Lange Pistole 08

Yleistä

Parabellum "Luger" -pistoolin ensimmäiset koekappaleet valmistettiin vuonna 1898 Hugo Borchardtin ja Georg Lugerin yhteistyön tuloksena. Suunnittelun lähtökohtana oli Borchardtin erikoinen nivellukkoinen pistooli (Borchardt C/93). Georg Luger paranteli ideaa ja kehitti pienemmän ja paremmin käteen sopivan aseen. Aseesta valmistettiin kolmea eri mallia, armeijan malli (100 mm, piippu) eli Pistole P08, laivaston malli (150 mm piippu) ja tykistön malli, eli Lange Pistole 08 (200 mm piippu).

Suomessa asetta on kutsuttu ja kutsutaan edelleen nimellä tykistöparabellum, englanninkielisissä maissa aseesta on usein käytetty nimitystä ’Artillery Luger’. Saksan armeijassa tätä ”tykistöparabellum” eli ”Artillerie-Parabellum” nimitystä ei tiettävästi tunnettu, vaan ase kulki sen alkuperäisellä nimellään, Lange Pistole 08 tai lyhennettynä LP.08.

Lange-Pistole P.08 (LP.08)

Saksan keisari Wilhelm II (Friedrich Wilhelm Viktor Albert von Hohenzollern, (1859–1941) osallistui 1900 alkupuolella useisiin metsästysretkiin Schwarzwaldissa (Mustametsä), aseenaan kaupallinen pitkäpiippuinen DWM Modell 1902 Pistolenkarabiner (Luger Carabine). Wilhelm II oli mieltynyt pitkäpiippuiseen DWM Modell 1902 -pistooliin, koska oli verrattain kevyt ja helppo käsitellä, verrattuna esimerkiksi metsästyskivääriin. Keisari Wilhelm II henkilökohtaisesti hyväksyi 3.6.1913 Parabellum P.08 -pistoolin pitkällä piipulla varustetun version, Lange Pistole 08, tykistön ja lentomiehistöjen aseeksi. Tällä tulivoimaisella aseella aseistettiin myös keisarillisen armeijan iskujoukkoja (Stoßtruppen). Näitä pistooleja kuitenkin valmistettiin aivan liian pieni määrä, jotta niitä olisi riittänyt kaikille tarvitsijoille. Itseasiassa hieman yllättäen kävi niin, että LP 08 -pistoolien pääasiallisia käyttäjiä olivat iskujoukot ja jalkaväki.

Saksan armeija siis tilasi keisarin valtuuttamana vuonna 1913 DWM:ltä (Deutsche Waffen- und Munitionsfabriken AG) Parabellum P.08 -pistoolista, pitkällä piipulla ja irrotettavalla perällä varustetun version (Lange Pistole 08).

Rakenne

Aseen metalliosat (runko, piippu, lukko ja luisti) on valmistettu teräksestä ja pintakäsittelynä on sinistys. Ruutumaisella karhennuksella varustetut kahvalevyt on valmistettu pähkinäpuusta. Ase on täsmälleen sama kuin tavallinen Parabellum P.08, paitsi piipun ja tähtäimien osalta.

Lange Pistole 08 -pistoolissa on 200 mm pitkä piippu, jonka sisäpinnalle on ajettu kuusi oikeakätistä rihlapalkkia. 9x19 Pb kaliiperisen piipun isokaliiperimitta on 9,08 mm ja pienikaliiperimitta 8,83 mm. Rihlapalkin leveys on 2,5 mm ja piipun seinämän vahvuus 2,4 mm. Piippu on kiinnitetty aseen runkoon 14 mm pitkän vastapäiväisen kierteen avulla. DWM käytti piippujen valmistuksessa laadukasta Böhler-tyyppistä piipputerästä (Gebrüder Böhler & Cie, Vienna).

Parabellum-pistoolien (myös Lange Pistole 08) metalliosien teräksen laadusta oli olemassa tarkat määritykset. Teräksen vetolujuuden tuli olla vähintään 85 kg ja jos mahdollista yli 95 kg / mm. Teräksen metallurgisen koostumuksen yleiset vaatimukset olivat seuraavat;

• 1. Hiili, enintään 0,7 %
• 2. Mangaani, 0,65 %
• 3. Pii, 0,45 %
• 4. Kupari, 0,11 %
• 5. Rikki, 0,035 %
• 6. Fosfori, 0,42 %
• 7. Volframi, enintään 2,1 %

Kauttaaltaan karhennetut kahvalevyt on valmistettu pähkinäpuusta. Kahvalevyt on kiinnitetty kahvarunkoon kahdella teräsruuvilla.

Lange Pistole 08 -pistoolissa on kahdeksan patruunan yksirivinen tankolipas, joka on valmistettu teräspellistä prässäämällä. Lippaan runko sai pintaansa nikkeli silauksen. Lippaan pohjaosa valmistettiin yleensä pähkinäpuusta, mutta myös bakeliittia ja alumiinia on käytetty pohjaosan materiaalina. Lippaan paino tyhjänä on noin 55–60 grammaa.

