Aimo Lahti sai vuonna 1929 tehtäväkseen suunnitella Suomen armeijalle täysin uusi sotilaspistooli.
Katsottiin, että Suomi tarvitsee oman pistoolin käyttämänsä Parabellum-pistoolin rinnalle.
Vaatimuksena oli kehittää pistooli, jolla pystyi ampumaan 9 mm konepistoolin patruunaa ja
kyetä läpäisemään 50 metrin päästä saksalaismallien sotilaskypärä. Aseen tuli olla yksinkertainen
luotettava sekä helppo purkaa ja kasata.
Lahti L-35
Aimo Lahti aloitti uuden pistoolin suunnittelutyön. Alkoi vaihe, jonka aikana valmistettiin useita eri
prototyyppejä kuten L-29, L-31 ja L-29/35. Ensimmäinen prototyyppi L-29 valmistettiin Helsingissä,
Aseteknisellä varikolla. Malli L-29/35 patentoitiin tammikuussa 1936.
Vasta vuonna 1937 valmistui Jyväskylän tehtaalla (Valtion kivääritehdas) ensimmäinen viiden aseen sarja,
L-35 -pistooleja. Pistoolilla on monta nimitystä; Lahti L-35, L-35 Lahti-pistooli ja Suomi-pistooli.
Suomen armeijassa ase sai nimikkeen 9,00 pist/35 ja 900 PIST 35.
Ensimmäiset viisi asetta (SN: 1006–1010) luovutettiin Suomen armeijalle näytekappaleiksi 10.3.1938.
Seuraavat 94 asetta (SN: 1011–1104) luovutettiin kenttäkokeisiin 30.7.1938. Nämä aseet olivat mukana
talvisodassa.
Tuotanto ja versiot
Armeija mieltyi aseeseen ja valtion kivääritehdas (VKT) sai kesällä 1938 tilauksen (n:o T 177/T.38),
joka käsitti 7 642 asetta. Tilauksen mukaan yhden aseen hinnaksi muodostui 1 290 mk. Aseeseen oli
kuitenkin vielä tehtävä useita muutoksia ja sarjatuotanto viivästyi pahoin. Armeija sai ensimmäiset
sarjavalmisteiset I-sarjan 318 asetta vasta vuonna 1940.
Aseeseen oli alkuvaiheessa valmistettu muutamia perälautoja. Niistä kuitenkin luovuttiin pian ja
tilalle suunniteltiin Ukko-Mauser tyylinen kotelo, jota voi myös käyttää olkatukena. Noin 50
kappaleen koe-erän jälkeen siitäkin luovuttiin, sen vaikeakäyttöisyyden vuoksi. Aseen mukana
toimitettiin nahkakotelo, varalipas, puhdistuspuikko ja lippaan täyttöhaka.
Talvisodan päättymiseen mennessä oli valmistettu 2 500 pistoolia (L-35 tyyppi I, eli ns. perusmalli).
Sen tuotanto jatkui vielä talvisodan jälkeenkin päättyen sarjanumeroon 3727.
Ensimmäisen sarjan valmistuksen päätyttyä, aloitettiin L-35 tyyppi II:n valmistus. Tyyppi II oli
ulkonäöltään hieman erilainen. Aseesta oli tehty hieman yksinkertaisempi jättämällä luistin
palautinkara ja kytkinkappale pois. Myös heikkolaatuiseksi havaittua luistia vahvistettiin.
Tyyppi III oli jälleen hieman pelkistetympi kuin edellinen malli. Luistiin oli tehty pieniä
muutoksia ja valmistusprosessia oli yksinkertaistettu. Sarjan valmistus aloitettiin keväällä 1944.
Lahti L-35 (II-sarja) yläpuolelta kuvattuna
Lahti L-35 pistooleja valmistettiin kaikkiaan noin 9 000 kappaletta, Jyväskylän Tourulassa
sijaitsevassa valtion kivääritehtaassa (VKT). Varaosia pistooliin valmistettiin aina 1980-luvulle asti.
