Maschinengewehr 34 (MG 34)

Yleistä

Jo ensimmäisen maailmansodan aikana heräsi ajatus keveästä, yksinkertaisesta ja tulivoimaisesta konekivääristä ”Einheitsmaschinengewehr”. Tuolloin käytössä ollut MG 08/15 -konekivääri, oli painava ja hankala käsitellä. Vuonna 1932 Reichsministerium pyysi, useita asetehtaita kehittämään uuden Einheitsmaschinenewehr -konseptin mukaisen konekiväärin. Projektia ohjaamaan tarvittiin ammattimainen taho, joten Waffenamt käskettiin ohjaamaan projektin kehitystä.

MG 34 -konekivääri suunniteltiin vuosien 1930–1935 aikana. Suunnittelun perustana olivat aiemmat asekonstruktiot MG 1912 Dreyse, Solothurn MG 30 ja l.MG 32. Virallisesti MG 34 -konekiväärin suunnittelijaksi on nimetty Rheinmetall A.G.:n pääinsinööri Louis Stange, vaikka suurimman osan työstä teki Oberndorfissa Mauser-Werken Heinrich Vollmer.

Prototyyppi

Vuonna 1935 valmistui MG 34 –konekiväärin ensimmäinen variaatio, jota valmistettiin noin 300 kappaletta. Armeijan edustajat eivät sitä kuitenkaan hyväksyneet ja tästä johtuen kehitettiin parannettu, ns. toinen variaatio. Sitä valmistettiin jo noin 2 000 kpl, mutta sekään ei vielä täysin miellyttänyt asevoimia. Wehrmacht hyväksyi lopulta kehitetyn kolmannen variaation, 24.1.1939. Uuden MG 34 –konekiväärin tuli mahdollisimman pian korvata kaikki vanhat MG 08, MG 08/15 ja MG 13 –konekiväärit. Tämä ei tietenkään käynyt aivan hetkessä ja vanhat konekiväärit oli kokonaan korvattu MG 34 –konekivääreillä vasta vuonna 1941.

Ilmestyessään vuonna 1934, tämä ase loi uuden jalkaväen aseluokan; "yleiskonekiväärit". Suomessa ja Saksassa näitä aseita kutsuttiin keveiksi konekivääreiksi, Saksassa nimellä Leichtes Maschinengewehr – l.MG.

Ase oli erinomainen parannus ensimmäisen maailmansodan aikaisista konekivääreistä, jotka olivat kalliita ja hitaita valmistaa. Ainoana huonona puolena, oli yksinkertaisesti liian hyvä työn laatu. Tiukasti sovitetut osat olivat herkkiä lian ja ruutikarstan aiheuttamille häiriöille. Kenttäoloissa ase jumittui valitettavan usein ja vaati jatkuvaa huolenpitoa. Myös talven kylmä sää, aiheutti jäätymisongelmia.

Rakenne

MG 34 –konekivääri on rakenteellisilta ratkaisuiltaan suhteellisen monimutkainen ase. Tämän ilmajäähdytteisen konekiväärin toiminta perustuu ns. lyhyeen piippurekyyliin, johon on lisätty rekyylinvahvistin. Piipun suuhun kiinnitetty kartion muotoinen yhdistetty liekinsammutin ja rekyylinvahvistin, joka palauttaa osan ruutikaasuista takaisin antaen lisävauhtia perääntyvälle piipulle. Lyhyt piippurekyyli käsite tulee siitä, että piipun liike on lyhyt, juuri sen verran, että lukko pääsee pyörähtämään lukituksestaan. Palautinjousi on sijoitettu aseen perän sisään ja sen tehtävänä on nimensä mukaisesti palauttaa lukko takaisin eteen. Samalla eteenpäin työntyvä lukko työntää seuraavan patruunan patruunapesään.

