7.62x53R

Yleistä

7.62x53R kaliiperi kehitettiin Suomessa vuoden 1917 jälkeen, kun Venäjä oli kärsinyt tappion ensimmäisessä maailmansodassa ja Suomi itsenäistyi. Venäläisten poistuttua Suomesta, heiltä jäi jälkeen runsaasti 7.62x54R kaliiperisia kivääreitä. Suomen sisällissodan jälkeen armeijan käytössä olleista aseista vaihdettiin piiput ja ne korvattiin uusilla 7,83 mm (.308) kaliiperisilla piipuilla. Vanha venäläinen patruuna (7.62x54R) ei enää kelvannut ja suomalaiset tekivät uuden patruunan kaliiperissa 7.62x53R.

7.62x53R ja 7.62x54R erot

Suomalaisen (7.62x53R) ja venäläisen (7.62x54R) patruunan erot ovat pieniä, mutta niillä on merkitystä tarkoin mitoitettujen patruunapesien kanssa. Patruunan kokonaispituus on 77.00mm (53R) ja 77,16mm (54R). Hylsyn pituus on 53,50 mm (53R) ja 53,72 mm (54R). Myös luodin halkaisijassa on pieni ero, 7.62x54R luoti on 0,07 mm paksumpi.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että suomalainen 7.62x53R patruuna sopii aina 7.62x54R kaliiperin aseen patruunapesään, mutta 7.62x53R aseen patruunapesässä voi käyttää 7.62x54R patruunaa vain, jos aseen lukko sulkeutuu normaalisti, ilman ylimääräistä voiman käyttöä. 7.62x54R patruunoiden käyttämistä 7.62x53R aseessa ei kuitenkaan välttämättä voi suositella.

Varoituksia

• kyseisiä patruunoita ei voi erottaa toisistaan eri patruunoiksi katsomalla tai vierekkäin vertaamalla, vaan vasta mittaamalla
• kannattaa varoa ampumasta sellaisia 7.62x54R -patruunoita, joiden on luodissa värimerkintöjä
• sotilaspatruunoiden värimerkinnät ilmaisevat luodin olevan valojuova-, sytytys-, teräsvaippa-, terässydän-, panssari-, panssarisytytys, räjähdys-, räjähdyssytytys- tms. luoti
• jos 7.62x54R -patruunan luoti tarttuu magneettiin, on kyseessä on teräsvaippa- tai terässydänluoti. Teräsluodit kuluttavat piippua moninkertaisesti voimakkaammin, kuin normaalit tompakkivaippaiset luodit, joihin magneetti ei tartu
• jos 7.62x54R hylsy tarttuu magneettiin, kyseessä on teräshylsy. Sen uudelleen lataaminen on ongelmallista

7.62x53R

Suomalaiset latasivat patruunoita raskaalla veneperäisellä (Boat Tail) D166-luodilla ja keveämmällä tasaperäisellä S284-luodilla. Molemmat luodit olivat suomalaisten kehittämiä. D166-luoti otettiin puolustusvoimien käyttöön vuonna 1936. Suomessa kehitettiin myös omat panssari-, sytytys- ja valojuovaluodit, mutta myös Keski-Euroopasta tuotiin ko. luoteja.

Suomalainen 7.62x53R patruuna on potentiaaliltaan samaa luokkaa kuin .308 Winchester ja .30-06 Springfield. Erilaisia luoteja on jälleenlataajille saatavissa useita erilaisia. Aina 6 g FMJ luodista, 12.1 g painavaan sotilasluotiin (FMJ). Patruunat on yleensä varustettu Berdan nalleilla, jotka ovat jälleenlataajan kannalta hieman työläitä. Boxer-hylsyjäkin on saatavilla (mm. Nammo, Lapua, Sako ja Norma).

7.62x53R luotityyppejä

Suomalaiset patruunatehtaat ovat valmistaneet useilla kymmenillä, ehkäpä jopa sadoilla eri luotityypeillä varustettuja 7.62x53R kiväärinpatruunoita. Valtion Patruunatehtaan tunnettuja luotimalleja olivat mm; S-luoti (S-08/22), S-1, S-30, S-69, S-283, D-27, D-28, D-29, D-31, D-46, D-47, D-166, D-277 ja D-290. Sakon kehittämiä luoteja olivat; D 101A, D 105A ja D 108A.

