielä ajateltu, ettei jalkaväen aseen kaliiperin tarvitse omata ns. tuhannen metrin ominaisuuksia, vaan vähempikin riittäisi. Tämä siksi, että taistelukentän todelliset ampumaetäisyydet olivat suurimmaksi osaksi maksimissaan 100–200 metriä.

Kaliiperi 7.75x39.5 mm

Myös kaliiperi 7.75x39.5 mm kuuluu joukkoon Gecon kokeilulliset kaliiperit. Kaliiperin toimivuutta testattiin Vollmer M35 –kiväärissä. Patruunassa oli 9mm Spitzer tyyppinen luoti, jonka lähtönopeus (Vo) oli 695 m/s ja energia (Eo) 2 173 J.

Tuotanto

Vollmer M35 –kivääreitä valmistettiin vain 25 prototyyppiä, ilmeisesti Vollmer Werke –konepajalla (Biberach an der Riß). Aseet valmistettiin käsin ja niiden hinta oli tästä johtuen korkea, 4 000 RM. Sarjatuotannossa aseen hinta olisi varmasti ollut selkeästi halvempi, mutta ei välttämättä halvempi kuin esimerkiksi kertalaukeavan Mauser K98k- kiväärin.

Heinrich Vollmer

Saksalainen asesuunnittelija Heinrich Vollmer (1885–1961) aloitti uransa valmistamalla saksalaisia kopioita Maxim-konekivääristä, ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän perusti oman Vollmer Werke –nimisen konepajan Biberach an der Rißiin. Heinrich Vollmer kehitti Vollmer M35 –kiväärin, mutta hänet tunnetaan paremmin Erma EMP-35 –konepistoolin suunnittelijana, toimiessaan Erma Werken pääsuunnittelijana Erfurtissa. Todella kuuluisaksi hän tuli osallisuudestaan MP 38 –ja MP 40 –konepistoolien suunnittelussa.


Lähdeluettelo

  • Vollmer Maschinenkarabiner M35, url: http://www.thefirearmblog.com, 11.8.2017
  • Automatic rifles of the Wehrmacht, url: http://www.forum.axishistory.com, 11.8.2017
  • German Automatic Rifles 1941¬45, Chris McNab, 2013
  • Vollmer M35, url: http://www.historicalfirearms.info, 11.8.2017
  • 7.75x40 M.35 Geco, url: http://www.cartridgecollector.net, 11.4.2019

★ 12.8.2017 (✪ 27.4.2019)

Waffenlager.net - Copyright © 2023 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.