7.65 mm Pistooli M/19 'Izarra'

Yleistä

Espanjalaiset kopioivat vuonna 1905 yhdysvaltalaisen John Browningin suunnitteleman M1903 taskupistoolin. Espanjalaisten valmistama 7,65 mm (.32 ACP) kopioase kulki epävirallisesti nimellä 'Ruby'. Espanjalaisten valmistamien mallien erot olivat vähäisiä, vaikka pistoolia valmistettiin yli 50 pienessä tehtaassa. Pääasiallisina asiakkaina toimivat Ranskan ja Italian armeijat. Ranskalaiset hyväksyivät sen palvelusaseekseen toukokuussa 1915.

Ranskalaiset alkoivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen luopua espanjalaisista 7,65 mm pistooleista, koska ne olivat epäluotettavia, epätarkkoja, raskaita kokoonsa nähden ja niiden pysäytyskyky ei ollut täysin riittävä.

Tuotanto

Alun perin 'Ruby' -pistoolia valmistettiin espanjalaisella Gabilondo y Urrestin tehtaalla, tuotanto vaatimuksen ollessa 10 000 pistoolia kuukaudessa. Pian tuotanto vaatimukset kohosivat 30 000 aseeseen kuukaudessa ja lopulta jopa 50 000 aseeseen kuukaudessa. Tehdas ei kyennyt noin suuren määrän valmistamiseen, joten tuotantoa hajautettiin useille eri tehtaille. Lopulta 7,65 mm pistoolia valmistettiin Espanjassa yli 50 eri tehtaassa, aina vuoteen 1919 asti. Aseen kokonaistuotanto oli noin 750 000 kappaletta.

Asetta käyttivät palvelusaseenaan usean eri maan armeijat; Espanja, Ranska, Italia, Kreikka, Suomi, Saksa, Puola, Romania ja Jugoslavia. Suurin käyttäjämaa lienee ollut Ranska, joka osti 710 000 asetta. Näistä aseista 580 000 kpl oli käytössä vielä vuonna 1920.

Suomessa

Vuonna 1919 Ranskan sotaministeriö myi Suomen vastaperustetulle armeijalle noin 10 000 pistoolia. Pistoolit toimitettiin Suomeen heinäkuussa 1919. Pistoolit edustivat useaa eri asemerkkiä ja ne saivat Suomen armeijassa nimet 7,65 mm Pistooli m/19, 765 Pist 19 ja Pistooli M/Espanjalainen. Pistooli oli Suomen armeijan ensimmäinen virallinen palveluspistooli.

Myös suomalaiset havaitsivat pian, että hankitut aseet olivat kunnossapidolle täydellinen painajainen. Varaosia ei ollut, eikä eri aseiden osat olleet välttämättä yhteensopivia keskenään. Pistoolista ei siis tullut suosittu Suomessakaan. Vuonna 1929 käytössä oli kuitenkin vielä noin 8 000 pistoolia.

Toisen maailmansodan aikana nämä aseet olivat lähinnä selustan joukkojen käytössä, mutta pistoolipulan vuoksi niitä nähtiin jonkin verran myös etulinjan joukoilla. Vuonna 1943 aseita oli käytössä enää noin 4 500 kappaletta. Vuoteen 1951 mennessä aseiden määrä oli pudonnut 2 581 kappaleeseen. Armeija myi pistoolit henkilökunnalleen ja asekeräilijöille vuosina 1965–1971. Viimeiset 68 pistoolia myytiin vuonna 1986.