Sako L46 (Malli 4)

Yleistä

Legendaariseksi muodostuneen, erityisesti lintujahtiin tarkoitetun Sako L46-luodikon kehitystyö aloitettiin Suojeluskuntain ase- ja konepaja Oy:ssä (SAKO) vuonna 1941. Prototyyppi L42 valmistui vuonna 1942, viiden miehen (Mäkinen, Tauri, Siiriäinen, Jussila ja Jalava) yhteistyönä. Eino Mäkinen vastasi pääosin suunnittelusta. Jatkosodan jälkeen aseen kehitystyötä jatkettiin ja vuonna 1946 esiteltiin Tukholmassa St. Erikin messuilla, uusi Sako L46 -luodikko kaliiperissa 7x33 Sako.

Sako L46 Malli 4

Sako L46 Malli 4 –luodikko suunniteltiin vuonna 1950 ja se oli käytännössä parannettu versio L46 Malli 2:sta. Uudessa mallissa varmistin on siirretty lukon oikealle puolelle ja lukon kampi on muutettu suoraksi.

Lukonkehystä on muutettu hieman pidemmäksi, myös kaliiperille .222 Rem sopivaksi. Lisäksi aseen takatähtäintä hieman uudenaikaistettiin. Uudessa takatähtäimessä oli säätö 100–500 metrille, aiemman 100–300 metrin sijasta.

Vaaleasta englantilaisesta pähkinäpuusta valmistettuun Deluxe-malliseen tukkiin on ajettu karhennukset tarttumapintojen kohdalle. Tukin etupäässä on pala ruusupuuta, samoin pistoolikahvan alapäässä, johon on tehty ketunpäätä muistuttava puuleikkaus. Tukin perälevy ventiloitu ja valmistettu paksusta kumista. Tukin etusiderengas on jätetty tästä mallista pois.

Tuotanto

Sako L46 (Malli 4) luodikkoa valmistettiin vuosina 1951–1964, käsittäen ainakin sarjanumerot 8026–57 000. Joihinkin vuosina 1960–1965 valmistettuihin L46-luodikoihin asennettiin mikrorihlatut piiput.

Sako L46 -luodikkoa valmistettiin Sakon Riihimäen tehtaalla neljällä eri tukkimallilla; m/11 Standard, m/11M Mannlicher, m/12 Deluxe ja m/13 raskas. Mallia 4 valmistettiin neljässä eri kaliiperissa; .222 Rem, 7x33, .22 Hornet ja .218 Bee.

Hintakehitys

• 1954, 21 750 mk
• 1954, 23 650 mk (pähkinäpuutukki)
• 1956, 23 950 mk (koivutukki)
• 1956, 25 600 mk (pähkinäpuutukki)
• 1957, 25 600 mk
• 1961, 28 800 mk (pähkinäpuutukki)
• 1962, 31 000 mk
• 1962, 43 000 mk (Deluxe + diopteri)
• 1966, 365 mk (pähkinäpuutukki)
• 1970, 493 mk (pähkinäpuutukki)
• 1970, 711 mk (Deluxe)

Varaosien hintoja vuonna 1957

• diopteri, 1280 mk
• jyväjalka, 320 mk
• jyvä, 100 mk
• diopteri, 1280 mk
• varalipas, 575 mk
• tähtäintanko, 910 mk
• tähtäinrunko, 465 mk
• jyväjalka, 320mk
• jyvä, 100 mk
• hylsynvetäjä, 280 mk
• iskuri, 315 mk
• iskurin jousi, 80 mk

Sako L46 (Malli 4) -luodikon pohjalta suunniteltiin kaksi uutta versiota eri kaliipereissa; L469 kaliiperissa .222 Rem Magnum ja L461 kaliiperissa .223 Rem. Vuonna 1960 suunniteltu Sako L461 Vixen Deluxe muistuttaa ulkoisesti paljon L46 (Malli 4) Deluxe kivääriä, mutta läheskään kaikki osat eivät ole vaihtokelpoisia.

Sarjanumerot

Sako L46 –luodikkoa (malli 4) valmistettiin kaliiperissa .222 Rem vuodesta 1951 alkaen, tosin jokin aikaa yhdessä malli 2 kanssa. Tästä johtuen sarjanumerotaulukossa on hieman toivomisen varaa. Luetteloon sisältyy kaikki Malli 4:n kaliiperit.

