762 RK 62

Yleistä

Suomalaisen rynnäkkökiväärin kehittäminen puolustusvoimien palvelusaseeksi alkoi 1950-luvulla. Mallia pyrittiin hakemaan useista maista ja kokeiltavaksi hankittiin AK-47, StG 44, Vz 52 ja AR-10. Tärkein esikuva oli kuitenkin venäläinen Kalashnikov (AK-47), jota testattiin Savon prikaatissa yli vuoden ajan.

Valmet Oy oli mukana uuden aseen kehittämisessä alusta alkaen. Myös Sako oy:n suunnittelijat Aimo Elaste ja Santeri Villakoski kehittivät oman mallinsa vuonna 1958. Kehitystyö siirrettiin kuitenkin kokonaan Valmetin Tourulan tehtaalle. Siellä aseen kehitystyötä tekivät insinööri Lauri Oksanen ja teknikot A. Pulliainen, P. Narinen, T. Lausamo ja L. Immonen. Ilmeisesti 762 RK 62 on kuitenkin pääosiltaan teknikko Aaro Pulliaisen suunnittelema.

Kenttäkoesarja

Ensimmäinen kenttäkoesarja 762 RK 60 (sn: 1001–1350) valmistui Valmet Oy:n Tourulan tehtaalta vuonna 1960. Testien perusteella tehtyjen muutosten jälkeen ase hyväksyttiin ja puolustusvoimat tekivät ensimmäisen tilauksen 19.12.1962. Asetta valmistettiin Valmetin ja Sakon toimesta vuodesta 1963 alkaen. Ensimmäiset sarjat valmistuivat vuoden 1964 lopulla, nimikkeellä 762 RK 62. Rynnäkkökivääri RK 62 osoittautui toimintavarmaksi ja tarkaksi. Ensimmäinen tuotantosarja saatiin puolustusvoimien käyttöön vuonna 1965.

Asetyyppiin on myöhemmin tehty pieniä muutoksia ja RK 62 versiota on kaikkiaan seitsemän. Parannuksia on tehty muun muassa aseen perään, kädensuojukseen, kädensijaan ja tähtäimiin. Perusrakenne, ominaisuudet ja ulkonäkö ovat säilyneet lähes muuttumattomina.

762 RK 62

Aseessa on karkaistusta teräksestä valmistettu 420 mm pitkä piippu, jonka sisäpinnalla on neljä oikeakätistä rihlapalkkia (rihlatun osuuden pituus 379 mm). Piippu kestää nopeina laukaussarjoina yli 20 000 laukausta, jonka jälkeenkin käynti on vielä kohtalainen. Tosin piipun rihlat ovat tämän laukausmäärän jälkeen palaneet muodottomiksi noin 20 cm matkalta, patruunapesästä katsoen.

Piipun päähän on asetettu liekinsammuttaja. Ammuttaessa esim. puupäisiä paukkupatruunoita (JVA 0325, 0326 ja 0332), asetetaan ruuvi kiinnitteinen sysäyksen vahvistin kiinni liekinsammuttajaan, jotta aseen automaattinen uudelleen lataus toimisi.

Osa laukaisukoneiston osista valmistettiin koneistamalla ja osa tarkkuus valamalla. Alihankintana teetätettiin mm. liekinsammutin kaasukammio ja tähtäinten osia.

Aseen metalliosien pintakäsittelynä on fosfatointi-käsittely (granodinointi, passivointi). Fosfatoinnissa aseen osat pidetään 20 minuuttia n. 100 °C fosforihappoliuoksessa, jolloin teräksen pintaan muodostuu erittäin ohut fosfaattikerros (0,005–0,010 mm). Kun fosfatoitu pinta öljytään huolella, on se sinistystä kestävämpi vaihtoehto.

Takatähtäin on kiinnitetty pellistä prässätyn laatikon kannen päälle. Tähtäintangossa on asetinurat 100–300 metrin matkoille, 50 metrin välein. Fosfatoitu yötähtäin todettiin onnistuneeksi, mutta nokeentuminen oli kuitenkin merkittävä ongelma. Vuonna 1972 fosforitäppien tilalle otettiin käyttöön itsevalaisevaa radioaktiivista tritium-kaasua sisältävät lasiampullit.

Aseen tukki on käytännössä muovipinnoitettu teräsputki, jonka päähän on asetettu metallista prässätty perälevy. Kädensuojus on mallista riippuen, joko ympärimenevä kokomuovinen tai metallirunkoinen muovipäällysteinen. Kädensuojuksia on ulkonäöltään erilaisia, mutta ne ovat kuitenkin mitoitukseltaan samankokoisia.