Ase omaa todella suuren teoreettisen tulinopeuden, jopa 1 000 lk./min. Suuresta tulinopeudesta johtuen aseen 7.92x57 –kaliiperinen piippu kuumenee nopeasti. Jottei piippua ammuttaisi pilalle, pitää se vaihtaa jo 250 laukauksen yhtäjaksoisen sarjan jälkeen. Piippu saattaa jatkuvan sarjatulen ansiosta lämmetä jopa 600 °C lämpötilaan, jolloin patruunapesän liiallinen lämpeneminen saattaa johtaa patruunoiden syttymiseen itsestään.

Kokenut konekiväärimiehistö vaihtoi piipun noin 10–15 sekunnissa. Kuuman piipun vaihdon yhteydessä tuli muistaa käyttää asbestihansikasta. Näin piipun elinikää voitiin parantaa kestämään noin 5 000 – 6 000 laukausta.

Aseen piippu on helppo vaihtaa pikalukitusmekanismin avulla. Ensin aseen lukko vedettään taka-asentoon ja varmistetaan. Sitten aseen vasemmalla puolella olevaa piipun lukituspainiketta painetaan, jolloin runko-osa vapautuu ja sitä käännetään noin 180 astetta vastapäivään ja piippu vedettään ulos. Vaihtopiippu asetettaan paikoilleen, lukitussalpa suljetaan ja ase viritetään uudelleen.

Piipun vaihtoprosessi on hieman erilainen, aseen ollessa lavetissa kiinni (s.MG). Ilman lavettia (MG) runko käännetään sivulle (esimerkiki olessa makuulla) ja piippu vaihdetaan. Kun ase on lavetissa kiinni, eli kääntäminen sivulle ei ole mahdollista, vaan sen sijaan piippu kipataan oikealle (lavetissa on stoppari, johon piipun vaippa asettuu) ja piippu voidaan vaihtaa.

Kokenut konekiväärimiehistö vaihtoi piipun noin 10–15 sekunnissa. Kuuman piipun vaihdon yhteydessä tuli muistaa käyttää asbestihansikasta. Näin piipun elinikää voitiin parantaa kestämään noin 5 000 – 6 000 laukausta.

Patruunasyöttö tapahtuu joko 50 tai 250 patruunan vyöstä tai vaihtoehtoisesti 75 rumpulippaasta (Doppeltrommel, tai vaihtoehtoisesti Patronentrommel 34). Aseella voidaan ampua kerta – ja sarjatulta. Tulenvaihdin on sijoitettu aseen liipaisimeen. Liipaisimessa on merkinnät E = kertatuli (Einzelfeuer) ja D = sarjatuli (Dauerfeuer). Varmistin on sijoitettu liipaisimen yläpuolelle.

Patruunavyöt eli Patronengurtel ovat aina 50 patruunan pätkiä, mutta niitä saattoi liittää yhteen viimeisen patruunan avulla. Yli 250 patruunan vyötä ei käytännössä oikein voinut tehdä, koska se ei enää asettunut patruunalaatikkoon (Patronenkasten), tämä on ohjesäännössä kuvattu ja laatikkoon meni aseteltuna 5 X 50 patruunaa (150 ja 100 patruunaa osissa), eri vyökomboille oli erilaisia laatikoita ja pusseja: 150 patruunan laatikko ajoneuvoihin (ilmeisen harvoin käytetty varhainen viritelmä) ja 100-150 patruunan vyölle oli kangaspussi, jota käytettiin ajonauvoissa, aseen ollessa Flak-käytössä.

Tarvittaessa tämä ase voitiin asettaa kolmijalustalle (tripodi) pitkän matkan tulitukitoimintaa varten. Tripodeja oli kahta mallia; kevyt (6,75 kg) ja raskas (Lafette 34, 23,6 kg). Tällöin aseesta käytettiin nimitystä Schwere Maschinengewehr 34 (s.MG 34) eli raskaskonekivääri 34. Käytettäessä aseen omaa etutukea ja rumpulipasta ase toimi ryhmän kevyenä konekiväärinä (l.MG 34). Aseeseen oli myös valmistettu tähtäin ilmamaalien ammuntaa varten, jolloin ase soveltui hyvin matalalla lentävien ilmamaalien torjuntaan.

