Parabellum Modell 1920

Yleistä

Parabellum "Luger" -pistoolin ensimmäiset koekappaleet valmistettiin vuonna 1898 Hugo Borchardtin ja Georg Lugerin yhteistyön tuloksena. Suunnittelun lähtökohtana oli Borchardtin erikoinen nivellukkoinen pistooli (Borchardt C/93). Georg Luger paranteli ideaa ja kehitti pienemmän ja paremmin käteen sopivan aseen.

Parabellum-pistooleita valmistettiin aluksi vain 7.65x21 Pb -kaliiperissa. Asetta alettiin kutsua nimellä Parabellum, kuitenkin vasta vuonna 1901, kun sen valmistaja DWM eli Deutsche Waffen- und Munitionsfabriken) alkoi käyttää aseesta kyseistä nimeä. Ensimmäisenä aseen otti käyttöön 7,65 mm -kaliiperisena. Sveitsin armeija vuonna 1900.

Pistole Modell 1920

Saksalainen asevalmistaja DWM (Deutsche Waffen und Munitionsfabriken) aloitti vuonna 1919, 7,65 mm kaliiperisten Parabellum-pistoolien valmistamisen siviilimarkkinoille. Näitä aseita myytiin tuhansia kappaleita mm. Suomeen ja Yhdysvaltoihin.

Ase ei kuitenkaan mennyt siviilimarkkinoilla hyvin kaupaksi, lähinnä korkean hintansa vuoksi. Toisaalta useat eri viranomaistahot pitivät 7,65 mm patruunan pysäytyskykyä liian alhaisena.

Siviilimarkkinoille suunnatulla 7,65 mm Parabellumilla (7,65 mm) on monta nimeä. Sitä kutsutaan ulkomailla nimillä Luger 08/20, Luger Model 1920, DWM Modell 1920, Parabellum Modell 1920 sekä Suomessa Parabellum m/23 ja pistooli m/23.

Modell P.08 vs Modell 1920

Käytännössä Parabellum P.08 ja Parabellum Modell 1920 ovat hyvin pitkälle samoista osista koottuja. Erona ovat eri kaliiperiset piiput (P.08 kal. 9 mm, m/20 kal. 7,65 mm), sekä P.08:ssa on jäykempi luistin palautinjousi.

Mallien eroavaisuudet

Käytännössä Parabellum P.08 ja Parabellum m/20 ovat hyvin pitkälle samoista osista koottuja. Erona eri kaliiperiset piiput (P.08 9 mm, m/20 7.65 mm), sekä P.08:ssa on jäykempi luistin palautinjousi.

Suomessa (Parabellum m/23)

Suomen armeijalla oli 1920-luvun alussa tarve korvata huonolaatuisiksi havaitut espanjalaiset 7.65 mm sotilaspistoolit (palveluspistooli m/19). Armeijalle päätettiin hankkia saksalaisia Parabellum-pistooleita, todennäköisesti pääosin jääkäritaustaisen päällystyön, aseesta saamien hyvien kokemusten perusteella. Alun perin suomalaiset yrittivät tilata Parabellum-pistoolinsa kaliiperissa 9 mm Para, mutta kun niitä ei Versaillesin rauhansopimuksen säädösten velvoittamasta Saksasta voinut saada, tyydyttiin kaliiperiin 7,65 mm Para.

Suomi osti Saksasta arviolta noin 8 000 kappaletta 7,65 mm DWM Parabellum 08/20 (Pistole Modell 1920) pistooleita, hintaan 340 mk/kpl. Aseet hankittiin N.C. Fabricius Ab ja Oy Flinhenberg & Leonard AB välityksellä ja toimittivat ne edelleen armeijalle ja suojeluskunnalle.

Ensimmäinen 2 000 aseen erä saapui Suomeen heinäkuussa 1922 ja seuraava 2 000 pistoolin erä vuoden 1923 aikana. Vuoteen 1926 mennessä Suomeen oli toimitettu kaikkiaan noin 5 000 Parabellum-pistoolia. Viimeinen noin 1300–1500 aseen erä tilattiin vuonna 1929 ja se toimitettiin Suomeen vuoteen 1935 mennessä. Tämän viimeisen erän toimitti tiettävästi Mauser Werke, erään tiedon mukaan vuosien 1930–1933 aikana.

