Mauser Schnellfeuer M1932 (M712)

Yleistä

Saksalaisella Mauser-asetehtaalla (Mauser Werke AG Oberndorf am Neckar) suunniteltiin vuosina 1893–1895 puoliautomaattinen sotilaspistooli Mauser C96. Tämän aseen kehitysversion M1921 pohjalta, suunnitteli vuonna 1930 Joseph Nickl, täysautomaattisen Mauser Schnellfeuer -pistoolin. Aseessa oli kuitenkin jonkin verran luotettavuus ongelmia, joten Karl Westinger kehitti vuonna 1932 aseesta parannetun version, joka kulki myös nimellä Mauser Schnellfeuer (M1932). Aseesta on käytetty useita nimityksiä, Mauser Schnellfeuer, Mauser M1932 ja toisen maailmansodan aikana Wehrmachtin kirjanpidossa Mauser M712.

Rakenne

Aseessa on 155 mm pitkä teräksestä valmistettu piippu (kaliiperi 7,63mm), joka on käytännössä yhtä ja samaa osaa piipun jatkeen (ns. lukkokehyksen) kanssa. Aseessa on pähkinäpuusta valmistetut kahvalevyt, joihin on ajettu 12 vaakasuuntaista uraa.

Aseen rungossa, sen vasemmalla sivulla on tulenvaihdin, N = Normalfeuer, eli itselataava kertatuli ja R = Reihenfeuer, eli sarjatuli. Iskuvasaran vasemmalle puolelle sijoitettu varmistin lukitsee varmistettu asennossa vasaran. Aseessa on irrotettava 10-patruunan tai vaihtoehtoisesti 20-patruunan lipas. Säädettävässä takatähtäimessä on asetukset 50–1000 metrin ampumamatkoille.

Erikoista aseessa on myös sen vakiovarusteena oleva 360 mm pitkä ja 440 grammaa painava puinen kotelo, joka toimii tarvittaessa myös ns. jatkoperänä. Puinen kotelo voitiin kiinnittää nahkakotelon avulla vyöhön, tai asetta voitiin kantaan olalla olkahihnan avulla. Käytettäessä koteloa aseen osumatarkkuus paranee merkittävästikin, tietenkin ampujasta riippuen. Kun kotelo on kiinnitetty aseeseen on aseen kokonaismitta noin 655 mm ja paino noin 1,7 kg.

Toiminta

Mauser Schnellfeuer on ns. lyhytrekyyliperiaatteella toimiva massasulkulukkoinen automaattipistooli. Heti laukaisutapahtuman jälkeen piippu ja lukko liukuvat taaksepäin noin 6 mm matkan, jolloin lukon alanokka vastaa runkoon ja lukkoyhteys piippuun avautuu. Tämän jälkeen lukko jatkaa vielä liikettään taaksepäin ja ulosvetäjä heittää hylsyn ulos patruunapesästä. Kun palautinjousen vastustus kasvaa suuremmaksi kuin taaksepäin työntävä rekyylivoima, palaa lukko palautinjousen voimasta takaisin eteenpäin ja työntää lippaan patruunasillalla lepäävän seuraavan patruunan patruunapesään. Jos liipaisin on vedettynä taka-asentoon, laukeaa ase välittömästi uudelleen.

Aseella pystyy ampumaan noin 60 laukausta minuutissa, puoliautomaatti toiminnossa, käyttäen 20-patruunan lippaita. Sarjatulella tulinopeus on 280 laukausta minuutissa, 20-patruunan lippailla. Tämä luku voi olla teoreettinen tulinopeus, sillä 280 lk./min, 20-patruunan lippailla, olisi tarkoittanut ammuttujen laukausten lisäksi, 14 lippaan vaihtoa minuutin aikana. Aseen tehokas kantama ohjemanuaalin mukaan on 68 metriä ja käytettäessä koteloa tukkina, jopa 914 metriä.

Tuotanto

Joseph Nickl suunnitteli vuonna 1930 ensimmäisen version sarjatulta ampuvasta Mauser C96 -pistoolista. Asetta kutsuttiin nimellä Mauser Schnellfeuer M1930. Tätä mallia valmistettiin Mauserin-tehtaalla (Waffenfabrik Mauser Oberndorf am Neckar) vuosina 1930–1931, noin 3 500 – 4000 kpl.

Vuonna 1932 tuotantoon otettiin Karl Westingerin suunnittelema parannettu versio, joka oli miltei identtinen Nicklin mallin kanssa, mutta luotettavampi. Tuotanto lopetettiin vuoden 1937 alkupuolella, jolloin kokonaistuotanto oli noin 98 000 asetta.

Aseilla oli oma sarjanumerosarjansa ja koteloita ei poikkeuksellisesti sarjanumeroitu yhdessä aseen kanssa, kuten Mauser C96 -pistoolien kohdalla oli tehty. Aseen runkoon, sen oikealle sivulle, kaiverrettiin valmistajan merkintä; ”WAFFENFABRIK MAUSER OBERNDORF A. NECKAR D.R.P.u.A.P.”.

Suurin osa aseista toimitettiin pähkinäpuustavalmistetulla kotelolla. Koteloon oli lisäksi nahkavaljaat kantamista varten. Nahkavaljaita valmistivat ainakin Waffenfabrik Schork (München) ja F.W. Kinkel (Mainz).

Mauser asetehdas tuhoutui toisen maailmansodan lopulla vuonna 1945. Samalla tuhoutui tehtaan arkisto ja tarkat tiedot valmistetuista aseista, mukaan lukien listat sarjanumeroista.

Kaupallisilla markkinoilla

Suurin osa Mauser Schnellfeuer pistooleista myytiin Kiinaan. Asetta myytiin myös Peruun, Persiaan ja Turkkiin. Brasilia osti 500 Mauser Schnellfeuer -pistoolia sotilaspoliisin (Policia Militar do Distrito Federal) käyttöön 1930-luvun puolivälissä. Aseet olivat käytössä aina 1980-luvulle asti. Näiden aseiden sarjanumerot olivat väliltä sn 33 000 – 34 000.

Saksan armeija

Mauser toimitti Saksan ilmavoimille (Luftwaffe) vuonna 1940, lähteestä riippuen noin 7 000 – 7 800 Mauser Schnellfeuer pistoolia. Näiden aseiden sarjanumerot olivat väliltä sn 83 000 – 93 000. Näitä aseita on nähty muutamia kappaleita myös Waffen-SS sotilaiden käytössä.