Lange Pistole 08 -pistoolista on kaksi versiota, vanha (alter Art) ja uusimalli (neuer Art). Käytännössä ainut ero näiden versioiden välillä on liipaisintangon (Abzugsstange) muoto, uudessa mallissa se on hieman lyhyempi. Ainakin vuoden 1916 pistooleissa oli jo käytössä uudempi malli.

Toimitettujen aseiden mukana tuli nahkakotelo, kantovaljaat, puinen perälauta, puukahvainen 25,4 cm pitkä puhdistuspuikko, lataustyökalu / ruuvitaltta, kolme lipasta ja kahden varalippaan kantotasku.

Tangenttitähtäin

Pistoolin patruunapesän etupuolelle on kiinnitetty portaittain säädettävä tangenttityyppinen takatähtäin, jossa takatähtäin oli säädettävissä, portaittain 50 metristä, aina 800 metriin asti. Etujyvän sivusuuntaisesta hienosäädöstä tosin luovuttiin vuonna 1917, kun tuotantoa yksinkertaistettiin. Myöhemmin luovuttiin vielä takatähtäimen hienojakoisesta korkeussäädöstäkin.

Takatähtäimen säätö

Perälauta (LP.08)

Vuodesta 1913 alkaen Parabellum P.08 -pistoolien kahvaan koneistettiin kiinnitysura perälautaa (Der Schulterstück) varten. Perälaudan kiinnitysura koneistettiin myös kaikkiin Lange Pistole 08 -kahvoihin.

Perälauta on 335,5 mm pitkä, paksuus 15,0–23,15 mm ja paino 275 g. Perälauta on hankala kuljettaa mukana, mutta toisaalta sitä käytettäessä aseen osumatarkkuus paranee huomattavasti. Erään arvion mukaan osumatarkkuus paranee ampujasta riippuen 10–50 %. Perälauta myös hillitsee aseen rekyyliä ja näin seuraava tähdätty laukaus on nopeampi ampua. Perälaudan metalliseen kiinnityskappaleeseen lyötiin sama sarjanumero kuin itse aseessakin. LP.08 perälauta on muuten samanlainen kuin muidenkin Parabellum-pistoolien, poikkeuksena viisi esiporattua reikää nahkakotelon ruuveja varten, perälaudan vasemmalla sivulla.

Rumpulipas – Trommelmagazin 08 (T.M.08)

Budapestissä asunut Friedrich Blum kehitti tykistöparabellumiin rumpulippaan (Trommel-Magazin 08), vuonna 1916. Friedrich Blummin patentoimaan rumpulippaaseen mahtui 32 kpl 9x19 Pb -patruunaa. Lipasta valmisti kolme tehdasta, AEG, Bing ja Pelzer Co. Vuosina 1917–1918 valmistui noin 725 000 rumpulipasta. Rumpulippaissa tuli käyttää pyöreäpäisellä luodilla varustettuja patruunoita, sillä kartiomalliset luodit aiheuttivat syöttöhäiriöitä. Rumpulippaan täyttämisessä käytettiin apuna erillistä täyttölaitetta. » lue lisää

Nahkakotelo, lipastasku ja kantohihna

Tykistöparabellumiin valmistettiin ruskeasta tai vaihtoehtoisesti mustasta nahasta kuljettamista ja säilyttämistä varten nahkakotelo. Koteloon voitiin kiinnittää kiinnitysremmien ja viiden ruuvin avulla aseen perälauta. Kotelon nahkahihnaan voitiin kiinnittää kahden lippaan lipastasku. Nahkakoteloihin merkittiin yleensä valmistajan tiedot, kotelon läpän alapinnalle. Kotelon taakse puolestaan lyötiin joukko-osaston lyhenne ja asenumero, esimerkiksi 52.R.11.9. Tämä esimerkki merkintä tarkoittaa; 52.Kuninkaalinenrykmentti, 11.komppania ja sen yhdeksäs pistooli.

Muutamia kotelon valmistajia;

• Ledermanufaktur Zimmerman, Halle
• Eugen Huber, AWM, München, 1915
• F.W. Kinkel, Mainz, 1917
• Hans Deuter, Augsburg
• Mars Fabrik für Militar-Effekten, München, 1915
• Reinhold Spitz, Militär-Ausrüstungs-Fabrik, München
• Schneider Briegl, 1917
• Emil Steinmetz, Breslau, 1916–1917

Lisäksi kotelon yhteydessä kuljetettavia kahden lippaan lipastaskuja valmistivat ainakin Bruno Wiedermann (Berlin), Kern Kläger & Cie (Neu-Ulm) ja F.W. Kinkel (Mainz).

Ensimmäiset Lange Pistole 08 -pistoolit varustettiin AWM (Artillerie Werkstätten München) valmistamilla puisilla koteloilla, saman tyyppisillä kuin Mauser C96 ja Mauser m/1916 -pistoolitkin (Ukko-Mauser). Nämä LP.08 puukotelot ovat nykypäivänä todella harvinaisia, sillä näitä ns. ensisarjan aseita puukoteloineen valmistettiin vain noin 50 kpl.

