7.92x33 Kurz

Yleistä

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset havaitsivat, ettei Mauser K98k (7.92x57) -kertalaukauskivääri enää täysin vastannut muuttuneen taistelukentän vaatimuksia. Ampumatarvikkeiden kulutus oli kertalaukauskiväärillä toki paljon vähäisempää, mutta puoliautomaatti- tai sarjatulta ampuva kivääri todettiin lähitaistelutilanteissa selkeästi ylivoimaiseksi. Lisäksi saksalaisten 1930-luvulla tekemät kokeet osoittivat, että tavallinen Mauser K98k -kiväärin patruuna (7.92x57) oli tarpeettoman tehokas, sillä ampumaetäisyydet taistelutilanteissa olivat yleensä 200 metriä tai vähemmän. Tämän ajattelun pohjalta Hugo Schmeisser suunnitteli StG 44 -rynnäkkökiväärin, joka oli pesitetty käyttämään uutta kaliiperia 7.92x33 Kurz (KurzPatr 43mE).

Itse kaliiperin 7.92x33 Kurz kehitti kivääri käyttöön vuonna 1938 saksalainen Polte Armaturen und Maschinenfabrik Magdeburgissa. Uusi kaliiperi 7.92x33 Kurz on oikeastaan lyhetty versio Mauser-kiväärien käyttämästä 7.92x57 -kaliiperista. Hylsyä oli lyhennetty 24 mm, eli 33 mm:ään. Lyhyeen hylsyyn mahtui tietenkin vähemmän ruutia. Kun lyhyeen hylsyyn kiinnitettiin 8,1 grammaa painava FMJ-luoti, oli lähtönopeus 685 m/s.

Ennen kuin saksalaiset nimesivät uuden aseen nimellä Sturmgewehr 44 (StG 44), käytettiin patruunasta nimitystä Pistolenpatrone M43, aseen aiemman nimen Maschinepistole 43 (MP-43) mukaan. StG 44 nimen myötä patruuna nimettiin nimellä Kurzpatrone 43 (KurzPatr43), eli suomeksi lyhytpatruuna M43).

Patruunan rakenne

Vuosina 1942–1943 patruunoiden hylsyt olivat messinkiä, mutta sodan edetessä raaka-aine pula iski myös ampumatarviketeollisuuteen. Tästä johtuen vuosien 1944–1945 patruunat ladattiin teräshylsyihin. Patruunan FMJ-luodin paino oli 6,95 grammaa, ruutipanos 1,4 grammaa ja lähtönopeus 650 m/s. Ruutipanosta suurennettiin vuoden 1943 lopulla kahteen grammaan, jolloin myös lähtönopeus kasvoi 685 m/s.

Patruunatuotanto (7.92x33 Kurz)

Kuukausittainen tuotanto 1/1944–1/1945

Jostakin syystä patruunatuotantoa ei heti aseen käyttöönoton jälkeen käynnistetty riittävällä volyymilla, suhteessa valmistettuun asemäärään. Tästä johtuen aseita jouduttiin välillä varastoimaan, kunnes riittävä määrä patruunoita olisi käytettävissä. Alla olevasta taulukosta voi havaita vuoden 1944 alkupuoliskon vaatimattoman patruunatuotannon, jota kyllä tehostettiin vuoden loppua kohden.

• 1/1944, 6 000 000 kpl
• 2/1944, 6 000 000 kpl
• 3/1944, 12 000 000 kpl
• 4/1944, 16 000 000 kpl
• 5/1944, 29 000 000 kpl
• 6/1944, 29 000 000 kpl
• 7/1944, 47 000 000 kpl
• 8/1944, 63 000 000 kpl
• 9/1944, 76 000 000 kpl
• 10/1944, 86 000 000 kpl
• 11/1944, 104 000 000 kpl
• 12/1944, 103 000 000 kpl
• 1/1945, 110 000 000 kpl

Patruuna valmistajia 1942–1945

Toisen maailmansodan jälkeen

Kaliiperi 7.92x33 Kurz miltei katosi Saksan hävittyä toisen maailmansodan. Kaliiperille pesitettyjen aseiden (Sturmgewehr 44, Volksturmgewehr 1-5, StG 45(M), Wimmersperg Spz, HIN VSK ja Volksturmgewehr 45) tuotanto loppui toukokuussa 1945.

7.92x33 Kurz patruunoita valmisti 1950–1960 luvulla (ilm. Vuosina 1957 – 1961) Itä-Saksan (DDR) valtion patruunatehdas nro 4, Königswarthassa. Patruunoita tarvittiin Itä-Saksan poliisin (Volkspolizei) käyttämiin StG 44 rynnäkkökivääreihin. Itä-Saksassa valmistettuja patruunoita kulkeutui myöhemmin mm. Lähi-itään ja Afrikkaan.

Patruunoita valmisti myös Tšekkoslovakialainen patruunavalmistaja Sellier & Bellot, lähinnä tšekkien käyttöön jääneisiin StG 44 –rynnäkkökivääreihin. Sellier & Bellot valmisti näitä patruunoita tiettävästi vuosina 1946–1950.

Espanjassa valmistetiin myös 7.92x33 Kurz patruunoita, Fabricia Nacional de Plalencia (FNP) patruunatehtaalla. Nämä patruunat oli tarkoitettu lähinnä Espanjan armeijan käyttämiin MP44-1 ja CB-51 aseisiin.

Nykypäivänä patruunaa valmistaa tiettävästi enää serbialainen Prvi Partizan ampumatarviketehdas. Prvi Partizan tehtaan latauksessa käytetään kahdeksan gramman FMJ-luotia, jonka lähtönopeus on 685 m/s.