Parabellum-pistoolien valmistus oli 1930-luvun alussa siirretty Mauser-asetehtaalle. Tiettävästi nämä Mauser tehtaan toimittamat pistoolit, eivät olleet ns. kaupallista mallia, jolloin niiden etunivelessä olisi ollut Mauser logo. Lisäksi ainakin osa näistä aseista oli koottu DWM:n valmistamista osista.

Suomen armeijan aseissa oli "SA"-merkintä, mutta yksityishenkilöiden omistuksessa olleista aseista tämä merkintä luonnollisestikin puuttui. SA-leima tosin lyötiin armeijan hallussa olleisiin aseisiin vasta 26.6.1942 alkaen, Päämajan huoltokäskyn 12/1942 mukaisesti. Kaikki armeijan pistoolit eivät tätä leimaa kuitenkaan saaneet, sillä ne oli jaettu rintamajoukkojen käyttöön.

Suomalaiset ottivat Parabellum m/23 -pistoolin armeijan palvelusaseeksi nimellä 7.65 Pistooli/23 ja 765 PIST 23. Pistoolista käytettiin myös nimitystä Parabellum m/23, käyttöönotto vuoden mukaan. Aseet ostettiin siis Saksasta, DWM:ltä (Deutsche Waffen-und Munitionsfabriken A.G.), jolloin aseen mukana tuli nahkakotelo, varalipas ja useimpiin aseisiin puinen perälauta. Erään tiedon mukaan, saksalaismalliset nahkakotelot olisi valmistettu Suomessa.

Perälaudat olivat Lange Pistole 08 (LP.08) mallin, varalle valmistettuja käyttämättömiä perälautoja. LP.08 perälauta on muuten samanlainen kuin muidenkin Parabellum-pistoolien, poikkeuksena viisi esiporattua reikää nahkakotelon ruuveja varten. Joissakin tapauksissa Suomessa perälaudan nelinumeroinen sarjanumero yliviivattiin ja joissakin tapauksissa päälle lyötiin uusi sarjanumero, siihen liitetyn pistoolin mukaan. Perälautoihin pyrittiin myös lyömään SA-leima, kuten pistooleihinkin 26.6.1942 alkaen.

Suojeluskunnan käyttämät merkinnät olivat Sk ja Sky. Suojeluskuntaleimalla varustetut Parabellumit ovat todella harvinaisia, sillä järjestön jäsenten omilla varoilla hankittuja pistooleja ei leimattu. Tiedossa on ainakin ”LAHDEN Sk” -leimalla varustettu pistooli Sotamuseon kokoelmissa.

Ainakin Helsingin suojeluskunnan ikämiespataljoona hankki Parabellum-pistooleita vuonna 1924. Hankitut 32 pistoolia, jotka jaettiin upseerien, lääkintämiesten ja viestimiesten henkilökohtaisiksi aseiksi. Helsingin suojeluskunta hankki Parabellum-pistooleita myös vuonna 1933, jolloin hankinnan rahoittivat Lotta Svärd Os IV ja Suomen sokeri.

Suomeen hankittujen aseiden sarjanumerot kuuluivat vuoden 1920 sarjanumerosarjoihin i, k, l, m, o, p, q, ja r. Sarjanumerot eivät siis muodostaneet yhtä kokonaisuutta, koska aseet tulivat Suomeen välikäsien kautta, usein suhteellisen pieninä erinä.

Aseet toimitettiin Suomeen 95 mm ja 98 mm pituisilla piipuilla. Lisäksi vaihtopiippuja (7,65 mm ja 9 mm) valmistettiin Suomessa, Tikkakoskella. Oy Tikkakoski Ab:n valmistamat piiput olivat 100 mm ja 120 mm pitkiä. Tikkakosken valmistamissa vaihtopiipuissa on kolmioleima, jonka keskellä on T-kirjain. Oy Tikkakoski Ab valmisti Parabellum-pistoolin piippuja ainakin vuosina 1932-1937.

Yksityishenkilöiden käytössä

Suomessa Stockmann möi vuodesta 1923 alkaen, koko 1930-luvun ajan 7,65 mm kaliiperisia Parabellum-pistooleita, 98 ja 100 mm pituisilla piipuilla varustettuna.

