Walther P38

Yleistä

Fritz Walther ja Fritz Barthelmes kehittivät vuonna 1938 itselataavan pistoolin kaliiperissa 9x19 Pb, Saksan armeijalle korvaamaan Parabellum P.08 palveluspistoolin. Walther suunnitteli kaksi pistoolia, mallit Militärpistole (MP) ja Heeres-pistole (HP). Osa teknisistä ratkaisuista on peräisin Walther PP - ja PPK -pistooleista. Malli HP hyväksyttiin Saksan sotavoimien palvelusaseeksi hieman muutettuna ja nyt nimikkeellä Walther P38. Pistoolista tehtiin myös lyhyt versio, jonka piipun pituus on 68 mm Gestapon käyttöön.

Kehitystyö

Vuonna 1929 Waffenfabrik Walther aloitti uuden 9x19 Pb kaliiperisen sotilaspistoolin kehittämisen. Kehitystyö oli tehtävä salassa, sillä Versaillesin rauhansopimus kielsi saksalaisilta 9mm pistoolit. Walther yritti muuttaa Walther PP -pistoolin 9x19 Pb kaliiperiin, mutta rakenne todettiin liian heikoksi.

Heeres-Waffenamt pyysi vuonna 1935 Waltheria kehittämään uuden sotilaspistoolin kaliiperissa 9x19 Pb. Tarkoituksena oli korvata vanha Parabellum P.08 -pistooli. Tarkoituksena oli, että uusi asemalli olisi halpa ja nopea valmistaa, lisäksi sen valmistuksessa ei tulisi tarvita erikoiskoneita ja työkaluja. Walther esitteli vielä samana vuonna ensimmäisen mallin, Militarisches-Pistole (Mod. MP). Vuonna 1936 Walther esitteli parannetun mallin, Armee-Pistole. Mallin suunnittelusta vastasivat Georg, Eric ja Fritz Walther, sekä Fritz Barthlemens. Tässä mallissa iskuvasara oli sijoitettu pistooli rakenteen sisään. Waffenamtin vaatimuksissa kuitenkin oli, että vasara tuli olla erikseen manuaalisesti viritettävissä (single action).

Kenttätestejä varten Walther valmisti 200 Armee-Pistole asetta, erilaisilla piipun pituuksilla ja osan jopa varustettuna puisella koteloperällä, kuten esim. Mauser C96. Myös Waffenamtin vaatimus ulkoisesta vasarasta oli nyt toteutettu. Saksan armeija hyväksyi uuden asemallin Heeres-Pistole (HP) loppuvuodesta 1938 ja aseen nimeksi tuli ennen sarjatuotannon aloittamista lopulta Pistole P38. P38-pistoolin rakenteellisille ratkaisuille haettiin Waltherin toimesta ainakin kaksi eri patenttia, Patentschrift Nr. 706 038 ja Nr. 721 702.

Walther tarjosi asetta myyntiin myös ulkomaille. Ruotsin armeija tilasikin tuhansia P38-pistooleja, mutta vain 1 500 asetta ehdittiin toimittaa, ennen sodan alkamista 1.9.1939.

Rakenne

Aseessa on 125 mm pitkä 9x19 Pb kaliiperinen piippu, jonka sisäpinnalle on ajettu kuusi oikeakätistä rihlapalkkia. Aseen metalliosat on valmistettu koneistamalla ja pintakäsittelynä on sinistys.

Pistoolin kahvalevyt valmistettiin alkusarjan aseisiin (Armee-pistole) pähkinäpuusta, mutta pian siirryttiin käyttämään joko ruskeaa tai vaihtoehtoisesti mustaa bakeliittia. Kahvalevyjen karhennusta on olemassa kahta mallia, yksinkertainen vaakauritus ja nykyaikaisemman näköinen eräänlainen pistekarhennus.

Varmistin on sijoitettu luistin takaosaan, vasemmalle sivulle niin, että oikeakätisen ampujan peukalo siihen helposti yltää, ilman vasemman käden apua. Aseessa on kahdeksan patruunan yksirivinen metallista valmistettu tankolipas.