S-luoti (S-08/22)

Suomen Ampumatarviketehdas (SAT) valmisti vuodesta 1922 alkaen 7,62 mm kiväärinpatruunoita, varustettuna tompakkisilatulla pehmeällä teräsvaippaisella S-luodilla. S-luodin paino oli 9,6 grammaa ja pituus 28,3 mm. Luodista käytettiin myös nimitystä S-08/22.

S-1

Vuonna 1932 otettiin käyttöön lyijy-ytiminen, kupari-nikkeli silattu teräsvaippainen S-luoti, jonka nimeksi tuli S-1. Luodin pituus oli 28,0 mm ja paino 9,6 grammaa. S-1 -luodilla varustettuja patruunoita valmistettiin vuoteen 1939 asti, jolloin uusi raskaampi D-166 -luoti syrjäytti sen lopullisesti.

D-27

Valtion Patruunatehtaalla kehitettiin vuonna 1927 kartioperäinen D-27 kiväärinluoti, jonka teräsvaippa oli kupari-nikkeli silattu. Luodin paino oli 11,6 grammaa. Luotia valmistettiin vuonna 1928 noin kolme miljoonaa kappaletta.

S-30

Valtion Patruunatehtaalla kehitettiin vuonna 1930 uusi parannettu versio S-08/22 -luodista. Uuden luodin nimeksi tuli S-30. Luodin vaippa oli kupari-nikkeli silattu ja peräosa oli täysin tasainen. Luoti painoi 10,3 grammaa.

D-47

Valtion Patruunatehtaalla suunniteltiin vuonna 1933 jälleen uusi luoti. Uuden torpedoluodin nimike oli D-47. Luodin pituus 39,5 mm ja paino 12,0 grammaa. VPT latasi mm. tarkkuuspatruunoita D-47 -luodeilla.

D-166

Valtion Patruunatehtaalla (VPT) aloitettiin vuonna 1932 patruunoiden tutkimustoiminta. Standardipatruunakomitean avustuksella suoritettu tutkimustyö saatiin päätöksen vuonna 1936, jolloin armeijan uudeksi D-luodiksi esitettiin 13 grammaan painavaa ja 33,8 mm pitkää D-166 -luotia. Torpedomallinen D-166 oli valittu 230 erityyppisen kokeiluluodin joukosta, sen osoittautuessa ballistisilta ominaisuuksiltaan selkeästi parhaaksi. Uudella D-166 -luodilla varustetut patruunat oli myös edullisempi valmistaa kuin aiemmat S-luotiset patruunat. Vaikka D-166 olikin painavampi ja siihen tarvittiin enemmän metallia, oli S-luodilla varustetussa patruunassa enemmän kallista ruutia, mikä muutti hinnan D-166 -luodille edullisemmaksi.

Vaikka armeija ottikin uuden D-166 -luodin käyttöön, ei suojeluskuntajärjestö vakuuttunut asiasta. Suojeluskunnan mukaan se oma D-108A -luoti oli parempi. Suojeluskunnan käyttämissä kivääreissä oli tiukemmin poratut patruunapesät, kuin armeijan käyttämissä. Liian tiukka luoti puolestaan aiheuttaisi ongelmia toimivuuden ja aseiden keston kanssa. Asiasta väiteltiin armeijan ja suojeluskunnan kesken ja lopputuloksena oli, että molemmat käyttivät omia luotimalleja.

D-277

Valtion Patruunatehdas valmisti panssaripatruunoita 7,62 kiv. D-ps.p. sit. (A 0227), jotka varustettiin D-277 -luodilla.

D-280

Valtion Patruunatehdas aloitti 7.62x53R -kiväärinpatruunoiden lataamisen teräsvaippaisella D-280 -luodilla, S-283 -luodin käytön päätyttyä vuoden 1945 alussa. D-280 -luodilla varustettujen patruunoiden nimike oli 7,62 kiv. D-280 p. i. sid.

