Suomalaisen rynnäkkökiväärin kehittäminen puolustusvoimien palvelusaseeksi alkoi 1950-luvulla.
Mallia pyrittiin hakemaan useista maista ja kokeiltavaksi hankittiin AK-47, StG 44, Vz 52 ja AR-10.
Tärkein esikuva oli kuitenkin venäläinen Kalashnikov (AK-47), jota testattiin Savon prikaatissa
yli vuoden ajan.
Valmet Oy oli mukana uuden aseen kehittämisessä alusta alkaen. Myös Sako oy:n suunnittelijat Aimo
Elaste ja Santeri Villakoski kehittivät oman mallinsa vuonna 1958. Kehitystyö siirrettiin kuitenkin
kokonaan Valmetin Tourulan tehtaalle. Siellä aseen kehitystyötä tekivät insinööri Lauri Oksanen ja
teknikot A. Pulliainen, P. Narinen, T. Lausamo ja L. Immonen. Ilmeisesti 762 RK 62 on kuitenkin
pääosiltaan teknikko Aaro Pulliaisen suunnittelema.
Kenttäkoesarja
Ensimmäinen kenttäkoesarja 762 RK 60 (sn: 1001–1350) valmistui Valmet Oy:n Tourulan tehtaalta vuonna
1960. Testien perusteella tehtyjen muutosten jälkeen ase hyväksyttiin ja puolustusvoimat tekivät
ensimmäisen tilauksen 19.12.1962. Asetta valmistettiin Valmetin ja Sakon toimesta vuodesta 1963
alkaen. Ensimmäiset sarjat valmistuivat vuoden 1964 lopulla, nimikkeellä 762 RK 62. Rynnäkkökivääri
RK 62 osoittautui toimintavarmaksi ja tarkaksi. Ensimmäinen tuotantosarja saatiin puolustusvoimien
käyttöön vuonna 1965.
Asetyyppiin on myöhemmin tehty pieniä muutoksia ja RK 62 versiota on kaikkiaan seitsemän. Parannuksia
on tehty muun muassa aseen perään, kädensuojukseen, kädensijaan ja tähtäimiin. Perusrakenne, ominaisuudet
ja ulkonäkö ovat säilyneet lähes muuttumattomina.
762 RK 62
Aseessa on karkaistusta teräksestä valmistettu 420 mm pitkä piippu, jonka sisäpinnalla on neljä
oikeakätistä rihlapalkkia (rihlatun osuuden pituus 379 mm). Piippu kestää nopeina laukaussarjoina
yli 20 000 laukausta, jonka jälkeenkin käynti on vielä kohtalainen. Tosin piipun rihlat ovat tämän
laukausmäärän jälkeen palaneet muodottomiksi noin 20 cm matkalta, patruunapesästä katsoen.
Piipun päähän on asetettu liekinsammuttaja. Ammuttaessa esim. puupäisiä paukkupatruunoita (JVA 0325,
0326 ja 0332), asetetaan ruuvi kiinnitteinen sysäyksen vahvistin kiinni liekinsammuttajaan, jotta
aseen automaattinen uudelleen lataus toimisi.
Osa laukaisukoneiston osista valmistettiin koneistamalla ja osa tarkkuus valamalla. Alihankintana
teetätettiin mm. liekinsammutin kaasukammio ja tähtäinten osia.
Aseen metalliosien pintakäsittelynä on fosfatointi-käsittely (granodinointi, passivointi).
Fosfatoinnissa aseen osat pidetään 20 minuuttia n. 100 °C fosforihappoliuoksessa, jolloin
teräksen pintaan muodostuu erittäin ohut fosfaattikerros (0,005–0,010 mm). Kun fosfatoitu
pinta öljytään huolella, on se sinistystä kestävämpi vaihtoehto.
Takatähtäin on kiinnitetty pellistä prässätyn laatikon kannen päälle. Tähtäintangossa on
asetinurat 100–300 metrin matkoille, 50 metrin välein. Fosfatoitu yötähtäin todettiin onnistuneeksi,
mutta nokeentuminen oli kuitenkin merkittävä ongelma. Vuonna 1972 fosforitäppien tilalle otettiin
käyttöön itsevalaisevaa radioaktiivista tritium-kaasua sisältävät lasiampullit.
Aseen tukki on käytännössä muovipinnoitettu teräsputki, jonka päähän on asetettu metallista
prässätty perälevy. Kädensuojus on mallista riippuen, joko ympärimenevä kokomuovinen tai
metallirunkoinen muovipäällysteinen. Kädensuojuksia on ulkonäöltään erilaisia, mutta ne ovat
kuitenkin mitoitukseltaan samankokoisia.
