7.92x57 Nahpatrone & Schalldämpfer

Yleistä

Saksalaiset kehittivät äänenvaimentimen Mauser Gewehr 98 -palveluskivääriinsä jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Äänenvaimennin pohjautui Gottlieb Nothigerin patenttiin vuodelta 1917, jossa luoti ammuttiin äänenvaimentimessa olevan elastisen kumitulpan läpi. Hans Eissfeldt patentoi oman parannetun version vuonna 1936.

Operaatio Barbarossan alettua 22.6.1941, saivat saksalaiset käsiinsä venäläisiä S-40 -äänenvaimentimia. Niiden toiminta perustui kahden kumitulpan ja ns. kammiovaimennukseen. Saksalaiset valmistivat tältä pohjalta oman äänenvaimentimen (Schalldämpfer HUB-23). Sen kiinnitystapa Mauser K98k -kiväärin piippuun oli samanlainen vipukiinnitys, kuin kiväärikranaatin ampumalaitteenkin (Gewehrgranat Gerät 42).

SS-Unteroffzier Wolff kehitti sodan aikana refleksivaimentimen, joka oli tehokas ja toimiva. Vaimennin mahdollisti normaalin sotilasladatun patruunan käytön, mutta N-patruunan kanssa se oli paljon parempi. Se mahdollisti jopa ylitehokkaiden V-patruunoiden käytön.

Vielä aivan sodan lopulla kehitettiin pelkistetty Eissfeldt-typpinen kumitulppavaimennin. Se oli ilmeisesti tarkoitettu kansanarmeijan (Volkssturm) ja sissisotaan tarkoitettujen Werwolf-joukkojen käyttöön. Luonnonkumista oli kova pula ja kumitulpat jouduttiin valmistamaan keinokumista, Bunasta. Buna ei kuitenkaan ollut riittävän kestävää ja kumitulpat menettivät vaimennuskykynsä jo viiden laukauksen jälkeen. Sarjatuotantoa ei materiaalipulan vuoksi aloitettu. Luonnonkumista valmistetut tulpat olisivat kestäneet noin 40–50 laukausta.

Näiden äänenvaimentimien (pl. refleksivaimennin) perusajatus oli hyvin pitkälti sama ja ne vaativat samalla erikoispatruunoiden käyttämistä. Kumitulppa ei olisi kestänyt tavallisten sotilaspatruunoiden ampumista. Kumitulppavaimentimella voitiin ampua vain puolinopeuspatruunoita (Vo max 480 m/s) ja aliäänennopeudella ammuttavia patruunoita.

Luodin aiheuttama lentomelu

Äänenvaimentimilla pyrintään siis pienentämään ammutun patruunan aiheuttamaa melua. Käytettäessä patruunoita, joiden luoti lentää aliäänennopeudella pyritään vaikuttamaan luodin aiheuttamaan lentomeluun. Aliäänennopeudella lentäville luodeille on tärkeätä, ettei äänivallia ylitetä. Äänivallin ylitys tarkoittaa sitä, että luoti lentää ääntä nopeammin. Hankalaksi asian tekee se, että äänennopeus ei ole vakio vaan siihen vaikuttaa ilman lämpötila, ilman paine ja ilman suhteellinen kosteus, eli käytännössä ilman tiheys.

Äänennopeus on 343 m/s, +20 celsiusasteen lämpötilassa. Mitä kylmempi on, sitä pienempi on äänennopeus. Esimerkiksi -50 celsiusasteen lämpötilassa äänennopeus on noin 300 m/s. Lämpötilan noustessa, esimerkiksi +22 celsiusasteeseen on äänennopeus noin 345 m/s. Äänennopeutta ilmaisee fyysikko Ernst Machin kehittämä mittastandardi Mach, joka kuvaa virtauksen nopeutta suhteessa äänennopeuteen väliaineessa. Yksi Mach on äänennopeus vallitsevissa olosuhteissa.

Toisaalta ei tule pyrkiä valmistamaan patruunoita, joiden luodin lähtönopeus on juuri ja juuri alle vallitsevan äänennopeuden, sillä luodin lentomelu alkaa voimistua tuntuvasti jo 0,9 Machin nopeudessa.

7.92x57 Nahpatrone

Saksalaiset kehittivät SS-erikoisjoukkojen toimeksiannosta tarkka-ampujien käyttöön, äänenvaimentimen kanssa käytettävän lyhen kantaman patruunan (7.92x57 Nahpatrone). Pienen ruutiannoksen omaavan patruunan laukaisuääni oli selkeästi normaalia pienempi ja äänenvaimentimen kanssa mitätön. Patruunaa käytettiin myös ilman äänenvaimenninta.

