Keisarillinen Venäjä tilasi vuonna 1915 kahdelta yhdysvaltalaiselta asevalmistajalta Mosin-Nagant M1891 -kivääreitä. Yhdysvaltalainen Remington-UMC yhtiön saama tilaus käsitti 1 500 000 kivääriä pistimineen ja 100 miljoonaa patruunaa (7.62x54R). New England Westinghouse puolestaan sai tilauksen 1 800 000 kivääristä pistimineen.
Mosin-Nagant M1891 Westinghouse
Esillä oleva aseyksilö on New England Westinghouse asetehtaan vuonna 1915 valmistama. Ase on numerotarkka ja sarjanumero on lyöty patruunapesän päälle, lukkokahvan juureen, varmistimen päähän ja perälevyn päälle. Suurimmassa osassa aseen pienosista on Westinghousen tarkastusleima.
Mosin-Nagant M1891 -kiväärin 7.62x54R kaliiperin piippu on 800 mm pitkä, josta rihlattua osuutta 745 mm. Piipun sisällä on neljä oikeakätistä 0,145 mm korkeaa rihlapalkkia, rihlannousu on 240 mm, joten rihlat tekevät kolme kierrosta piipun mitalla (tästä nimitys kolmen linjan kivääri). Aseen tukki on valmistettu yhdysvaltalaisesta pähkinäpuusta. Tukissa on sen vasemmalla sivulla leima, jossa 22 mm halkaisijaltaan olevan ympyrän sisällä on venäjänkielinen teksti, tarkoittaen ”Englantilaista sopimusta”, millä viitataan puolestaan amerikkalaiseen valmistajaan.
Aseessa on siderenkaat käsisuojuksen molemmissa päissä. Siderenkaiden tehtävä on kiinnittää piipun päällä oleva puinen käsisuojus tukin alaosaan. Aseen siderenkaat ovat malliltaan venäläisen varhaisen version mukaiset.
Westinghousen valmistamassa M1891-kiväärissä oli saman tyyppinen porraskehys takatähtäin kuin venäläisissä Mosin-Nagant M1891 -kivääreissäkin. Tosin se on profiililtaan hieman matalampi ja sivuille lyödyt merkinnät poikkeavat venäläisvalmisteisista. Tähtäimen pituus on 89,8 mm, leveys 18,6 mm (runko) 22.5 mm (tähtäintanko) 36,8 mm (asetin) ja korkeus 18,1 mm ja paino 92,3 g.
Tähtäimen kohdistusalue on 300–2275 m. Tähtäimen rungon vasemmalla puolella on tähtäin asetusten portaittaiset merkinnät (4, 6, 8, 10 ja 12). Lukemat tarkoittavat satoja arsinoita (1 arsina = 71,12 cm). Tähtäimen oikealla puolella merkinnät (3, 4, 5 1/2, 7 ja 8 1/2) jotka tarkoittavat satoja metrejä. Kun aseella ammutaan kauemmaksi kuin 850 metriä, nostetaan tähtäintanko pystyasentoon.
Yhdysvaltalainen asevalmistaja New England Westinghouse valmisti Chicopee Falls nimisessä pikku kaupungissa Massachusettsissa, Mosin-Nagant M1891 -kivääreitä Venäjän tsaarin armeijan tilauksesta vuosina 1915–1917. Tsaarin armeijan tilaus käsitti kaikkiaan 1,8 miljoonaa kivääriä, pistimineen. Yhdysvaltalainen Remington oli samaan aikaan saanut tilauksen 1,5 miljoonasta kivääristä.
Westinghouse valmisti 770 000 kivääriä, joista ehdittiin toimittaa Venäjälle 225 260 kpl. Toimitukset Venäjälle lopetettiin tammikuussa 1917 syttyneen kapinan vuoksi, jolloin tilaajana toiminut tsaari syrjäytettiin.