Aseen metallilipas on valmistettu peltilevystä prässäämällä. Siinä on kaksi sivulevyä yhdistetty toisiinsa pistehitsauksella. Lippaan voi huolto purkaa irrottamalla lippaan pohja ja vetämällä syöttöjousi ja siihen kiinnitetty syöttösilta ulos. Lippaat voidaan myös kiinnittää yhteen siteillä, ns. nippulippaaksi. Nykyisin aseeseen on saatavilla komposiittimuovista valmistettuja lippaita.

Aseen lisävarusteista voisi mainita pistimen, huoltosarjan, hylsypussin sekä Fiskarsin valmistamat puukkomalliset pistimet. Pistintä käytetään myös taistelijan puukkona. Sen terä on pehmeämpi ja sitkeämpi kuin puukkojen terät yleensä. Terän teroitus on suoritettava tahkoamalla.

Aseen huoltosarja on sijoitettu tukin sisään ja sen saa ulos perälevyssä olevan kannen alta. Huoltosarjaan kuuluu tähtäimensiirtoavain, kuusiokoloavain, öljypullo, pesuri, öljyharja ja puhdistuspuikko. Hylsyjen talteen keräämistä varten kiinnitetään hylsypussi aseen oikealle sivulle, hylsyn poistoaukon kohdalle. Hylsypussit eivät käy malleihin 762 RK 71 ja 71 TP.

Toiminta

Kun ampuja vetää liipaisimesta siirtyvät pidätinnokat ja vapauttavat vasaran. Vasara puolestaan iskee jousen voimasta iskuriin, jonka isku patruunan nalliin aiheuttaa laukauksen. Patruunan hylsyn sisällä muodostuvien ruutikaasujen paine työntää luodin irti hylsystä aseen rihlattuun piippuun.

Kun luoti ohittaa piipussa olevan kaasureiän, työntyy osa luodin takana paineella tulevasta ruutikaasusta kaasukammioon ja työntää mäntää taaksepäin. Mäntään kiinnitetty luisti kiertää lukon auki ja vetää sen mukanaan taaksepäin. Tällöin ulosvedin vetää samalla tyhjän hylsyn patruunapesästä, joka iskeytyy hylsyn ulosheittimeen ja heittää hylsyn oikealla olevasta ulosheittoaukosta.

Luisti jatkaa matkaansa aina laatikon takaseinämään asti ja palaa takaisin etuasentoon, vieden mukanaan lippaan patruunasillalla lepäävän seuraavan patruunan patruunapesään.

Kertatuli

Ammuttaessa kertatulta on aseen vaihtimen oltava alimmassa asennossa (kertatuliasennossa). Kun ampuja vetää virittimen taakse ja löysää sen takaisin etuasentoon on ase vireessä. Kertatuliasennossa on ampujan vedettävä liipaisimesta jokaisen laukauksen yhteydessä.

Sarjatuli

Aseella voidaan ampua myös sarjatulta. Sarjatuliasento on vaihtimen ns. keskiasento. Ase toimii sarjatulella muuten samoin, mutta pitämällä liipaisinta pohjassa ase lataa ja ampuu niin kauan, kuin lippaassa riittää patruunoita.

Tuotanto

Valmet Oy Tourulan tehtaalla on valmistettu kaikkia suomalaisen rynnäkkökiväärin RK 62 -malleja. Sako puolestaan on valmistanut malleja 762 RK 62 ja 762 RK 62 PT -malleja. Tuotantomääristä ei ole tarkkaa tietoa.

Versiot

Suomen Puolustusvoimilla on käytössään kaikkiaan seitsemän toisestaan poikkeavaa rynnäkkökivääri mallia. Vaikka mallit erot ulkonäöllisesti hieman toisistaan, niiden käyttämä ampumatarvike on sama 7.62x39 ja niihin käy samat lippaat.

762 RK 62

762 RK 62 on yleisin ja kehittynein puolustusvoimien käytössä olevista rynnäkkökiväärimalleista. Aseessa on kiinteä olkatuki (takatukki) ja päivä- sekä yötähtäimet.

Yötähtäimien valmistus aloitettiin kuitenkin vasta vuonna 1968. Joten pelkästään päivätähtäimillä varustetut aseet erotettiin nimikkeellisesti perusmallista nimikkeelle 762 RK 62 PT. 762 RK 62 tuotantoa jatkettiin vuodesta 1968 siis yötähtäimillä varustettuna, joista oli nyt tullut rynnäkkökiväärin vakiovaruste.

