Saksalainen Ludwig Krieghoff ja yhdysvaltalainen Mr. Sempert perustivat vuonna 1886 asetehtaan Suhlin kaupunkiin, Thüringenissä.
Tehtaalla valmistettiin aluksi urheiluammuntaan tarkoitettuja tarkkuusaseita ja sähkötarvikkeita.
Krieghoffilla oli saksalaista alkuperää oleva amerikkalainen yhtiökumppani. Tästä johtuen yhtiö
sai nimen Gewehrfabrik Sempert & Krieghoff. Yhtiön nimi pysyi muuttumattomana ensimmäisen
maailmansodan loppuun asti, jolloin Sempert lähti yhtiöstä.
Krieghoffin tarkoituksena oli valmistaa ihanteellinen metsästysase. 1900-luvun alussa oli saatu
kehitettyä Neptun-drillinki, jonka markkinoinnissa auttoi kuuluisa haulikkoampuja Heinrich Koopmann.
Vuonna 1904 asevalmistaja V. C. Schilling & Cie meni konkurssiin ja Ludwig Krieghoff osti osan heidän
tiloistaan ja koneistaan. Ludwig Krieghoffin poika Heinrich oli työskennellyt Belgiassa FN (Fabrique
Nationale) tehtaalla ja Englannissa Sheffieldin asetehtaalla. Palattuaan Englannista, hän joutui
reservin upseerina ensin ensimmäisen maailmansodan vuoksi rintamalle.
Ensimmäinen maailmansota
Ranskan rintamalle joutunut Heinrich Krieghoff, siirtyi pian takaisin Suhliin. Oli huomattu, että häntä
tarvitaan enemmän varusteluteollisuudessa. Hän perusti vuonna 1916 oman asetehtaan Suhliin, nimellä
Heinrich Krieghoff Waffenfabrik.
Aluksi Heinrich Krieghoff Waffenfabrik valmisti aseiden osia (Mauser 98) ja korjasi rikkoutuneita.
Ensimmäisen maailmansodan aikana hänen nuorempi veli tuli yhtiön kaupalliseksi johtajaksi. Tehtaan
työnlaatu oli korkea, mikä toi yritykselle lisää tilauksia, näin ollen yrityskin kasvoi. Sotilasase
tuotannon ohessa, suunniteltiin samalla myös metsästysaseita.
Sodan jälkeen
Sodan jälkeen sotilasaseiden tuotanto ajettiin alas, jäljelle jäi urheilu- ja metsästysaseiden valmistus.
Hyperinflaation aikana vuonna 1924 Ludwig Krieghoff lopetti ja Sempert & Krieghoff yhtiö siirtyi
Heinrich Krieghoffin hallintaan. Urheiluaseiden valmistus keskitettiin nyt Sempert & Krieghoffille
ja hiljalleen uudelleen aloitettu sotilasaseiden valmistus Heinrich Krieghoffille. Yrityksen
kaupalliseksi johtajaksi tuli nyt sodassa haavoittunut Heinrichin nuorempi veli Ludwig, joka
oli saanut asianajajan koulutuksen.
H. Krieghoff tehdas oli laajentunut 1930-luvulle tultaessa ja siellä työskenteli 150 työntekijää.
1930-luvulla Krieghoffilla oli tuotannossa seuraavat drillinkimallit, Waldschütz, Neptun, Semper,
Semper-Supra, Semper-Privat ja Trumpf.
Vuonna 1934 H. Krieghoff sai Saksan ilmavoimilta (Luftwaffe) 10 000 Parabellum P.08 –pistoolin tilauksen.
Pystyäkseen toimittamaan tilauksen Krieghoff ilmeisesti käytti Simson & Co asetehtaan valmistamia osia.
Vuonna 1934 Simson & Co valtiollistettiin ja Krieghoff sai sen Parabellumien valmistamiseen käyttämät
koneet. Vuoteen 1937 mennessä Krieghoff oli toimittanut ilmavoimille kaikkiaan 13 700 Parabellumia.
Saksan asevarustelun myötä työntekijöiden määrä nousi 2 000 henkilöön.
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan aikana tehtaan tuotanto valjastettiin jälleen pääasiassa sotilasaseiden
valmistukseen. Krieghoff valmisti ilmavoimille Parabellumien lisäksi muitakin aseita, kuten;
lentokone konekiväärejä (MG 15, 81, 131 ja 151). Vuosina 1943–1945 Krieghoff valmisti FG-42
-automaattikiväärejä ilmavoimien laskuvarjojääkäreille (Fallschirmjäger). FG-42 –kiväärien
valmistusmäärä tosin jäi pieneksi, alle 2 000 FG-42 –kivääriä.
Vuosina 1937–1945 Krieghoff valmisti ilmavoimille vielä pari tuhatta Parabellumia. Ilmeisesti
kaikki aseet eivät kuitenkaan läpäisseet sotavoimien asetarkastustoimiston (Waffenamt) tarkastusta
ja nämä aseet myytiin siviilimarkkinoille.
Vuonna 1944 Krieghoff asetehtaalla työskenteli jo noin 6 000 työntekijää.
Sodan lopulla...
Heinrich Krieghoff asetehtaan toiminta lakkasi 3.4.1945, kun kenraalimajuri H. E. Dagenin komentaman
Yhdysvaltojen 11.panssaridivisioonan "Thunderbolt" (11th Armored Division / US XII Corps) 63.panssaroitu
jalkaväkipataljoona (63rd Armored Infantry Battallion) valtasi Suhlin kaupungin. Krieghoffin tehdas oli
tässä vaiheessa suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä siihen ei sodan aikana osunut pommeja.