Aseen metallilipas on valmistettu peltilevystä prässäämällä. Siinä on kaksi sivulevyä yhdistetty
toisiinsa pistehitsauksella. Lippaan voi huolto purkaa irrottamalla lippaan pohja ja vetämällä
syöttöjousi ja siihen kiinnitetty syöttösilta ulos. Lippaat voidaan myös kiinnittää yhteen siteillä,
ns. nippulippaaksi. Nykyisin aseeseen on saatavilla komposiittimuovista valmistettuja lippaita.
Aseen lisävarusteista voisi mainita pistimen, huoltosarjan, hylsypussin sekä Fiskarsin valmistamat
puukkomalliset pistimet. Pistintä käytetään myös taistelijan puukkona. Sen terä on pehmeämpi ja
sitkeämpi kuin puukkojen terät yleensä. Terän teroitus on suoritettava tahkoamalla.
Aseen huoltosarja on sijoitettu tukin sisään ja sen saa ulos perälevyssä olevan kannen alta.
Huoltosarjaan kuuluu tähtäimensiirtoavain, kuusiokoloavain, öljypullo, pesuri, öljyharja ja
puhdistuspuikko. Hylsyjen talteen keräämistä varten kiinnitetään hylsypussi aseen oikealle sivulle,
hylsyn poistoaukon kohdalle. Hylsypussit eivät käy malleihin 762 RK 71 ja 71 TP.
Toiminta
Kun ampuja vetää liipaisimesta siirtyvät pidätinnokat ja vapauttavat vasaran. Vasara puolestaan
iskee jousen voimasta iskuriin, jonka isku patruunan nalliin aiheuttaa laukauksen. Patruunan hylsyn
sisällä muodostuvien ruutikaasujen paine työntää luodin irti hylsystä aseen rihlattuun piippuun.
Kun luoti ohittaa piipussa olevan kaasureiän, työntyy osa luodin takana paineella tulevasta
ruutikaasusta kaasukammioon ja työntää mäntää taaksepäin. Mäntään kiinnitetty luisti kiertää
lukon auki ja vetää sen mukanaan taaksepäin. Tällöin ulosvedin vetää samalla tyhjän hylsyn
patruunapesästä, joka iskeytyy hylsyn ulosheittimeen ja heittää hylsyn oikealla olevasta
ulosheittoaukosta.
Luisti jatkaa matkaansa aina laatikon takaseinämään asti ja palaa takaisin etuasentoon, vieden
mukanaan lippaan patruunasillalla lepäävän seuraavan patruunan patruunapesään.
Kertatuli
Ammuttaessa kertatulta on aseen vaihtimen oltava alimmassa asennossa (kertatuliasennossa).
Kun ampuja vetää virittimen taakse ja löysää sen takaisin etuasentoon on ase vireessä.
Kertatuliasennossa on ampujan vedettävä liipaisimesta jokaisen laukauksen yhteydessä.
Sarjatuli
Aseella voidaan ampua myös sarjatulta. Sarjatuliasento on vaihtimen ns. keskiasento. Ase
toimii sarjatulella muuten samoin, mutta pitämällä liipaisinta pohjassa ase lataa ja ampuu
niin kauan, kuin lippaassa riittää patruunoita.
Tuotanto
Valmet Oy Tourulan tehtaalla on valmistettu kaikkia suomalaisen rynnäkkökiväärin RK 62
-malleja. Sako puolestaan on valmistanut malleja 762 RK 62 ja 762 RK 62 PT -malleja.
Tuotantomääristä ei ole tarkkaa tietoa.
Versiot
Suomen Puolustusvoimilla on käytössään kaikkiaan seitsemän toisestaan poikkeavaa rynnäkkökivääri
mallia. Vaikka mallit erot ulkonäöllisesti hieman toisistaan, niiden käyttämä ampumatarvike on
sama 7.62x39 ja niihin käy samat lippaat.
762 RK 62
762 RK 62 on yleisin ja kehittynein puolustusvoimien käytössä olevista rynnäkkökiväärimalleista.
Aseessa on kiinteä olkatuki (takatukki) ja päivä- sekä yötähtäimet.
Yötähtäimien valmistus aloitettiin kuitenkin vasta vuonna 1968. Joten pelkästään päivätähtäimillä
varustetut aseet erotettiin nimikkeellisesti perusmallista nimikkeelle 762 RK 62 PT. 762 RK 62
tuotantoa jatkettiin vuodesta 1968 siis yötähtäimillä varustettuna, joista oli nyt tullut
rynnäkkökiväärin vakiovaruste.