Gurttrommel 34 - vyörumpu

Vyörummun (Gurttrommel 34) sisällä ei ole patruunan syöttömekanismia, kuten rumpulippaassa (Patronentrommel 34). Vyörummun sisään asetetaan tavallinen 50 patruunan vyö. Patruunan syöttö tapahtuu samoin kuin vyösyötössä yleensäkin, aseen mekanismi veti vyötä eteenpäin. Vyörumpu oli kätevä varsinkin silloin, kun tavallinen vyösyöttö ei ollut mahdollista, tai se olisi ollut vaikeaa (esimerkiksi ajoneuvoissa).

Patronentrommel 34 - rumpulipas

Rumpulippaassa (Patronentrommel 34 - PT 34 oli sisällä patruunan syöttömekanismi, kuten patruunalippaissa yleensäkin. Rumpulipas oli alunperin tarkoitettu käytettäväksi ilmamaalien ammuntaan, mutta sitä käytettiin myös maamaaliammuntaan. Vyölipas oli erittäin kätevä esimerkiksi jalkaväen hyökkäyksessä, jolloin konekiväärimies joutui etenemään aseensa kanssa. Tällöin vyösyöttö voisi osoittautua hankalaksi ja aseesta roikkuva patruunavyö voi tässä yhteydessä tarttua johonkin kiinni tai yksinkertaisesti mennä "solmulle". Rumpulippaaseen mahtui 75 patruunaa, mikä oli pieni etu vyörumpuun verrattuna, johon mahtui vain 50 patruunaa (yksi vyö). Patronentrommel 34:n (J67320) hinta oli 22 RM.

Jotta rumpulipasta (Patronentrommel 34) voitaisiin käyttää MG 34 -konekiväärissä, tuli aseen ns. syöttökansi vaihtaa lipaan pitimeen (Trommelhalter). Trommelhalter mahdollisti lippaan lukitsemisen kiinni aseeseen. Trommelhalterista oli kaksi mallia, Model 1 (J64760) joka maksoi 68 RM ja parannettu versio Model 2 (J64400), joka maksoi 27 RM.

le.MG 34 ja s.MG 34

Tarvittaessa tämä ase voitiin asettaa kolmijalustalle (tripodi), pitkän matkan tulitukitoimintaa varten. Tripodeja oli kahta mallia; kevyt (6,75 kg) ja raskas (Lafette 34, 23,6 kg). Tällöin aseesta käytettiin nimitystä Schwere Maschinengewehr 34 (s.MG 34) eli raskaskonekivääri 34. Käytettäessä aseen omaa etutukea (Zweibein) ja rumpulipasta ase toimi ryhmän kevyenä konekiväärinä Leichtes Maschinengewehr 34 (le.MG 34). Lafette 34 jalustaa pystyi tarvittaessa käyttämään myös ilmamaalien ammunnassa. Tällöin jalusta väännettiin pystyasentoon ja kantotyynyn yläpuolella olevaan istukkaan kiinnitettii jatkopala asetta varten. Aseeseen oli myös valmistettu tähtäin ilmamaalien ammuntaa varten, jolloin ase soveltui hyvin matalalla lentävien ilmamaalien torjuntaan. Tällöin aseessa yleensä käytettiin ilmatorjunta-ammunntaan suunniteltua kolmijalkajalustaa (Dreibein).

MG 34 Panzerlauf

MG 34 konekivääriä käytettiin laajasti myös panssaroitujen ajoneuvojen pääaseistuksen lisänä. Vaunuaseena MG 34 -konekiväärin määritelmä oli MG 34 Panzerlauf. MG 34 -konekiväärin piipun vaihtaminen, tapahtui eri tavalla kuin MG 42 -konekiväärissä. MG 42 -konekiväärissä piippu vaihdetaan avaamalla piipunsuojus sivulle, kun taas MG 34 -konekiväärissä käännetään aseen runko pois piipun edestä, jolloin piippu voidaan vetää suoraan taakse. MG 34 -konekiväärin vaunun runkotelineen asennus, on helpompaa ja yksinkertaisempaa. MG 34 Panzerlauf -konekiväärissä oli paksumpi piippu verrattuna normaaliin MG 34 -konekivääriin, joka salli jatkuvamman ampumisen.