Myöskään taisteluita ei niinkään käyty Suhlin kaupungissa vaan sen laitamilla, missä käsiasein,
panssarinyrkein ja kranaatinheittimin aseistetut Volksturmin sotilaat (nuoret pojat ja vanhat miehet)
puolustautuivat paikoin kiivaastikin. Varsinkin tarkka-ampujat aiheuttivat ongelmia kaupungin valtaajille.
Aamulla klo 07.30 alkanut taistelu laantui vasta iltapäivällä klo 16.00, kun kaupungin laidalla ollut
vastarinta saatiin murretuksi, itse Suhlin kaupunki vallattiin suhteellisen helposti. Taistelussa kaatui
noin 30 Volksturmin sotilasta ja noin 750 antautui.
Krieghoffin asetehdas ei kärsinyt valtauksen yhteydessä vahinkoja, mutta amerikkalaiset miehitysviranomaiset
takavarikoivat korvauksitta Krieghoffin koko Saksassa ja ulkomailla olevan omaisuuden.
Yhdysvaltojen joukot takavarikoivat Suhlin alueen tehtaista runsaasti erilaisia aseita ja kiikaritähtäimiä,
sekä kaikkiaan yli miljoona patruunaa. Ilmeisesti Krieghoffin tehtaalta takavarikoitiin ainakin pistooleita
ja mahdollisesti noin 500–1000 haulikkoa.
Amerikkalaiset evakuoivat 22.6.1945 Krieghoffin perheineen ja lähimpine työntekijöineen (noin 100 henkilöä)
länteen. Erään tiedon mukaan yhdysvaltalainen kersantti Frank Butterfield järjesti Krieghoffin perheen pois
neuvostoliittolaisten tulevalta miehitysvyöhykkeeltä. H. Krieghoff palkitsi heitä auttaneen Butterfieldin
hienoin tammenlehväkuvioin ”Eichenlaubornament” kaiverretulla (kaivertaja Karl Kolb) Parabellum-pistoolilla
(sarjanumero #7).
Suhlin kaupunki ja siellä toimineet asetehtaat jäivät siis Neuvostoliiton miehitysalueelle ja puna-armeijan
miehitys joukot tunkeutuivat alueella 1.7.1945.
Venäläiset tyhjensivät tehdashalleista sen mitä jäljelle oli jäänyt ja räjäyttivät tehdas hallit. Myös
tehtaan arkistot tuhottiin, tai mitä niistä vielä oli jäljellä.
Ei ole tiedossa kuinka paljon Krieghoffin tehtaan arkistoista pelastui, sillä Länsi-liittoutuneiden Euroopan
joukkojen komentaja kenraali Eisenhover allekirjoitti JCS (Joint Chiefs of Staff) direktiivin 1067/14 (ns.
Morgenthau suunnitelma) vasta 26.4.1946, jonka mukaan Saksan demilitarisoinnin yhteydessä kaikki sen
varusteluteollisuuden dokumentit tulee pelastaa tuhoamiselta.
Sodan jälkeen
Heinrich Krieghoff perusti sotavankeudesta palanneen poikansa Heinz-Ulrichin kanssa vuonna 1950
Ulmin kaupunkiin uuden asetehtaan nimellä H. Krieghoff K.G. Tässä vaiheessa työntekijöitä oli
vain 13. Aluksi tehdas valmisti ilmakivääreitä, mutta jo vuonna 1954 tehdas palasi valmistamaan
drillinkejä.
Vuonna 1957 Krieghoff aloitti Remington M32 –haulikoiden valmistuksen nimellä Krieghoff K-32.
Ilmeisesti ase oli suunnattu lähinnä Yhdysvaltojen markkinoille. Asetta paranneltiin myöhemmin
ja nyt sen mallinimi on Krieghoff K-80.
Vuonna 1970 yhtiön johdossa tapahtui sukupolven vaihdos, kun Heinrich Krieghoff siirtyi eläkkeelle,
hänen poikansa Heinz-Ulrich Krieghoffin siirtyessä johtoon. Heinz-Ulrichin poika Dieter Krieghoff
puolestaan vastasi Yhdysvaltojen markkinoinnista.
H. Krieghoff GmbH
Nykypäivänä H. Krieghoff asetehdas (H.Krieghoff GmbH) jatkaa toimintaansa Ulmissa, valmistaen laadukkaita
urheilu- ja metsästysaseita. Krieghoff panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Se valmistaa itse lähes
kaiken tarvittavan. Krieghoff valmistaa vuosittain noin 100 työntekijän voimin vain muutamia tuhansia
aseita. Näistä arviolta puolet on Krieghoff K-80 -haulikoita ja loput ovat yhdistelmäaseita ja kiväärejä.
Krieghoff on kehittänyt myös pitkän kantaman metsästysluoteja. Krieghoff esitteli IWA 2015 messuilla
uuden Krieghoff KSB –luodin kaliiperille .30-06. Messingistä valmistetun KSB–luodin kärki on segmentoitu
kolmeen osaan. Luodin runko puolestaan on varustettu kuudella ”vyöllä”, joiden tarkoituksena on estää
luodin värähtely piippu vaiheen aikana. Osuessaan elävään kudokseen luoti tunkeutuu syvälle ja sen kärki
hajoaa kolmeen osaan. Krieghoff KSB–luotia valmistaa ruotsalainen patruunavalmistaja Norma.
Krieghoffin aseet
Krieghoffin asetehdas on valmistanut ja osin valmistaa edelleen ainakin seuraavia asemalleja
FI 
EN