S-283

Tompakkivaippainen S-283 -luoti kehitettiin vuoden 1943 aikana. Valtion Patruunatehdas (VPT) sai tammikuussa 1944 käskyn käynnistää 7.62x53R kiväärinpatruunoiden valmistus, käyttäen ns. säästöluotia S-283 ja uutta putkiruutia, joka oli erityisesti kehitetty tälle luodille.

Säästöluodin käyttöön päädyttiin vaikeassa raaka-ainepulassa. Saksasta ja Espanjasta tuodun lyijyn määrä oli liian vähäinen, kulutukseen nähden. Tämän vuoksi 10 grammaa painavan D-166 -luodin valmistuksesta luovuttiin ja tilalle tuli 8 grammaa painava S-283. Uutta S-283 -luotia ehdittiin valmistaa vuoden 1944 aikana noin 80 miljoonaa kappaletta.

S-284

Valtion Patruunatehdas aloitti kesäkuussa 1944 uudella S-284 -luodilla varustettujen patruunoiden valmistamisen. S-284 -luodissa oli lyijysydän ja tompakkisilattu teräsvaippa. Käytännössä luoti oli sama kuin S-283, vain vaippamateriaali oli eri. S-284 -luodilla varustettujen patruunoiden nimike oli 7,62 kiv. S-284 p.i.sid.

D 101A

Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja oy (SAKO) aloitti 101A-mallisten torpedoluotien valmistamisen Riihimäellä vuonna 1929. Luodissa oli lyijy-ydin ja teräsvaippa oli kupari-nikkeli silattu. Luodin pituus oli 32,8 mm ja paino 11,6 grammaa. Näitä luoteja valmistettiin vuosina 1929–1930 noin 9,2 miljoonaa kappaletta.

D 104A

Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja oy (SAKO) valmisti 1930-luvun alussa tompakkivaippaista kilpaluotia D 104 A. Luodin pituus oli 32,2 mm ja paino 11,5 grammaa. Luodin valmistusmäärä jäi kuitenkin pieneksi.

D 105A

Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja oy (SAKO) aloitti parannetun 105A tyyppisen luodin valmistamisen vuonna 1931. Käytännössä vanhaan 101A-luotiin oli lisätty 1,5 mm leveä kiinnytysura. Ilmeisesti SAKO valmisti 105A-luoteja myös tompakkisilatulla teräsvaipalla. Luoteja valmistettiin tammikuusta 1931 alkaen useita miljoonia kappaleita vuoteen 1936 mennessä, jolloin otettiin tuotantoon uusi luotimallia 108A.

D 108A

Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja oy (SAKO) otti vuonna 1936 tuotantoon uuden 108A-mallisen, tompakkivaippaisen luodin. Luodin pituus oli 33,0 mm ja paino 12,0 grammaa. 108A-luodista tuli pian todella suosittu ja sen valmistusta jatkettiin ainakin vielä vuonna 1939.

Valojuovapatruunat

Valtion Patruunatehdas valmisti ensimmäiset valojuovapatruunansa jo vuonna 1927. Vuosien 1927–1940 välisenä aikana käytettiin pääasiassa eri maista tuotuja valojuovaluoteja, tai niistä tehtyjä erilaisia modifikaatioita.

Valtion Patruunatehdas latasi vuosina 1927–1931 ensimmäiset valojuovapatruunoiden erät, käyttäen tšekkiläistä Sellier & Bellot –patruunatehtaan valmistamaa valojuovaluotia. S&B valojuovaluoti (paino 9,65 g, pituus 37,0 mm) oli kupari-nikkeli silattu teräsluoti, jonka sisälle oli asetettu valojuovamassa, joka lennon aikana paloi punaisena. Patruunat ladattiin VPT:n valmistamaan messinkihylsyyn ja ruutilatauksena oli noin 2,9 g VRT kivääriruutia. Tunnistamisen helpottamiseksi hylsyn kannan yli vedettiin punainen lakkaraita. S&B valojuovaluotien taipumuksena oli kuitenkin paineen nousu, minkä vuoksi niitä käytettiin vain konekivääreissä.

Vuonna 1941 Valtion Patruunatehdas latasi valojuovapatruunoita, joissa käytettiin Italiasta ostettuja kupari-nikkeli silattuja, kärjestä punaiseksi maalattuja luoteja. Luodin pituus oli 34,8 mm ja paino 10,3 grammaa.