Kun typpi IV:n valmistus aloitettiin, oli valtion kivääritehdas (VKT) muuttanut nimensä Valmet Oy:ksi.
Aseen luistin päällä ollut VKT merkintä korvattiin tekstillä VALMET. Vammaskoskella 1958–1959
valmistetuissa (500 kpl) luisteissa ei ole valmistajan merkintää, kuten VKT:n ja VALMET:in luisteissa.
Vammaskosken luisteissa luistin sisällä on merkintä "VS". Näistä ns. kaupallisista versioista oli poistettu
luistin päällä oleva patruunan ilmaisin.
Pistooliammuntaa Lahti L-35 -pistooleilla. Kuva: SA-kuva.
Tyyppi IV:n aseissa ei ollut enää tarpeettomaksi havaittua perälaudan kiskoa. Tyyppi IV:n
valmistussarja käsitti kaikkiaan 2 000 asetta. Sarjan IV aseita myytiin Ruotsiin sekä vuosina
1951–1955 noin 600 asetta Israelin asevoimille.
Vuonna 1985 Valmet kasasi sadan pistoolin 50-vuotis juhlasarjan (SN: 50001–501000). Aseet myytiin
pääosin keräilijöille, hienoissa puulaatikoissa.
Lahti L-35 toimi Suomen puolustusvoimien palvelusaseena aina 1980-luvulle asti, jolloin sen korvasi
9 mm FN HP-DA (9.00 PIST 80).
Lahti L-35 -pistoolin nahkakotelo. Kotelon läpässä SA-leima.
Ruotsalainen Husqvarna L-40
Ruotsalaiset ostivat vuonna 1940 valmistuslisenssin L-35 -pistoolille. Husqvarna Wapenfabriks
Ab asetehdas valmisti pian pistoolin kopioita, nimikkeellä Husqvarna L-40. Kopio ase poikkeaa
suomalaisesta pistoolista muutamissa kohdin (esim. rekyylijousi ja sen kara on siirretty runkoon
ja liipaisin kaaren kokoa on suurennettu). Kaikkiaan Husqvarna valmisti noin 82 840 pistoolia
vuosina 1942–1946. Näistä aseista osti Tanska noin 13 000 ja Norja noin 1 000 kpl.
Toiminta
Aseen toiminta perustuu lyhyeen piippurekyyliin. Siinä patruunan lauettua piippu, luisti ja
luistin sisällä oleva lukko perääntyvät yhtenä kokonaisuutena suoraviivaisesti taakse päin.
Luisti-piippu yhdistelmä pysähtyy törmättyään runkoon ja lukko jatkaa yksin matkaansa taakse
päin. Samalla poistuu tyhjä hylsy ulosvetäjän toimesta ja lukko palaa takaisin syöttäen
lippaasta uuden patruunan patruunapesään. Lukon ja luistin yhteys palautuu ja seuraava
laukaus voidaan ampua.
Ase muistuttaa ulkoisesti paljon Parabellum P.08 (Luger) -pistoolia, mutta on toiminnaltaan
ja lähempänä Mauser C-96 (Ukko-Mauser) -pistoolia.
Huom!
Lahti-pistooli suunniteltiin alun perin käyttämään 9x19 Pb patruunaa, jossa käytetään 8
gramman kokometallivaippaluotia (123 gr FMJ), jonka nopeus olisi luokkaa 290 m/s. Käytettäessä
voimakkaamman latauksen omaavia konepistoolin patruunoita (370–390 m/s), voi rakenteellisesti
heikko luisti vahingoittua. Suurin riski on L-35 tyyppi I aseissa, sillä myöhemmissä versioissa
on vahvistettu luisti.
Lähdeluettelo
Arma Fennica 1 - Suomalaiset aseet, Timo Hyytinen, 1985
Arma Fennica 2 - Sotilasaseet, Timo Hyytinen, 1987
Kaliberi lehti 4/2004, Aimo Lahden Sotilaspistooli, Mika Vuolle