Vuonna 1972 pistoolikahva muutettiin lasikuituvahvisteisesta muoviseoksesta valmistettuun, muodoltaan leveämpään malliin. Kädensuojuksen mallia muutettiin vuonna 1977. Käyttöön otettiin paremmin muotoiltu, Marynyl-muovista valmistettu malli. Uudesta kädensuojuksesta sai paremman otteen kuin aiemmasta muovilla päällystetystä peltisuojuksesta.

762 RK 62 PT

Pelkästään päivätähtäimellä varustettu versio RK 62:sta. Olkatuen ja perälevyn muoto poikkeaa perusmallista. Huollon yhteydessä näihin malleihin on kuitenkin vaihdettu perusmallin perälevyt. Valmet valmisti asetta vuosina 1964–1968 noin 20 000 kappaletta (sarjanumerot n. 100 001 – 120 000). Sakon valmisti asetta vuosina 1962–1969 noin 19 000 kappaletta (sarjanumerot 200 001 – 219 000).

762 RK 62 TP

Taittoperäinen versio RK 62:sta. Olkatuki (taittoperä) voidaan tarvittaessa kääntää lukkonivelen avulla aseen oikealle puolelle, jolloin ase lyhenee merkittävästi. Ase poikkeaa perusmallista (762 RK 62) olkatuen ja laatikon kiinnityksen osalta. Aseen valmistus aloitettiin vuonna 1985.

762 RK 62 76

Valmet kehitti RK 62 76 -mallin, jonka runko (laatikko) on valmistettu prässätystä teräslevystä 762 RK 71 –mallin mukaisesti. Laatikoon on kiinnitetty niittiliitoksella erillinen sulkupesä, piipun kiinnitystä varten ja peräkappale olkatuen kiinnittämiseksi.

Tämä uusi valmistustekniikka pudotti painon 3,27 kiloon. 762 RK 62 76 -mallin rynnäkkökivääreitä toimitti puolustusvoimille ainoastaan Valmet Oy vuosina 1977–1982. Levyrunko todettiin kuitenkin 1980-luvun alussa rakenteellisesti liian heikoksi ja se oli vaikea korjata. Tästä johtuen Valmet lopetti levyrunkoisten aseiden valmistuksen ja jatkoi jyristyllä rungolla varustettujen 762 RK 62 -mallien valmistusta.

762 RK 62 76T

Vuonna 1976 suunniteltu 76T-malli osoittautui pettymykseksi. Aseen koneisto oli valmistettu liian hienoksi ja tiiviiksi, jolloin hiekan jyväkin riitti jumittamaan aseen. Mallia valmistettiin pieni koe-erä panssari- ja laskuvarjojoukkojen käyttöön. Puolustusvoimat eivät kuitenkaan hyväksynyt asetta palveluskäyttöön.

Valmet

Jyväskylän Tourulassa toiminut valtion kivääritehdas muutettiin sodan jälkeen vuonna 1946 Valtion metallitehtaat –nimiseksi konepajaksi. Vuonna 1950 nimeksi otettiin nyt Valmet ja entinen valtion kivääritehdas muuttui Valmet Tourulan tehdas –nimiseksi konepajaksi. Valmet valmisti alkuun metsästys- ja urheiluaseita.

Valmet aloitti rynnäkkökiväärien valmistuksen puolustusvoimille 1960-luvun alussa. Tehtaalla valmistettiin mm. 762 RK 62 ja 762 RK 95 –rynnäkkökiväärejä. Rynnäkkökiväärien valmistus lopetettiin vuonna 1997 ja samalla koko tehdas ajettiin alas. » lue lisää

Sako oy

SAKO eli Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Osakeyhtiö perustettiin Helsingissä 1.4.1921. Sako oli tarkoitettu alun perin korjaamaan ja huoltamaan suojeluskuntien ja niiden jäsenten aseita. Sako aloitti siis toimintansa Helsingissä, mutta tilojen ahtauden vuoksi se siirrettiin joulukuussa 1927 Riihimäelle.

Sotien aikana Sako valmisti aseita ja ampumatarvikkeita suojeluskunnan ja armeijan käyttöön. Sodan jälkeen Sako oli mukana puolustusvoimien ja Valmetin hankkeessa suomalaisen rynnäkkökiväärin kehittämisessä. Sako valmisti yhdessä Valmetin kanssa 762 RK 62 -rynnäkkökivääriä vuodesta 1963 ja siitä kehitettyjä eri versioita. Valmistus kuitenkin lopetettiin vuonna 1997 ja Sako jatkoi toimintaansa metsästysaseita ja ampumatarvikkeita valmistamista. » lue lisää