Aseen mukana toimitettiin varalipas, puhdistuspuikko ja käyttöohje. Aseen viimeistelyn laatu oli sodan alkuvaiheessa selkeästi parempaa, kuin kiireessä valmistetuissa loppusodan aseissa.

Toiminta

Walther P38 -on kaksitoiminen (DA/SA) sotilaspistooli. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos patruunapesässä on patruuna, eikä ase ole vireessä, voi aseella kuitenkin ampua, sillä ase virittyy liipaisimesta vetämällä.

Kun liipaisimesta vedetään, vapautuu jousikuormitteinen iskuripiikki ja iskee patruunapesässä olevan patruunan nalliin, mistä seuraa nallin syttyminen. Nalli sytyttää patruunan hylsyn sisällä olevan ruutilatauksen ja ruutikaasujen paine työntää luodin irti hylsystä piippuun ja edelleen ballistiselle lentoradalle. Ruutikaasujen paine työntää taaksepäin aseen luisti-lukko yhdistelmää, mutta myös siihen sulkukappaleella kytkettyä piippua noin 7 mm matkan. Nyt patruunapesän alla oleva nasta työntää sulkukappaletta ja kääntää sen ns. ala-asentoon, jolloin luistin ja piipun välinen yhteys katkeaa. Nyt luisti-lukko yhdistelmä jatkaa perääntymistä ilman piippua, jolloin samalla ulosvetäjän kynsi vetää tyhjän hylsyn patruunapesästä ja ulosheittäjä ohjaa sen ulos aseesta. Kun luisti saavuttaa ns. taka-asentonsa, alkaa jousi kuormitteinen luisti-lukko yhdistelmä työntyä takaisin eteenpäin, työntäen samalla lippaan syöttösillalla lepäävän uuden patruunan patruuna pesää. Luisti-lukko yhdistelmä sulkeutuu, ase on jälleen vireessä ja laukaisu valmiina.

Tuotanto

Carl Waltherin Zella Mehliksen tehdas Thüringenissä tuotti aseita armeijan mielestä liian hitaalla tahdilla. Aseen kasvava kysyntä vaati tuotannon laajentamista. Niinpä OKW (Oberkommando des Wehrmacht) tilasi aseita myös muilta valmistajilta. Mauser-Werke Oberndorfissa joutui lopettamaan Parabellum P.08 tuotannon ja siirtymään hieman vastahakoisesti Walther P38 pistoolin valmistukseen. Myös Spreewerken Spandaun tehdas Berliinissä sai tilauksen P38-pistooleista.

Yhden pistoolin valmistus vei 13 työtuntia ja valmistuskustannukset olivat 38 RM aseelta. Ilmeisesti 38 RM hinta tarkoittaa vuosina 1938–1940 valmistettuja, huolellisesti viimeisteltyjä aseita. Walther P38 -pistoolin hinta vuonna 1944 oli jo hieman matalampi, 35 RM. Parabellum P.08 -pistoolin valmistuskustannukset vuonna 1940 olivat 38 RM, joten hinta ero ei ollut kovin suuri, mutta valmistusaika kylläkin selvästi pienempi.

Saksan maavoimat (Wehrmacht) sai käyttöönsä ensimmäiset 800 kpl P38-pistooleja (ns. 0-sarja) huhtikuussa 1939. Vuoden 1940 maaliskuun loppuun mennessä Walther oli toimittanut kaikkiaan 13 100 kpl asetta. 26.3.1940 oli kenttätestit viety loppuun ja Saksan armeija tilasi 410 600 pistoolia.

Tuotanto tehtaittain

Tuotanto vuosittain

FN Herstal valmisti alihankintana aseen piippuja, luisteja ja sulkukappaleita (koodit: fnh, WaA 140). Erään tiedon mukaan FN toimitti Waltherille 2 200 runkoa vuonna 1945, WaA 140 leimoin varustettuna. Lisäksi Erste NordBöhmische Metallwarenfabrik valmisti Tšekkoslovakiassa lippaita (koodit: jvd , WaA 706).

Aseen bakeliittisia kahvalevyjä valmistettiin ainakin neljässä eri tehtaassa; Allgemeine-Electritats-Gesellschaft (AEG), Carl Walther, Julius Posselt ja durafol. Hieman toisistaan poikkeavia kahvalevymalleja oli useita.