Vuonna 1941 Valtion Patruunatehdas aloitti oman D-278 -valojuovaluodin valmistamisen. Luodissa käytettiin ruotsalaista valojuovakapselia. Luodin pituus oli 35,0 mm ja paino 11,9 grammaa. Luodin kärki maalattiin 8 mm matkalta valkoiseksi. Vuonna 1942 luodissa alettiin käyttää kotimaista valojuovakapselia, jolloin myös luodin pituus kasvoi 38,0 mm. VPT valmisti näitä patruunoita vuosina 1941–1943 noin 6,9 miljoonaa kappaletta.

Panssarilävistyspatruunat

Talvisodan aikana Valtion Patruunatehdas latasi panssarilävistyspatruunoita, käyttäen ranskalaisia S-panssariluoteja. Luodin pituus oli 32,0 mm ja paino 9,4 grammaa. Patruunasta käytettiin nimitystä 7,62 kiv, Se-770 ps p. Patruunan tunnistamista varten oli luoti värjätty mustaksi.

Vasta vuonna 1942 suomalaiset aloittivat oman panssarimurtoluodin D-277 valmistamisen. Luoti oli varustettu kovalla erikoisterässydämellä, jonka vaippa oli tompakkisilattu. Luodin pituus oli 33.3 mm, paino 9,6 grammaa ja lähtönopeus 825 m/s. Tunnistamisen vuoksi luodin kärki värjättiin 8 mm matkalta vaaleansinisellä. Ampumatarvikkeesta käytettiin nimitystä 7,62 kiv. D-ps p sit.

Sytytyspatruunat

Vuonna 1940 Valtion Patruunatehdas latasi sytytyspatruunoita, joissa käytettiin Italiasta ostettuja fosforitäytteisiä panssarisytytysluoteja. Luodin pituus oli 35,0 mm ja paino 10,0 grammaa.

Suomessa kehitettiin ilmeisesti vuoden 1941 aikana sytytyspatruuna, jossa käytettiin S-276 -sytytysluotia. Luodin pituus oli 34,5mm ja paino 9,5 grammaa. Sytytysmassana oli 0,5 grammaa valkoista fosforia. Sytytyspatruunoita valmistettiin kaikkiaan 2 790 000 kpl.

Matalapainepatruunat

Valtion Patruunatehdas aloitti syksyllä 1943 matalapainepatruunoiden valmistuksen. Patruunoissa käytettiin tompakkivaippaista S-285 -luotia, joka pituus oli 24,0 mm ja paino 3,5 grammaa. Luoti on ontto, eli siinä on pelkkä kuori, eli vaippa. Luodin tunnistamista varten, se on varustettu ympärikiertävällä urituksella. Ruutipanos oli erittäin pieni, vain 0,75–0,8 grammaa VRT:n pistooliruutia. Matalapainepatruunat oli tarkoitettu ampumaharjoitteluun lyhyiltä ampumamatkoilta.

Latausharjoituspatruunat

Valtion Patruunatehdas (VPT) valmisti 1930-luvun alussa latausharjoituspatruunoita, joissa ei ollut luotia ollenkaan. Patruunan hylsy oli pidennetty (76 mm) ja sen suuaukko oli ns. urasupistettu 25 mm matkalta kiinni.

Vuonna 1937 VPT valmisti S-275 -nikkeliluodilla varustettuja latausharjoituspatruunoita. Hylsyn nallitila oli matala, eikä sytytysreikiä ollut ollenkaan. Hylsyn sivuilla oli kuusi 20 mm pitkää uraa. VPT valmisti näitä patruunoita 157 000 kpl.

Latausharjoituspatruunoita valmistettiin myös vuosin 1942–1944. Patruunoissa käytettiin tompakkisilattua S-284 -teräsvaippaluotia.

Testipatruuna

Valtion Patruunatehdas (VPT) valmisti ainakin 1960-luvulla 7.62x53R -kaliiperin teräsluotisia testipatruunoita (ns. kulutuspatruunoita), millä pyrittiin testaamaan aseen piipun kulumista. Patruunalla on testattu piipunkulumista ja käyttöikää ampumalla suuria määriä, esimerkiksi konekiväärillä. Patruunaa ei ole viety puolustusvoimien ampumatarvike luetteloon.

