Legendaariseksi muodostuneen, erityisesti lintujahtiin tarkoitetun Sako L46 -luodikon kehitystyö aloitettiin Suojeluskuntain ase- ja konepaja Oy:ssä (SAKO) vuonna 1941. Prototyyppi L42 valmistui vuonna 1942 viiden miehen (Mäkinen, Tauri, Siiriäinen, Jussila ja Jalava) yhteistyönä. Eino Mäkinen vastasi pääosin suunnittelusta. Malli ei kuitenkaan täysin miellyttänyt aseen suunnittelijoita ja sota-aikana ei ollut kunnolla aikaa siviiliaseiden valmistamiseen.
Sako L46
Jatkosodan jälkeen aseen kehitystyötä jatkettiin ja vuonna 1946 esiteltiin Tukholmassa St. Erikin messuilla uusi Sako L46 -luodikko kaliiperissa 7x33 Sako. Siitä ei kuitenkaan tullut menestystä. Aseen ulkonäössä ja käytetyissä materiaaleissa oli toivomisen varaa ja ennen kaikkea kaliiperi oli harvinainen. L46 oli kuitenkin tarkka ase ja niinpä kehitystyötä päätettiin huonosta vastaanotosta huolimatta jatkaa.
Muutamien käytännön parannuksien ja pähkinäpuisen tukin käyttöönoton jälkeen alkoi vienti vetää Yhdysvaltoihin. Asetta myytin Yhdysvalloissa hintaan 117,50 $.
Aseen suosio kasvoi nopeasti ja pian sitä myytiin ympäri maailmaa. Aseiden piiput valmistettiin erikoisteräksestä. Sako testi ampui jokaisen luodikon ja testin läpäisi ase, jolla saatiin 100 metrin matkalta, 10 laukauksella vähintään 40 mm kasa. Aseessa on vakiona avotähtäimet, joiden säätöasteikko on välillä 50–300 m.
Sako kehitti 7x33 -kaliiperiin 9x19 Pb patruunan pohjalta. 9 mm hylsyä pidennettiin niin pitkästi kuin Sakon silloisissa latauskoneissa oli varaa ja siihen kiinnitettiin 7 mm:n luoti. 7x33 -kaliiperinen FMJ-luoti läpäisee 25 metrin matkalta ammuttuna 600 mm kuivaa kuusipuuta. Luodin maksimikantama, optimaalisella ampumakulmalla on noin 1 250 m.
| Luoti tyyppi | Paino | Vo | Energia (J) | Lentorata, poikkeama (cm) | ||||||
| (g) | (m/s) | E 0 | E 100 | 50 | 75 | 100 | 125 | 150 | ||
| - 7mm FMJ | 5.1 | 740 | 1400 | 832 | 1,9 | 3,0 | 2,4 | 0 | -4,6 | |
| - | ||||||||||
Sako L46 -luodikkoa valmistettiin Sakon Riihimäen tehtaalla neljällä eri tukkimallilla; m/11 Standard, m/11M Mannlicher, m/12 de luxe ja m/13 raskas. Kolmena ensimmäisenä valmistusvuotena (1946–1948) valmistettiin luodikkoa vain kaliiperissa 7x33 Sako. Vuosina 1949–1950 tuotantoon otettiin mukaan kaksi uutta kaliiperia 6.3x33 (.25-20) ja .22 Hornet.
Sako L46 -luodikon pohjalta suunniteltiin kaksi uutta versiota eri kaliipereissa; L469 kaliiperissa .222 Rem Magnum ja L461 kaliiperissa .223 Rem.
Sako L46 -luodikon arvo ei suinkaan romahtanut vuonna 1970, kuten listauksesta voisi päätellä, vaan hinnan muutos johtuu Suomen rahalain muutoksesta vuonna 1963, jolloin yksi uusi markka vastasi 100 vanhaa markkaa.
Sako L46 -luodikossa (malli 1) on säädettävä takatähtäin, jossa on säätö 300 metriin asti. Etutähtäin on avoin tolppajyvä.
Sako L42/L46 (malli 1) luodikkoa valmistettiin 5 100 kpl vuosina 1946–1950. Aseen sarjanumero leimattiin lukkokehyksen vasemmalle sivulle. Sarjanumerot vuosittain; 1946 (1–813?), 1947 (814?–2400), 1948 (2401–4200), 1949 (4201–4700), 1950 (4701–5100). Mallia valmistettiin kaliipereissa 7x33 Sako, .25-20 Win. ja .22 Hornet.
Sarjanumerolistassa tuntuisi olevan jotain ongelmaa, sillä yhdestä vuodelle 1946 leimatussa aseesta on löytynyt sarjanumero 1609, toisesta sarjanumero 1846 ja kolmannesta 2123, joten jotakin outoa edellä mainituissa sarjanumeroissa on. Lisäksi vastaan on tullut vuonna 1947 valmistettu L-46 -luodikko, jonka sarjanumeroa ei ole lisätty lukkokehyksen vasemmalle sivulle ollenkaan.
