.30-06 Springfield

Yleistä

Kaliiperi .30-03 kehitettiin Yhdysvalloissa, Springfield Arsenalin toimesta, pitkän matkan sotilaskaliiperiksi vuonna 1903. Tämä patruuna ladattiin pyöreäkärkisellä luodilla. Saksalaisten kehitettyä tasaperäisen ja teräväkärkisen Spitzer-luodin (S-luoti) vuonna 1905, otettiin se jo seuraavana vuonna yhdysvaltalaisten uudistaman kaliiperin .30-06 Springfield (.30-06 Sprg) käyttöön.

Uusi kaliiperi otettiin Yhdysvaltojen armeijan käyttöön M1903 Springfield -palveluskiväärissä vuonna 1906. Kaliiperi .30-06 on eurooppalaisen metrisen mittajärjestelmän mukaan 7.62x63 mm.

Kaliiperi .30-06 oli Yhdysvaltojen armeijan käytössä vuodesta 1906 alkaen. M1903 Sprinfield -palveluskiväärin lisäksi .30-06 -patruunaa käyttivät M1 Garand -puoliautomaattikivääri, BAR-pikakivääri sekä useat eri variaatiot Browning M1919 -konekivääreistä. Nämä olivatkin USA:n pääaseita toisessa maailmansodassa, sekä Korean sodassa. Vuonna 1957 USA:n armeija hyväksyi palvelusaseeksi .308 Nato -kaliiperisen M14-kiväärin ja 1964 alkoi .223 Remington -kaliiperisen M16-rynnäkkökiväärin käyttöönotto Vietnamin sodassa. Vietnamissa .30-06 -kaliiperiset Browning-konekiväärit olivat edelleen käytössä, varsinkin panssariajoneuvoissa. Myös sodan tunnetuin tarkka-ampuja, merijalkaväen Charles Hathcock käytti .30-06 -kaliiperista Winchester M70 -kivääriä. Kaliiperi .30-06 säilyikin USA:n armeijassa jonkinasteisessa käytössä aina 1970-luvun loppupuolelle saakka.

Toisen maailmansodan jälkeen monien NATO-maiden armeijat ottivat kaliiperin .30-06 käyttöön, mutta nykypäivänä kaliiperi on aika harvinainen palveluskäytössä.

Luotien värikoodit

Yhdysvaltojen armeijan käyttämien luotien värien selitykset

• musta - panssariluoti
• sininen - sytytysluoti
• hopea - panssarisytytysluoti
• oranssi - valojuovaluoti (M25)
• punainen - valojuovaluoti (M1)
• vihreä - harjoitusluoti (jauhe)
• valkoinen - harjoitusluoti (jauhe)

Jotta tilanne värikoodien suhteen ei olisi liian selkeä, on Englannin armeijassa panssariluodin kärki värjätty vihreäksi ja Argentiinassa sama väri on valojuovaluodeissa.

Valojuovapatruunat

M1-mallista valojuovaluotia on valmistettu kahta mallia. GM-luodin paino on 9,8 grammaa ja keveämmän GMCS-luodin 9,3 grammaa. M1-luoti syttyy heti kiväärin piipun suusta lähdettyään noin 820 metriin asti. M1-mallisten luotien pää maalattiin punaiseksi.

M25-mallinen valojuovaluoti painaa 9,4 grammaa ja sen lähtönopeus on 830 m/s. Luoti syttyy vasta noin 50–65 metrin päässä kiväärin piipusta, joten vasta puolen ei ole yhtä helppo paikallistaa ampujan sijaintia, kuin heti syttyvien luotien kohdalla. M25-mallisten luotien pää maalattiin oranssiksi.

Panssari- ja sytytyspatruunat

Yhdysvaltojen armeijan käyttämät ensimmäiset panssariluodit (M1917) olivat lyijykärkisiä. Parannetussa versiossa M1918, oli jo siirrytty FMJ-luodin käyttöön. Toisen maailmansodan alussa otettiin käyttöön AP M2 -panssariluotipatruuna, jossa oli terässydänluoti. Luodin kärki maalattiin mustalla värillä.