Vuonna 1972 pistoolikahva muutettiin lasikuituvahvisteisesta muoviseoksesta valmistettuun,
muodoltaan leveämpään malliin. Kädensuojuksen mallia muutettiin vuonna 1977. Käyttöön otettiin
paremmin muotoiltu, Marynyl-muovista valmistettu malli. Uudesta kädensuojuksesta sai paremman otteen
kuin aiemmasta muovilla päällystetystä peltisuojuksesta.
762 RK 62 PT
Pelkästään päivätähtäimellä varustettu versio RK 62:sta. Olkatuen ja perälevyn muoto poikkeaa
perusmallista. Huollon yhteydessä näihin malleihin on kuitenkin vaihdettu perusmallin perälevyt.
Valmet valmisti asetta vuosina 1964–1968 noin 20 000 kappaletta (sarjanumerot n. 100 001 – 120 000).
Sakon valmisti asetta vuosina 1962–1969 noin 19 000 kappaletta (sarjanumerot 200 001 – 219 000).
762 RK 62 TP
Taittoperäinen versio RK 62:sta. Olkatuki (taittoperä) voidaan tarvittaessa kääntää lukkonivelen
avulla aseen oikealle puolelle, jolloin ase lyhenee merkittävästi. Ase poikkeaa perusmallista
(762 RK 62) olkatuen ja laatikon kiinnityksen osalta. Aseen valmistus aloitettiin vuonna 1985.
762 RK 62 76
Valmet kehitti RK 62 76 -mallin, jonka runko (laatikko) on valmistettu prässätystä teräslevystä
762 RK 71 –mallin mukaisesti. Laatikoon on kiinnitetty niittiliitoksella erillinen sulkupesä,
piipun kiinnitystä varten ja peräkappale olkatuen kiinnittämiseksi.
Tämä uusi valmistustekniikka pudotti painon 3,27 kiloon. 762 RK 62 76 -mallin rynnäkkökivääreitä
toimitti puolustusvoimille ainoastaan Valmet Oy vuosina 1977–1982. Levyrunko todettiin kuitenkin
1980-luvun alussa rakenteellisesti liian heikoksi ja se oli vaikea korjata. Tästä johtuen Valmet
lopetti levyrunkoisten aseiden valmistuksen ja jatkoi jyristyllä rungolla varustettujen 762 RK 62
-mallien valmistusta.
762 RK 62 76T
Vuonna 1976 suunniteltu 76T-malli osoittautui pettymykseksi. Aseen koneisto oli valmistettu
liian hienoksi ja tiiviiksi, jolloin hiekan jyväkin riitti jumittamaan aseen. Mallia valmistettiin
pieni koe-erä panssari- ja laskuvarjojoukkojen käyttöön. Puolustusvoimat eivät kuitenkaan hyväksynyt
asetta palveluskäyttöön.
Valmet
Jyväskylän Tourulassa toiminut valtion kivääritehdas muutettiin sodan jälkeen vuonna 1946 Valtion
metallitehtaat –nimiseksi konepajaksi. Vuonna 1950 nimeksi otettiin nyt Valmet ja entinen valtion
kivääritehdas muuttui Valmet Tourulan tehdas –nimiseksi konepajaksi. Valmet valmisti alkuun metsästys-
ja urheiluaseita.
Valmet aloitti rynnäkkökiväärien valmistuksen puolustusvoimille 1960-luvun alussa. Tehtaalla
valmistettiin mm. 762 RK 62 ja 762 RK 95 –rynnäkkökiväärejä. Rynnäkkökiväärien valmistus lopetettiin
vuonna 1997 ja samalla koko tehdas ajettiin alas. » lue lisää
Sako oy
SAKO eli Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Osakeyhtiö perustettiin Helsingissä 1.4.1921. Sako oli
tarkoitettu alun perin korjaamaan ja huoltamaan suojeluskuntien ja niiden jäsenten aseita. Sako
aloitti siis toimintansa Helsingissä, mutta tilojen ahtauden vuoksi se siirrettiin joulukuussa
1927 Riihimäelle.
Sotien aikana Sako valmisti aseita ja ampumatarvikkeita suojeluskunnan ja armeijan käyttöön. Sodan
jälkeen Sako oli mukana puolustusvoimien ja Valmetin hankkeessa suomalaisen rynnäkkökiväärin
kehittämisessä. Sako valmisti yhdessä Valmetin kanssa 762 RK 62 -rynnäkkökivääriä vuodesta 1963 ja
siitä kehitettyjä eri versioita. Valmistus kuitenkin lopetettiin vuonna 1997 ja Sako jatkoi
toimintaansa metsästysaseita ja ampumatarvikkeita valmistamista.
» lue lisää
Lähdeluettelo
Rynnäkkökiväärin käsikirja, Puolustusvoimien taisteluvälineosasto, 1985