Paljon aseita jäi siis yhdysvaltalaisten valmistajien käsiin. Aseita ei ollut helppo myydä ja tämä vei valmistajat (Westinghouse ja Remington) taloudellisiin vaikeuksiin. Vuonna 1918 Yhdysvaltojen hallitus päätti tulla apuun ja osti huomattavan määrän molempien valmistajien aseita. Yhdysvaltojen kansalliskaarti otti käyttöönsä 208 000 kivääriä.
Osa yhdysvaltalaisten varastoihin jääneistä aseista myytiin Yhdysvaltojen markkinoilla pilkkahintaan (mm. NRA:n jäsenille). Aluksi hinta oli 10 $ aseelta ja kahdeksalla dollarilla sai mukaan 1 000 patruunaa. Kun kauppa ei kuitenkaan käynyt toivotulla tavalla, hintoja pudotettiin ja pian aseen sai 3,34 dollarilla (toimituskuluineen) ja 1 000 patruunaa maksoi vain neljä dollaria.
Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson lähetti syyskuussa 1918 Englannin ja Ranskan pyynnöstä, amerikkalaisen sotilasosaston (AEF ns. Polar Bear Expedition), Pohjois-Venäjälle vuonna 1918. AEF oli käytännössä vahvennettu jalkaväkirykmentti 395 (US 395 Inf.Rgt), joka käsitti noin 5 000 miestä. Osasto nousi maihin Arkangelissa ja liittyi siellä jo oleviin englantilaisiin ja ranskalaisiin joukkoihin. Yhdysvaltojen osasto oli aseistettu Remingtonin ja Westinghousen valmistamilla Mosin-Nagant M1891 -kivääreillä.
AEF:n tehtävänä oli estää pohjoisen alueen raaka-aineiden joutuminen bolsevikkien ja saksalaisten käsiin. Tarkoituksena oli myös estää Murmansk-Pietari rautatien joutuminen saksalaisten valvontaan. Saksan itämerendivisioona oli noussut maihin Helsinkiin ja asettunut auttamaan valkoisia. Vapaussodan päätyttyä Suomi oli liukumassa Saksan ”siirtomaaksi” ja saksalaisten vaikutus alueella oli voimakas. Tästä mahdollisesti johtui Länsi-liittoutuneiden huoli Murmansk-Arkangeli suunnan alueen joutumisesti pian saksalaisten käsiin.
Lisäksi tarkoituksena oli pelastaa tšekkiläinen legioona, joka oli jäänyt jumiin Siperian rautatien suunnalle. Tšekkiläisen legioonan hallussa oli merkittävä määrä tsaarin kultavarannosta, joten tämä on ilmeisesti ollut yksi todellisista syistä ”pelastaa” tšekit. Sota Venäjällä kuitenkin kallistui bolsevikkien voittoon ja AEF vedettiin pois Venäjältä 2.8.1919, kärsittyään yli 500 miehen tappiot kaatuneina ja haavoittuneina.
Ensimmäisen maailmansodan aikana, vuoden 1918 alussa oli Venäjän tsaarin keisarilliseen armeijaan perustettu tšekkoslovakialaisista koottu legioona. Tšekit olivat sotavangeiksi jääneitä Saksan ja Itävalta-Unkarin joukoissa taistelleita sotilaita. Legioonaan valitut noin 40 000 – 50 000 miestä olivat kuitenkin olleet halukkaita taistelemaan Saksaa vastaan.
Marraskuussa 1917 bolševikit nousivat Venäjällä kapinaan ja kaappasivat vallan. He tekivät erillisrauhan Saksan kanssa. Pian Venäjä kuitenkin ajautui veriseen sisällissotaan. Tšekit jäivät nyt saarroksiin, keskelle punaisten (bolševikit) vihollisten aluetta. Puna-armeijan perustaja Leo Trotski näki legioonan uhkana ja halusi riisua sen aseista.
Tšekit eivät kuitenkaan jääneet tilanteessa toimettomiksi, vaan nousivat omaan kapinaan. He valloittivat pian Siperian rautatien varren kaupunkeja. 7.8.1918 he valtasivat Kazanin kaupungin ja saivat käsiinsä osan tsaarin kultavarannosta.