Sako L46 (malli 2) luodikkoa valmistettiin 6 100 kpl vuosina 1950–1952. Sarjanumerot vuosittain; 1950 (4700–5100), 1951 (5101–7000), 1952 (7001–10800). Mallia valmistettiin kaliipereissa 7x33, .25-20 Win., .22 Hornet, .218 Bee ja .222 Rem.
Sako L46 (malli 3) luodikkoa valmistettiin 3 800 kpl vuosina 1952–1956. Sarjanumerot 7000–10800. Kaliiperit 7x33 Sako, .25-20 ja .22 Hornet.
Sako L46 (malli 4) luodikkoa valmistettiin vuosina 1951–1964. Se on parannettu versio malli 2:sta. Lukon kampi on suora ja varmistin on siirretty oikealle puolelle. Tukit valmistettiin pähkinäpuusta ja siderengas on tästä mallista poistettu. Lisäksi lukon kehys on pidennetty myös .222 Rem -kaliiperille sopivaksi. Sarjanumerot 8026–54000. Joihinkin vuosina 1960–1965 valmistettuihin L46-luodikkoihin asennettiin mikrorihlatut piiput.
Sarjanumeroilla 1 ja 2 valmistetut aseet lähetettiin mallikappaleiksi suomalaiselle Skoha Oy:lle. Sarjanumerolla sn: 3 varustettu ase lähetettiin malliaseeksi näyttelyyn Moskovaan, sarjanumero sn: 4 Tanskaan, sn: 5 Norjaan ja sn: 6 Ruotsiin.
L46 (malli 4)
Lisäksi vuonna 1964 osa valmistetuista aseista sarjanumeroitiin sarjaan 80 700.
Huom! lisäksi täytyy todeta, että em. sarjanumerolistan raja-arvot eivät pidä kaikilta osiltaan paikkansa, sillä muutamista aseista on löydetty listan numeroinnista poikkeavia sarjanumero/vuosi merkintöjä. Varsinkin vuosien 1946 ja 1947 osalta, ei sarjanumerolista pidä paikkaansa. Vuoden 1946 suurin sarjanumero pitäisi olla 813, mutta vastaan on tullu aseyksilöitä, joissa on vuosilukumerkintä 1946 ja sarjanumero suurempi kuin n:o 813 (esim. 1609, 2123 ja 2590.
Sako valmisti vuosina 1958–1965 mikrorihlattuja piippuja ja käytti niitä Sako P54, L46 ja L461 –kivääreissä. Näissä takomalla valmistetuissa piipuissa oli rihlapalkkien määrä normaalia suurempi 8-, 12-, 14- tai jopa 16-rihlaa. Rihlapalkit ovat kapeita ja normaalia matalampia.
Mikrorihlan etuna on hyvä tarkkuus, sillä mikrorihlaus saatiin erittäin symmetriseksi, eikä se juurikaan aiheuttanut luodille ns. lentohuojuntaa. Tästä oli kuitenkin metsästyskäytössä seurauksena se, että luoti meni riistasta läpi minimaalisin vaurioin. Mikrorihlatut piiput olivat siten tietyllä tavalla ehkäpä jopa ”liian laadukkaita”.
Mikrorihlattu piippu on vaikeampi pitää puhtaana kuin normaali kivääripiippu. Luodin vaippametalli jää kiinni tiheässä olevien rihlapalkkien väliin helpommin ja tiukempaan, kuin normaalilevyisillä rihlapalkeilla (4 tai 6 rihlapalkkia).
Eräiden lähteiden mukaan mikrorihlatun piipun normaalia kapeammat ja matalammat rihlapalkit myös kuluvat herkemmin. Näiden tietojen mukaan mikrorihlatut piiput kuluivat pilalle jo 500–1000 laukauksen jälkeen. Asiasta on tosin täysin vastakkaistakin tietoa. Syynä tähän väittämään voi olla kapeisiin rihloihin jääneet epäpuhtaudetkin, mikä tietenkin vaikuttaa osumatarkkuuteen. Niin tai näin, Sako siirtyi muutaman vuoden jälkeen käyttämään jälleen normaalilla rihlauksella varustettuja piippuja. Mikrorihlat jäivät siten aika lyhytaikaiseksi kokeiluksi.
Varmista, että varmistin on pois päältä. Paina lukko tukevaa pintaa vasten, sulkukappale alaspäin. Vedä lukon takaosasta ja käännä vastapäivään. Kasaaminen päin vastaisessa järjestyksessä. Osat voivat olla hieman jäykkiä, joten voimaa voi joutua hieman käyttämään.
★ 2.9.2011 (✪ 11.6.2023)
FI 
EN