Malli 4 sarjanumerot

Lisäksi vuonna 1964 osa valmistetuista aseista sarjanumeroitiin sarjaan 80 700. Erään tiedon mukaan sarjanumerosta 7033 alkaen on asetta valmistettu myös kaliiperissa .222 Rem, mutta on todisteita 56xx –alkuisilla sarjanumeroilla varustetuista .222 Rem kaliiperin L46 –luodikoista.

Laukaisukoneisto

Aseessa on säädettävä, hyvin yksinkertainen, mutta samalla toimintavarma yksiportainen kiilakynnyslaukaisulaite. Liipaisin on akseloitu aseen lukkorunkoon. Ase laukeaa, kun liipaisin, irtoaa sitä vedettäessä jousikuormitteisesta virekynnestä. Aseessa on vakiona noin 1 kg, laukaisuvastus, jota voi hieman säätää säätöruuvin avulla. Myös laukaisun jälkeistä takavedon (tyhjäveto) mittaa voi säätää.

Lipas

Sako L46 –luodikossa on kolmen patruunan, yksirivinen laatikkolipas. Lippaat valmistettiin ruostumattomasta teräksestä. Lippaan pohjaan on merkitty myös kaliiperi, jolle lipas on tarkoitettu. Vuonna 1957 varalipas maksoi 575 mk.

Varalippaiden löytäminen voi nykypäivänä olla hieman hankalaa, vaikka niitä onkin valmistettu myös uustuotantona. Nykyisin varalippaista pyydetään yleensä 70–80 €.

Tarkastusmerkintä

Aseen lukkorungon vasemmalle sivulle lyötiin seuraavat merkinnät; L46 = aseen tyyppimerkintä, NoXXXXX = aseen sarjanumero, leijonanpää = Suomen asetarkastuskeskus, JNT = tarkastusmenetelmä ja tarkastaja. J-kirjain tarkoittaa tarkastusmenetelmää (Jungerson-menetelmä) ja koska asetarkastajia oli useampia, heistä jokainen käytti tarkastusmerkintänä oman etu- ja sukunimen etukirjainten yhdistelmää. Esimerkiksi JNT = Niilo Talvenheimo. Leijonanpää ja kolmikirjaiminen tarkastusmerkintä, löytyy myös aseen piipusta, patruunapesän vasemmalta sivulta.

• MV - Matti Vartia
• NT - Niilo Talvenheimo
• RA - Ralf Ahlgren
• SK - tuntematon

Muut merkinnät

Patruunapesän oikealla sivulla on merkintä “MADE IN FINLAND” ja piipun oikealla sivulla merkintä “B Bofors Steel B”. Patruunapesän päällä on kaliiperimerkintä ”Cal. .222”.

Mikrorihlatut piiput

Sako valmisti vuosina 1958–1965 mikrorihlattuja piippuja ja käytti niitä Sako P54, L46 ja L461 –kivääreissä. Näissä takomalla valmistetuissa piipuissa oli rihlapalkkien määrä normaalia suurempi 8-, 12-, 14- tai jopa 16-rihlaa. Rihlapalkit ovat kapeita ja normaalia matalampia.

Mikrorihlan etuna on hyvä tarkkuus, sillä mikrorihlaus saatiin erittäin symmetriseksi, eikä se juurikaan aiheuttanut luodille ns. lentohuojuntaa. Tästä oli kuitenkin metsästyskäytössä seurauksena se, että luoti meni riistasta läpi minimaalisin vaurioin. Mikrorihlatut piiput olivat siten tietyllä tavalla ehkäpä jopa ”liian laadukkaita”.

Mikrorihlattu piippu on vaikeampi pitää puhtaana kuin normaali kivääripiippu. Luodin vaippametalli jää kiinni tiheässä olevien rihlapalkkien väliin helpommin ja tiukempaan, kuin normaalilevyisillä rihlapalkeilla (4 tai 6 rihlapalkkia).

Eräiden lähteiden mukaan mikrorihlatun piipun normaalia kapeammat ja matalammat rihlapalkit myös kuluvat herkemmin. Näiden tietojen mukaan mikrorihlatut piiput kuluivat pilalle jo 500–1000 laukauksen jälkeen. Asiasta on tosin täysin vastakkaistakin tietoa. Syynä tähän väittämään voi olla kapeisiin rihloihin jääneet epäpuhtaudetkin, mikä tietenkin vaikuttaa osumatarkkuuteen. Niin tai näin, Sako siirtyi muutaman vuoden jälkeen käyttämään jälleen normaalilla rihlauksella varustettuja piippuja. Mikrorihlat jäivät siten aika lyhytaikaiseksi kokeiluksi.