Toisen lähteen mukaan kyseessä oli Tseljabinskin kaupunki, jonka ratapihan valtauksen yhteydessä legioonan käsiin jäi kahdeksan junavaunullista valtionpankin kultaa. Kullalla he maksoivat asehankintansa Yhdysvalloista, Englannista, Ranskasta ja Japanista. Kaikkiaan asehankintoihin käytettiin 147,1 tonnia kultaa. Ostetut aseet toimitettiin legioonalle Vladivostokin sataman kautta.
Toisen lähteen mukaan ensimmäisen maailmansodan loputtua Yhdysvallat lahjoitti uudelle valtiolle, Tšekkoslovakialle 77 000 Yhdysvalloissa valmistettua Mosin-Nagant M1891 -kivääriä. Aseet laivattiin Vladivostokiin, tarkoituksena luovuttaa aseet tšekkoslovakialaiselle legioonalle, joka tuolloin toimi Siperiassa. Luovutettujen aseiden lukumäärä vaihtelee lähteestä riippuen 30 000 – 77 000 aseen välillä.
Suomessa oli alkuvuodesta 1918 arviolta noin 73 000 venäläistä sotilasta. Saksan ja Venäjän kesken 3.3.1918 solmitun Brest-Litovskin rauhansopimuksen mukaan, venäläisten tuli poistua Suomesta. Lähtiessään venäläiset jättivät aseita punakaartin käyttöön. Esimerkkinä voisi mainita, Vaasa varuskunnan 5 000 sotilaan poistuessa, he jättivät punaisille noin 5 000 kivääriä, joista ilmeisesti suurin osa oli Mosin-Nagant M1891 -kivääreitä.
Syksystä 1917 alkaen venäläiset myivät Mosin-Nagant M1891 -kivääreitä punakaartilaisille ja hieman yllättäen myös suojeluskuntalaisille. Helmikuussa 1918 punakaartilla oli jo noin 25 000 kivääriä ja Pietarista toimitettiin useita aselähetyksiä 24.1–23.2.1918 käsittäen noin 35 000 kivääriä, lisäksi maaliskuussa 1918 venäläiset toimittivat vielä 18 000 kivääri. Eräiden arvioiden mukaan punakaartilla oli sisällissodassa käytössään noin 100 000 kivääriä, joista suurin osa oli Mosin-Nagan M1891 mallia. Näistä osa oli Remingtonin ja Westinghousen valmistamia. Vapaussodan päätteeksi näistä aseista, ilmeisesti suurin osa päätyi valkoisten haltuun ja siten myöhemmin armeijan kirjanpitoon.
Saksalaiset puolestaan toimittivat Suomeen valkoisten käyttöön venäläisiltä sotasaaliikseen saamia Mosin-Nagant M1891 -kivääreitä. Ensimmäinen, 6 500 kivääriä käsittävä toimitus suoritettiin S/S Equity rahtilaivalla. Helmikuussa 2018 toimitettiin 20 000 kivääriä lisää. Kaikkiaan Saksa toimitti Suomeen noin 87 000 Mosin-Nagant M1891 -kivääriä. Ainakin osa näistä on voinut olla Remingtonin ja Westinhousen valmistamia aseita.
Suomessa oli sisällissodan päätyttyä armeijan ja suojeluskuntien kirjanpidoissa yhteensä 179 775 Mosin-Nagant M1891 -kivääriä. Näistä osa oli varmuudella Remingtonin ja Westinhousen valmistamia, lukumäärä vain on tuntematon.
Remingtonin ja Westinghousen valmistamia kivääreitä käytettiin vapaussodan jälkeen, vielä talvi- ja jatkosodassa. Aseiden tarkka lukumäärä ei ole tiedossa, mutta ilmeisesti joitakin satoja yhdysvaltalaisten valmistamia aseita suomalaisten käsissä oli. Osa aseista sai Suomen armeijan leiman "SA", mutta osasta tämä leima puuttuu, sillä kaikki suomalaisten käsiin jääneet aseet eivät päätyneet armeijan kirjanpitoon, vaan jäivät yksityishenkilöille.
★ 11.9.2018 (✪ 17.09.2018)
FI 
EN