Skoha puolestaan kauppaisi Parabellum-pistooleita (7,65 mm) vuonna 1925, hintaan 400 mk. Vuonna 1930 Skohan hinta oli 550 mk. Vuonna 1934 hinta Tikkakosken piipulla varustettuna oli 800 mk ja alkuperäisellä saksalaisella piipulla 750 mk.

Vaihtopiippuja pystyi Suomessa ostamaan Skohalta ja Stockmanilta. Stockmanin luettelossa vuodelta 1930, ovat hinnat seuraavia; 7,65 mm piippu (95 mm ns. lyhyt) 80 mk, 7,65 mm piippu (100 mm ns. pitkä) 85 mk ja Tikkakosken alkuperäinen lyhyt piippu 145 mk.

Oy Wiklund AB kauppasi vuonna 1930, Parabellum-pistooleita (7,65 mm) hintaan 525 mk. Wiklund möi myös 85 mm pituisia 7,65 mm piippuja hintaan 85 mk ja 100 mm pituisia hintaan 95 mk. Varalippaita myytiin hintaan 32 mk/kpl ja iskureita 40 mk/kpl. Saatavilla oli myös Parabellum-sisäpiippuja, joita myytiin hintaan 85 mk. Skoha möi vuonna 1934 sisäpiippuja hintaan 120 mk.

Oy Ase AB kauppasi vuonna 1930 Parabellum-pistooleita (7,65 mm) ja suosittelivat mainoksessaan niitä erityisesti sotilas- ja suojeluskuntatarkoituksiin, poliisilaitoksille, nimismiehille, pankeille, laivoille, liikennelaitoksille, autoilijoille jne.

Suomessa valmistettiin myös Parabellumin kansilevyjä (sivulevy) ja muutamia muita pienosia. Ilmeisesti armeija myös kasasi muutamia aseita ylijäämäosista. Armeijan varikoiden huoltokorjauksen yhteydessä, joihinkin aseisiin vaihdettiin varaosana Erfurtin tai vaihtoehtoisesti Mauser asetehtaan valmistama etunivel, joissa on luonnollisesti valmistajasta riippuen joko Erfurtin kruunulogo tai Mauser logo. Joissakin vaihdetuissa etunivelissä ei ollut valmistajan leimaa ollenkaan.

• Skoha, 1925, 400 mk
• Wiklund, 1930, 525 mk
• Skoha, 1930, 550 mk
• Skoha, 1934, 800 mk
• Skoha, 1938, 950 mk

Talvisota

Talvisodan alkaessa pistooleista oli pulaa. Niitä ei ollut armeijalla jakaa kaikille tarvitsijoille. Pistooli m/23 oli erittäin suosittu myös urheiluammunnassa ja niinpä varsinkin armeijan vakinainen väki, mutta myös reserviläiset toivat usein mukanaan oman yksityisen Parabellumin. Talvisodassa olikin mukana, ellei jopa tuhansia yksityisiä Parabellumeja.

Talvisodan aikana Suomen armeija menetti 918 kpl Pistooli m/23:sta. Kesällä 1940 suoritetun laskennan mukaan jäljellä oli 7 082 kpl.

Sodan alussa armeijan aseiden oikean puoleisiin kahvalevyihin lisättiin pyöreät, messinkiset joukko-osastomerkit. Pyöreä merkki oli halkaisijaltaan 24 mm ja paksuus noin 2 mm. Merkit kuitenkin poistettiin pääesikunnan käskyllä pian talvisodan alettua. Tähän ryhdyttiin, koska pelättiin mahdollisesti vihollisen haltuun joutuvien aseiden paljastavan oman joukko-osaston nimen. Merkit siis poistettiin ja hylättiin käytöstä. Huoltojen yhteydessä kahvalevyt vaihdettiin uusiin. Aseet joissa merkki on, ovat suhteellisen harvinaisia.