7.62 mm ajopanospatruuna ja kiväärikranaatit

Suomen armeija hankki vuonna 1943 saksalaisia kiväärikranaatteja. Saksa toimitti syyskuussa 1943 kaikkiaan 30 000 panssarikiväärikranaattia ja 5 000 sirpalekiväärikranaattia, Mauser K98k -kivääreihin tarkoitettujen ajopanopatruunoiden kanssa. Lisäksi toimitettiin elokuussa 1944 panssarikiväärikranaatteja 10 000 kappaleen erä. Edellä mainitut kiväärikranaatit oli tarkoitettu saksalaisiin Mauser K98k -kivääreihin, mutta Suomessa niitä käytettiin myös 7.62 mm -kivääreissä. Tätä tarkoitusta varten oli Suomessa kehitetty oma 7.62 mm ajopanospatruunat Pp-7.62 (30 kiv. Kr-41) ja Pp-7.62 (46 (45) kiv. Pskr-41). Raskaampi kiväärikranaatti tarvitsi suuremmalla ajopanoksella varustetun ajopanospatruunan.

Saksalaisten kiväärikranaattien laukaisemista varten oli kehitetty 7,62 mm -kivääreiden malleihin m/91 ja m/91-30 sopiva kiväärikranaattien laukaisulaite.

Pp-7.62 (30 kiv. sirp.kr-41)

Pp-7.62 valmistettiin 7.62x54R kiväärin hylsystä, supistamalla hylsyn suu kiinni. Patruunan pituus oli 52,5 mm. Tämä patruuna oli siis tarkoitettu saksalaisten 30 mm kiväärikranaattien (30 kiv. Sirp.kr-41) laukaisua varten. Patruunan tunnistamista varten tuntomerkkinä voi käyttää myös hylsynkaulan olevaa uraa, jota normaali– ja paukkupatruunoissa ei ole.

Pp-7.62 (45 kiv. pskr-43 ja 46 kiv. pskr-41)

Ajopanospatruuna oli tarkoitettu raskaampien 45– ja 46 mm kivääripanssarikranaattien (45 kiv. Pskr-43 ja 46 kiv. Pskr-41) laukaisua varten. Patruunassa oli normaalia pidempi, 61,5 mm pitkä hylsy ja hylsyyn oli kiinnitetty puuluoti. Puuluoti oli värjätty siniseksi.

Saksalaiset patruunat

Suomi osti Saksasta Polte Armaturen- und Maschinenfabrik A.G:lta, Magdeburgista (kantamerkintä P 16) valmistamia 7,62 mm patruunoita.

Yhdysvaltalaiset patruunat

Talvisodan aikana (vuonna 1940) yhdysvaltalainen Winchester Repeating Arms Company toimitti Suomeen patruunoita (kantamerkintä W 40). Winchesteriltä tilattiin 50 miljoonaa patruunaa (nimikkeellä 7,62 kiv. s.pai i.sid. pyör. kanta), joista ehdittiin toimittaa noin 21 miljoonaa.

Suomeen toimitettuja patruunoita valmistettiin kahdella Winchesterin patruunatehtaalla. Winchesterin omalla East Altonin tehtaalla Illinoisissa ja Winchesteriin vuonna 1931 sulautetulla Western Cartridge Companyn New Heavenin tehtaalla, Connecticutissa.

Winchester toimitti patruunat tompakkivaippaisella S-luodilla (Vo 820 m/s, pituus 28,8 mm, paino 9,65 g ja halkaisija 7,84 mm). Ilmeisesti luotimalleja oli kuitenkin kaksi, kevyt ja raskas.

Patruunoissa oli kuperakantainen messinkihylsy, jonka kannassa klo 12 leima "W" = Winchester ja klo 6 valmistusvuosiluvun kaksi viimeistä numeroa. Nallina oli Winchester nro 35 Boxer-nalli (New Heaven) tai tavallinen Berdan-nalli (East Alton). Ruutilataus 2,92 g, Hercules Hivel 2 nitroglyseriini-putkiruuti.