Nahkakotelot

Pistoolin nahkakoteloita valmisti lukuisa joukko tehtaita. Käytännössä aseelle valmistettiin kahta eri kotelomallia, kovanahkaista ja pehmytnahkaista mallia. Myös koteloiden läpän lukituksessa ja käytetyn nahan väreissä (musta/tumman ruskea) on eroja.

Nahkakoteloiden valmistajia

Carl Walther, Zella-Mehlis

Carl Walther tehtaalla Zella-Mehliksessä valmistettiin ensimmäiset koesarjan 15 asetta jo loppuvuodesta 1937. Ilmeisesti näitä Mod HP -merkinnällä varustettuja alkusarjan aseita valmistettiin sarjanumeroon 1025 asti.

Todellinen sarjatuotanto alkoi vuoden 1938 lopulla ja vuoden 1945 huhtikuuhun mennessä oli valmistunut 584 500 kpl P38-pistooleita. Waltherin käyttämän valmistajan koodit olivat ”480” ja ”ac”. Asetarkastustoimiston (Waffenamt) leima aseelle oli ”359”. Valmistajan 480-leimalla varustettuja aseita valmistui noin 7 200 kpl.

Tuotanto lopetettiin Zella Mehliksen tehtaalla huhtikuussa 1945, kun amerikkalaiset joukot miehittivät tehtaan. Venäläiset tuhosivat tehtaan vuonna 1946. Länteen siirtyneet Fritz Walther veljineen rakensi uuden tehtaan Ulmiin ja aloittivat P38-pistoolin tuotannon uudelleen 1950-luvun puolivälissä. P38-pistoolia valmistettiin pääasiassa kaliiperissa 9x19 Pb, mutta tuotannossa olivat myös .22 LR ja 7.65 Pb kaliiperiset versiot. Lisäksi aseesta oli saatavilla hienoin kaiverruksin varustettu luksus-malli. » Lue lisää

Mauser-Werke A.G., Oberndorf

Mauser-Werke A.G. aloitti P38 -pistoolien valmistuksen Oberndorfin tehtaallaan marraskuussa 1942. Mauserin valmistamissa aseissa on valmistajan byf-leima, sekä asetarkastus Waffenamt leima WaA 135.

Mauser ehti valmistaa 323 000 kpl Walther P38 -pistoolia ennen tuotannon lopettamista. Myös Mauser-Werke tuli miehitetyksi huhtikuussa 1945. Tehtaan vallanneet ranskakalaiset tosin jatkoivat tuotantoa aina vuoteen 1946 asti. » Lue lisää

Spreewerk, Grottau

Metallwarenfabrik Spreewerk GmbH aloitti toimintansa Berliinin Spandaussa syyskuussa 1935, Deutschen Industrie-Werke AG (DIWAG) tytäryhtiönä. Spandaun tehtaalla valmistettiin tykkejä kuten 8.8 cm Flak ja 15 cm s.FH 18, pistoolit puolestaan Spreewerken tehtaalla miehitetyssä Tšekkoslovakiassa, Grottaussa.

Spreewerk aloitti Grouttaun tehtaalla P38-pistoolin valmistuksen kesällä 1942 ja valmisti niitä huhtikuuhun 1945 mennessä 283 080 kpl (283 039 kpl ?). Tuotanto lopetettiin huhtikuussa 1945 kun puna-armeija miehitti tehtaan. Venäläiset kokoaivat noin 100 pistoolia (00-sarja), ennen kuin purkivat tehtaan. Spreewerken vuosina 1942–1944 valmistamissa aseissa on valmistajan cyq-leima. Vuonna 1945 valmistuneista aseista löytyy cyq-leima tai vaihtoehtoisesti cvq-leima. Asetarkastus eli Waffenamt leima Spreewerken aseissa on WaA 88.

Spreewerk tuotanto

Suomessa

Suomalaiset YK:n rauhanturvaajat aseistettiin aikoinaan Walther P38 -pistoolin P1-mallisella variaatiolla. Aseita nähtiin suomalaisten käytössä ainakin Libanonissa ja Kyproksella.