N-patruunoita valmistettiin kahdessa tehtaassa; Märkisches Walzwerk G.m.b.H. (eej), Strausbergissä ja Finower Industrie G.m.b.H. (cg), Finowissa. Molemmat valmistivat hieman erilaisia patruunoita.

Finower Industrie G.m.b.H. - Nahpatrone s.S.

Finower Industrie G.m.b.H. oli saksalainen patruunatehdas, joka valmisti korkealaatuisia tarkkuus- ja testipatruunoita Finowerissä, lähellä Brandenburgia. Erikoispatruunan valmistus, kuten N-patruuna oli, sopi sille hyvin.

Finowerin valmistamassa N-patruunassa käytettiin kirkkaan vihreäksi lakattua teräshylsyä. Hylsyyn ladattiin 0,55 grammaa pienijyväistä nitroselluloosa-paukkupatruunaruutia (Platzpatrone 33). Luotina oli raskas teräväkärkinen 12,8 gramman s.S.-luoti (schweres Spitzergeschoβ). Patruunan nalli tiivistettiin vihreällä lakalla.

7.92 mm N-patruunan ruutipanos oli vain 0.55 grammaa, joka kehitti vain viidenneksen normaalin patruunan ruutikaasu määrästä. Luodin lähtönopeus (Vo) oli noin 260 m/s.

Kantamerkinnät

Toisen maailmansodan aikana saksalaisissa patruunatehtaissa lyötiin patruunoiden kantoihin neljä erilaista leimaa. Näin patruunan kanta on jaettavissa neljään "osaan", leimojen mukaan. Leimat ilmaisivat seuraavia asioita;

Patruunan kantaleimat: klo 12: cg = tehtaan leima (koodi) klo 03: St* = teräshylsy klo 06: 3 = valmistuserä klo 09: 43 = valmistusvuosi 1943

Märkisches Walzwerk G.m.b.H. - Nahpatrone S.m.E.

Märkisches Walzwerk G.m.b.H. oli saksalainen patruunatehdas, joka patruunoiden valmistamisen lisäksi latasi suuria määriä kiväärikranaattien ajopanospatruunoita. Tehdas sijaitsi Strausbergissä, lähellä Potsdamia.

Märkisches Walzwerk latasi samean vihreäksi lakattuihin teräshylsyihin lehtijyväistä kivääriruutia (Blättchen-pulver) 1,62 g panoksen. Luotina käytettiin S.m.E. -mallista teräväkärkistä rautasydänluotia (Spitzergeschoβ mit Eisenkern). Patruunan nalli tiivistettiin sinisellä lakalla.

Kantamerkinnät

Toisen maailmansodan aikana saksalaisissa patruunatehtaissa lyötiin patruunoiden kantoihin neljä erilaista leimaa. Näin patruunan kanta on jaettavissa neljään "osaan", leimojen mukaan. Leimat ilmaisivat seuraavia asioita;

Patruunan kantaleimat: klo 12: eej = tehtaan leima (koodi) klo 03: St* = teräshylsy klo 06: 3 = valmistuserä klo 09: 43 = valmistusvuosi 1943

N-patruunan lentorata

N-patruunoiden lähtönopeudet olivat luokkaa 260–320 m/s. Pieni ruutimäärä ja alhainen lähtönopeus yhdistettynä raskaaseen luotiin ei ennakoi suoraa lentorataa. N-patruunoiden lentoradat olivatkin todella kaarevia. Mauser K98k -kiväärissä joutui avotähtäimillä ammuttaessa käyttämään takatähtäimen asetusta 800 m, maalin ollessa vain 50 metrin päässä. Vastaavasi kun maali oli 250 metrin päässä, oli tähtäin asetuksen oltava 1 250 m. Kyseessä oli todellakin lyhyen kantaman patruuna.

Takatähtäimen asetukset käytettäessä äänenvaimenninta (Schalldämpfer) ja N-patruunaa;

Luodin lentorataan vaikutti myös kumitulppa äänenvaimentimen käyttö. Vaimentimen sisällä olevat kumitulpat kuluivat jokaisella laukauksella. Niinpä myös niiden luodin lähtönopeutta pienentävä vastus pieneni laukaus laukaukselta. Ampujan piti ottaa huomioon myös tämä tekijä, sillä käytettäessä jo ennestäänkin erittäin kaarevalla lentoradalla lentäviä luoteja, on pientenkin muutosten vaikutus sitäkin suurempi.

N-patruunoita valmistettiin kantaleimojen mukaan ainakin vuosina 1941–1944. Patruunoiden tuotantomäärät eivät olleet käyttötarpeesta johtuen kovin suuria. Tästä johtuen patruuna on nykypäivänä erittäin harvinainen.