Tuotanto

Suomen itsenäistyttyä jäi maahamme noin 100 000 Mosin-Nagant m/1891 -kivääriä (kaliiperi 7.62x54R). Näihin aseisiin oli muutamia satoja miljoonia patruunoita. Vuonna 1922 Suomessa aloitettiin oma patruunatuotanto, kun Suomen Ampumatarviketehdas (SAT) aloitti toimintansa Riihimäellä (1922–1926). Tehtaasta tuli Valtion Patruunatehdas (VPT) vuonna 1926. VPT jatkoi patruuna tuotantoa ja Suojeluskuntain Ase- ja Konekorjaamo oy (Sako oy) aloitti oman tuotantonsa hieman myöhemmin. Sako valmisti 1970–1980 luvuilla puolustusvoimille satoja miljoonia 7.62x53R-patruunoita.

7.62x53R-patruunoita

Suojeluskuntain jäsenilleen jakama rautaisannos kotivaralle. Rautaisannos, sisälsi 5 kpl S-luodilla varustettuja 7.62x53R patruunaa. Patruunoita sai käyttää kansitekstin mukaan vain esimiehen "erikoisella luvalla". Ruotsinkielisille suojeluskunnille valmistettiin rautaisannos patruunarasiat nimellä "Järnranson".

Sotasaalispatruunat (7.62x54R)

Sotien aikana (1939–1944) saatiin sotasaaliina huomattava määrä 7.62x54R -patruunoita. Näitä voitiin käyttää väljemmissä aseissa kuten jalkaväenkivääri m/39:ssä ja venäläisiltä sotasaaliiksi saaduilla Mosin-Nagant m/1891 ja puoliautomaattikivääreillä SVT-38 ja SVT-40.

Suomi osti sota-aikana Saksasta huomattavan määrän sotasaaliiksi saatuja 7.62mm kiväärinpatruunoita. Näistä kaupoista sovittiin OKW (Oberkommando der Wehrmacht) Suomeen sijoitetun sotatalousupseerin (Wehrwirtschaftoffizier) kautta.

Suomeen tuotiin 13.6.1941–27.1.1943 välisenä aikana kaikkiaan 19,55 miljoonaa venäläistä, S-luodilla varustettua 7.62mm patruunaa, 25 000 panssaripatruunaa, 46 000 sytytyspatruunaa ja noin 17 000 erikoisluotista patruunaa. Kaiken kaikkiaan Saksasta toimitettiin jatkosodan aikana Suomeen noin 82 miljoonaa 7.62x54R –kaliiperista patruunaa.

Patruunatoimitukset Saksasta Suomeen

Alle on listattu muutamia Saksasta Suomeen suoritettuja laivakuljetuksia, joiden mukana tuotiin venäläisiltä sotasaaliksi saatuja patruunoita.

1960-luvulla Suomeen tuotiin Neuvostoliitosta huomattava määrä 7.62x54R patruunoita tavaranvaihtosopimuksen nojalla. Nämä patruunat oli varustettu rautahylsyillä ja rautavaippaisilla luodeilla.

Suomen armeijan a-tarvike tilanne 1941–1944

Suomen armeijan ampumatarviketilanne 7.62x53R kaliiperin patruunoiden osalta. Kappalemäärät kattavat kaikki joukoille jaetut ja varikoille varastoidun patruunat.

Valmistajien ilmoittamia tietoja

Sako

Lapua

7.62x53R siviilikäytössä

Suomessa patruunaa on käytetty yleisesti metsästyspatruunana, mm. hirvenmetsästyksessä. Täten patruunaa voidaan myös pitää suurriistapatruunana, kuten .308 ja .30-06 patruunoitakin.

Urheiluammunnassa patruuna on eräs maailman laajimmalle levinneitä ja se on saanut mainetta etenkin pitkän matkan tarkkuuspatruunana. Kilpa-ammunnassa suomalaiset ovatkin saavuttaneet mainetta 7.62x53R -kaliiperisilla aseilla. Ampujat ovat saavuttaneet useita maailmanmestaruuksia ja maailmanennätyksiä.