B.V. Semin suunnitteli vuonna 1946 Neuvostoliitossa uuden kaliiperin 9x18 Makarov. Ilmeisesti suunnittelussa
on hyödynnetty toisen maailmansodan lopulla venäläisten käsiin joutuneita saksalaisia Walther Ultra -pistoolin
9x18 kaliiperin suunnitelmia.
Uusi patruuna otettiin käyttöön vuonna 1948, Nikolay Fyodorovich Makarovin suunnittelemassa Makarov PM –sotilaspistoolissa.
Kaliiperista tuli yleinen Neuvostoliiton armeijan ja KGB:n käytössä. Siitä tuli 1950-luvun lopulla varsin yleinen myös
itä-blokin maiden armeijoiden käytössä.
9x18
Patruunatuotanto aloitettiin vuoden 1947 aikana. Patruunoissa oli messinkihylsy (Ms 70), jonka kantaa oli sijoitettu
Berdan-nalli (halk 5 mm). Lyijysydämisien luotien rautavaippa oli kuparoitu. Myöhemmin siirryttiin kustannussyistä
käyttämään edullisia teräshylsyjä. Samasta syystä myös luotien sydänmateriaalina pehmeä rauta, syrjäytti lyijyn.
Luotien pinnoitemateriaaleina käytettiin ainakin kuparia, nikkeliä, kupari-nikkeliä, tompakkia (kuparin värinen)
tai jopa kiiltoniklattua tompakkia. Venäläisissä lyijysydämisissä luodeissa on kantasyvennys, taistelupatruunoiden
rautasydämisten luotien kanta on tasainen. Patruunan kehitysvaiheen aikana 1947–1951, luodin pituus oli 11,35 mm.
Luotia pidennettiin (12,1–12,2 mm), jolloin myös osumatarkkuus hieman parani.
Venäläiset käyttivät hylsyn valmistuksessa käytetyssä tyypillisessä hylsyteräksessä on saksalaisen J-15 –analyysin
mukaan raudan lisäksi, hiiltä 0,08–0,12 %, kuparia 0,25 %, mangaania 0,55–0,60 %, piitä 0,10–0,12 % sekä fosforia ja
rikkiä korkeintaan 0,035 %. Valmistetut hylsyt kuparoitiin korroosiota vastaan galvaanisesti (eli ns. sähkö-silauksella).
Kiinalainen Norinco käytti myös pinnoitusmenetelmänä kuparisilausta, kuten venäläisetkin.
Itä-Saksassa (DDR) valmistetut hylsyt lakattiin metallilakalla sota-ajan menetelmän mukaisesti, jolloin lakan alla oleva
rautafosfaattikerros värjää hylsyn tumman harmaan, ehkäpä jopa hieman vihertäväksi. Patruunoissa käytettiin keskimäärin
0,21–0,22 gramman ruutilataus, joka antoi 6 gramman FMJ-luodille noin 315–325 m/s lähtönopeuden.
Joissakin lähteissä väitetään, että kun patruunaa suunniteltiin, oli yksi sen vaatimuksista olla yhteen sopimaton
NATO:n käyttämän 9x19 Pb patruunan kanssa. Tämä väite on kuitenkin mitä todennäköisimmin myytti.
Kaikesta huolimatta 9x18 Makarov patruunaa ei voi käyttää 9x19 Pb pesitetyissä aseissa. 9x18 luodin halkaisija on
9,27 mm, mikä on hieman enemmän kuin 9x19 Pb patruunan luodin halkaisija 9,03 mm. Patruunan hylsy puolestaan on
hieman lyhyempi (18,10 mm), verrattua 9x19 Pb hylsyyn (19.15 mm). Patruuna on suunniteltu aseelle, jossa on neljä
rihlapalkkia 1/240 mm rihlannousulla.
Venäläisiä palveluspatruunoita
57-N-181S, läpäisee panssarilevyä (5 mm/20 m), 6 g, Vo 298 m/s
RG028, läpäisee luotiliivin, luoti 6 g, Vo 325 m/s
SP-7, luoti 6 g, Vo 420 m/s
SP-8, harjoituspatruuna, luoti 5 g, Vo 250 m/s
Valmistajat
Makarov-patruunan (9x18 Makarov) valmistajia on useita, kuten; Brown Bear, CCI, Fiocchi, Geco, Hornady,
Sellier & Bellot, PPU, RWS, TulAmmo, Winchester ja Wolf.
Kaliiperille 9x18mm Makarov pesitettyjä aseita on valmistettu yli 20 eri mallia. Näistä tunnetuimmat ovat
Makarov PM –pistoolit ja Skorpion- ,PM- ja PP-konepistoolit.
Walther Ultra
Saksalainen Walther asetehdas Zella-Mehliksen kaupungissa kehitti ilmavoimien marsalkka H. Göringin toimeksiannosta
1940-luvun alussa ilmavoimille (Luftwaffe) pistoolin, jonka kaliiperi oli 9x18 mm. Ase eteni prototyyppivaiheen läpi
ja koetuotantoa aloiteltiin, kun tuotanto päätettiin toistaiseksi keskeyttää. 9x18 mm patruunoita valmistettiin noin
25 000 kpl, Gustav Genschow & Co (Geco) patruunatehtaan toimesta. Suurin osa valmistetuista patruunoista käytettiin
testeissä ja loput joko tuhottiin toisen maailmansodan lopulla tai jäivät puna-armeijan saaliiksi.
Thüringenin alue ja siellä Zella-Mehlis jäi puna-armeijan miehitysalueelle keväällä 1945. Carl Waltherin tehdasta
ei ehditty evakuoida eikä tuhota, joten tehdas jäin venäläisten käsiin. Venäläiset saivat käsiinsä täydellisen
sarjan Walther Ultra –pistooleja ja myös 9x18 mm kaliiperin suunnitelmat. On erittäin todennäköistä, että venäläiset
käyttivät näitä suunnitelmia oman 9x18 mm kaliiperi kehityksen pohjana. Olihan venäläistä 9x18 mm patruunaa käyttävä
Makarov pistoolikin kehitetty saksalaisen esikuvan Walther PP –pistoolin pohjalta.