Kuitenkin joihinkin Parabellumeihin on tehty kaiverrus luistin vasemmalle puolelle, kansilevyn ja varmistimen väliin, jossa kerrotaan aseen haltijan joukko-osasto, tehtaan nimi yms. Joukko-osastomerkinnöistä mainittakoon, että vuonna 1926 Suomi osti Saksasta kolme sukellusvenettä (Vesihiisi, Vetehinen ja Iku-Turso). Näihin veneisiin osoitettiin 25 Parabellumia kuhunkin. Messinkisiin joukko-osasto merkkeihin lyötiin tekstit "SUV", veneen nimi, esim. "Vesihiisi" ja keskelle järjestysnumero. Laivastoasemat käyttivät merkintää "LAS." ja numero, esim. "LAS.6.". Lentorykmentit puolestaan merkintää, esim. "LENTO R1".

Talvisodan aikana Suomen armeija menetti 918 kpl Pistooli m/23:sta. Kesällä 1940 suoritetun laskennan mukaan jäljellä oli 7 082 kpl.

Jatkosota

Jatkosodan alkaessa Parabellum-pistooleita oli Suomen armeijan kirjanpidossa 7 082 kpl, mutta pistooleja menetettiin myös jatkosodassa. Helmikuussa 1944 Parabellum-pistooleita oli jäljellä enää 4 850 kpl. Yksi syy 7,65 mm Parabellumien (m/23) katoon oli se, että niihin vaihdettiin Oy Tikkakoski Ab:n valmistamia 9 mm piippuja. Vuonna 1951 oli jäljellä enää 3 724 kpl alkuperäistä kaliiperin 7,65 mm Parabellumia.

Kenraalieversti Eduard Dietl

Saksan Lapin armeijan (AOK 20) komentaja kenraalieversti E. Dietl, luovutti Rovaniemellä toimineessa Yhteysesikunta ROI:ssa palvelleelle suomalaiselle luutnantti Arvi Koivistolle 7,65x21 Pb kaliiperisen Parabellum-pistoolin. Dietl lahjoitti pistoolin, palkkiona poikkeuksellisen hyvin suoritetusta työstä yhteysupseerina.

Dietlin lahjoittaman aseen (sarjanumero 1740) oli valmistanut DWM (Deutsche Waffen und Munitionsfabriken), ilmeisesti vuosien 1920-1923 aikana. Aseen oikeanpuoleisessa kahvalevyssä, halkaisijaltaan 24 mm kokoinen pyöreä messinkilaatta, jossa yleensä oli Suomen armeijan joukko-osaston tunnus. Tämän aseen messinkilaatta oli kuitenkin tiettävästi luovutettaessa tyhjä. Erikoista tässä on se, että aseessa yleensä tuo messinkilaatta oli, sillä tiettävästi se oli käytössä vain Suomen armeijassa, vuoteen 1940 asti, ennen kuin se kiellettiin. On mahdollista, että kenraalieversti oli saanut aseen lahjaksi Suomessa ollessaan ja lahjoitti sen nyt edelleen.

Sodan jälkeen

Ase säilyi palveluskäytössä, yhdessä Parabellum P.08:n kanssa aina vuoteen 1983 asti, jolloin FN HP-DA korvasi sen. Puolustusvoimien kirjanpidossa olleet aseet ja myytiin lähinnä asekeräilijöille, 900 mk hintaan.

Viimeinen suurempi puolustusvoimien hallussa ollut Parabellum erä, poistettiin käytöstä vuonna 1986. Sotamuseolla on tiettävästi hallussaan vielä 161 Parabellum-pistoolia. Yksi näistä pistooleista on jääkärikenraali Väinö Valveen Parabellum-pistooli (sn. 178).

Näihin aseisiin oli myytävänä vaihtopiippuja vielä sodan jälkeenkin. Vuonna 1957 vaihtopiippu maksoi 1 850 mk ja vielä vuonna 1962 Urheilukalastus oy Oulussa myi piippuja hintaan 2 300 mk.

Parabellum Suomen poliisien käytössä

Parabellum-pistooleita on ollut Suomen poliisien käytössä ainakin 1930-luvulta lähtien. Vuonna 1946 Parabellum-pistooleita oli ns. maaseutupoliisien käytössä 125 kpl ja se säilyi palveluskäytössä 1970-luvulle saakka. 1970-luvulla asetta käytettiin lähinnä kilpailukäytössä.