Panssarisytytysluodissa on terässydämen ja vaipan väliin sijoitettu sytytysainemassa. Sytytysmassa syttyi puristusvoiman ansioista, luodin osuessa maalina toimivaan kovaan pintaan.

Ensimmäiset sytytyspatruunoiden luodit oli täytetty fosforilla. Toisen maailmansodan alussa siirryttiin sytytysluoteihin, joissa sytytysmassana käytettiin bariumnitraatin ja magnesiumin seosta. Luotityypin tunnistusta varten, luodin kärki maalattiin sinisellä värillä.

Frangible-patruuna

Frangible eli harjoitusluodit on valmistettu bakeliitti- ja metallijauhosta puristamalla. Luoti kehitettiin toisen maailmansodan aikana, jolloin valmistui RD-42-93 -luoti, joka oli bakeliitin ja lyijyjauheen sekoituksesta puristettu. RD-42-93 -luodilla varustetun patruunan nimitys oli T44, jonka nimitykseksi vakiintui myöhemmin nimike M22.

Näitä luoteja käytetään harjoituksissa panssaroituja-ajoneuvoja vastaan, jolloin osuma ei vaurioita maalina olevaa kohdetta, vaan osumasta seuraa vaalea jauhomainen pöllähdys. Frangible luotien kärki maalattiin Yhdysvalloissa vihreällä tai vaihtoehtoisesti valkoisella värillä.

Metsästyskäyttö

Metsästyskäytössä .30-06 on edelleen erittäin suosittu kaliiperi. Kaikilla suurimmilla patruunavalmistajilla on kyseisen kaliiperin patruuna tuotannossaan. Myös kuuluisa Nobel-kirjailija Ernest Hemingway teetätti itselleen .30-06 Sprigfield -kaliiperisen metsästyskiväärin armeijan ylijäämäkivääristä.

Kaliiperi .30-06 Springfield onkin hyvä yleiskaliiperi. Hirven ja peuran metsästykseen käytetään yleensä 11,7 gramman luodilla varustettuja patruunoita ja suurpetojen kuten karhun metsästykseen on saatavilla 14,26 gramman luoteja. Kanalinnun metsästykseenkin löytyy 7,1- ja 8 gramman luodeilla varustettuja patruunoita. Näin metsästäjä voi tarvittaessa metsästää hyvinkin erilaista riistaa samalla aseella. Toisaalta tulee toki muistaa, ettei osumapiste ole sama, käytettäessä eri painoisilla luodeilla varustettuja patruunoita. Myös eri luotien ballistiset ominaisuudet ovat erilaisia.

Krieghoff KSB-luoti

Krieghoff on kehittänyt myös pitkän kantaman metsästysluoteja. Krieghoff esitteli IWA 2015 messuilla uuden Krieghoff KSB –luodin kaliiperille .30-06. Messingistä valmistetun KSB-luodin kärki on segmentoitu kolmeen osaan. Luodin runko puolestaan on varustettu kuudella ”vyöllä”, joiden tarkoituksena on estää luodin värähtely piippu vaiheen aikana. Osuessaan elävään kudokseen luoti tunkeutuu syvälle ja sen kärki hajoaa kolmeen osaan. Krieghoff KSB-luotia valmistaa ruotsalainen patruunavalmistaja Norma.

Suomessa

Suomessa kaliiperi .30-06 yleistyi 1980-luvulla ja se on edelleen suhteellisen suosittu metsästyskaliiperi. Kaliiperin pahin kilpailija lienee hieman yleisempi .308 Winchester. Suomessa patruunoita valmistaa Lapua ja Sako.

Kantaleimoja

Valmistajien ilmoittamia tietoja