MG 34 lentokoneversio

MG 34 -konekivääristä kehitettiin lentokoneisiin asennettava, MG 81 -konekivääri. Se oli tarkoitettu korvaamaan vanhat lentokoneissa käytetyt MG 15 ja MG 17 -konekiväärit. Suurin ero MG 81 ja MG 15/17 -konekiväärien välillä oli se, että MG 81 oli vyösyöttöinen kun taas MG 15/17 olivat rumpulippaallisia.

Tehokkuus

Tehokkuus

Suuren tulinopeutensa (600 – 1000 lk./min) ja liikuteltavuutensa ansiota aseesta tuli jalkaväen erittäin tärkeä tukiase. Aseen vaikutus vihollisen elävään voimaan oli merkittävä ja toi siis mukanaan suuren tulivoiman lisäyksen. Varsinkin kun Saksan armeijan maavoimien (Heer) jalkaväki oli aseistettu pääosin kertalaukeavilla Mauser K98k -kivääreillä. MG 34 läpäisi panssariluodein (S.m.H.K.) varustettuna 100 metrin matkalla 13 mm:n panssarilevyn ja 500 metrin matkalla 8 mm:n vahvuisen levyn.

MG Zieleinrichtung M.G.Z.34 ja M.G.Z.40

Kun MG 34 -konekivääri oli asennettu Lafette 34 -jalustalle, voitiin siinä käyttää myös Zieleinrichtung M.G.Z.34 tai vaihtoehtoisesti M.G.Z.40 -optista tähtäinlaitetta. Tähtäimessä on kumista valmistettu okulaaripää, jotta ampuja voi rauhassa keskittyä tähtäämiseen, saamatta silmäkulmaan iskuja aseen rekyylin voimasta. Tähtäimen ristikko oli valaistu ja se sai käyttövoimansa paristosta. M.G.Z.40:n käyttölämpötila oli -40 °C – +50 °C. M.G.Z.34 oli yleisempi, sillä M.G.Z.40:n tuotanto oli vähäisempää. Rakenteellisesti tähtäimet ovat erilaisia, mutta ovat keskenään suoraan vaihdettavia ja ominaisuuksiltaan ajavat saman asian.

Valmistajia

Alle on listattu muutamia tiedossa olevia M.G.Z.40 -valmistajia. Suluissa valmistajan leimamerkintä.

• • Zeiss-Ikon AG, (dpw)
• • Emil Busch AG, Rathenow, (cxn)
• • Voigtlander & Sohne AG, (ddx)
• • Ungarnische Optische Werke AG, Budapest, (gug)

Tuotanto

MG 34 on rakenteeltaan suhteellisen monimutkainen ase. Aseen valmistus kesti 150 tuntia ja siinä kului 49,1 kg raaka-aineita. Tästä johtuen ase oli hidas valmistaa ja kallis. Sen hinnaksi muodostui 327 RM kappaleelta. Sitä valmistettiin vuosina 1934–1945 kaikkiaan 354 020 kappaletta (toisen lähteen mukaan jopa 450 000 kpl). Aseessa oli mukana tukijalka (Zweibein, paino 1 kg), jonka valmistus maksoi 15 RM. Raskas kolmijalka (tripodi) painoi 23,6 kg ja sen valmistaminen maksoi huikeat 727 RM.

MG 34 –konekiväärejä valmistettiin aluksi Simson und Co –asetehtaalla lähellä Erfurtia, koska se oli Saksan ainut asetehdas, jossa sai omistussuhteista johtuen valmistaa aseita. Todellisuudessa, kaikessa hiljaisuudessa Rheinmetall AG valmisti näitä aseita samaan aikaan Sömmerdan tehtaallaan. Simson und Co asetehdas lakkautettiin vuonna 1934 ja sen koneet jaettiin usean eri asetehtaan kesken. Ilmeisesti MG 34 tuotantolaitteet menivät Gustloff-Werkelle.

Valmistajat