Lange Pistole 08 sotatoimissa

Ase oli tarkoitettu alun perin keisarillisen armeijan kenttätykistölle, linnoitusjoukoille ja lentäjille. Asetta on käytetty rumpulippaalla varustettuna jopa ensimmäisen maailmasodan ilmataisteluissa. Myöhemmin sitä jaettiin myös konekiväärien miehistöille. Ennen varhaisten konepistoolien käyttöönottoa, aseistivat saksalaiset vuodesta 1915 alkaen rynnäkköjoukkoja (Sturmtruppen) rumpulippaalla varustetuilla tykistöparabellumeilla. Rynnäkköjoukkojen käytössä aseen tehokkuus tuli kunnolla esiin.

Lange Pistole 08 säilyi Saksan armeijan käytössä toisen maailmasodan aikanakin, tosin hyvin rajoitetusti. Tuhansia Lange Pistole 08 -pistooleita jäi saksalaisten varastoihin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Toisen maailmansodan aikana pistooleista oli pulaa, joten nekin otettiin uudelleen käyttöön. Asetta käytettiin varmuudella ainakin vuona 1944, Anzion taistelun aikana.

Tuotanto

Pitkää Parabellumia (Lange Pistole 08) valmisti Saksassa kaksi tehdasta; Deutsche Waffen- und Munitionsfabriken AG (DWM), Berliinin Charlettenburgissa ja Preussin valtion asetehdas, Erfurt Gewehrfabrik.

Ensimmäiset 50 koeasetta valmistettiin DWM:n toimesta vuosina 1912–1913. Ase osoittautui testeissä erinomaiseksi. Saksan laivasto tilasi vuonna 1913, 75 000 pitkä piippuista Lange Pistole 08 -pistoolia. Sarjavalmistuksen aloitti Erfurt, mutta kun 23 000 asetta oli valmistettu, siirrettiin tuotanto DWM:lle, jolla oli paremmat resurssit valmistaa tilattu määrä aseita.

Saksan keisarillisen armeijan sotaministeriö oli vuoden 1914 alussa laskenut Lange Pistole 08 tarpeeksi 209 000 pistoolia. Näistä 114 000 suunnattaisiin kenttätykistön tarpeisiin.

Pistoolia valmistettiin vuosina 1914-1918 kaikkiaan noin 178 000 kappaletta. Pistoolien tuotanto lopetettiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä 11.11.1918 klo 11.

Valmistusmäärät vuosittain

Tuotantotavoitteista hieman jäätiin jälkeen sillä, Erfurt lopetti tuotannon vain viiden kuukauden tuotantoperiodin jälkeen. Erfurtin asetehtaan piti toimittaa LP.08-pistooleja seuraavasti:

• 1.8.-31.12.1914, 26 000 kpl
• 1.1.-31.3.1915, 34 000 kpl
• 1.4.-30.6.1915, 35 000 kpl
• 1.7.-30.9.1915, 35 000 kpl

Erfurtin valmistamista pistoolien lukumäärästä on montaa eri tietoa. Ilmeisesti Erfurt kuitenkin valmisti noin 22 500 – 23 000 asetta.

DWM:n valmistamissa aseissa on valmistajan leimana DWM-monogrammi, etunivelen päällä. Erfurtin valmistamissa aseissa on puolestaan Erfurtin kruunulogo.

Lange Pistole 08 sai oman käyttöohjekirjan vuonna 1917, kun 32 patruunan rumpulipas otettiin käyttöön. Ohjekirjassa kerrotaankin seikkaperäisesti kuinka rumpulipas täytetään ja miten sitä käytetään.

Aseen sarjanumerointi

Lange Pistole 08 -pistoolissa on sarjanumerot merkitty pitkälti samalla tavalla kuin Parabellum P.08 -pistoolissakin (Pistole P08). Sarjanumero on merkitty täydellisenä (esim. 2342) piipun alapinnalle, kahvarungon etuosaan sekä kahvarungon vasemmalle sivulle ja lippaan pohjakappaleeseen. Sarjanumeron kaksi viimeistä numeroa (esim. 42) on merkitty useisiin aseen pienosiin, kuten lukkorunkoon, vastintappiin, kansilevyyn, varmistin tankoon, latausilmaisimeen, nivellukon etu ja takaosaan, viretukeen, tangenttitähtäimen asettimen sivulle, liipaisimeen, sekä kahvalevyjen sisäpinnalle.

Stoeger & Co.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, 1920-luvulla Saksan talous vaipui ennennäkemättömään inflaatioon. Rahakurssit suorastaan romahtivat, mutta Yhdysvaltojen markkinat olivat ainoat kasvavat markkinat. DWM jatkoi nyt ns. kaupallisten Tykistö-Parabellumeiden valmistusta kaliiperissa 7,65 mm. Näitä aseita valmistettiin tavallisella 8”-piipulla, mutta myös tuplamittaisella 16”-piipulla.

Tykistö-Parabellumeiden vienti aloitettiin vuonna 1923. Näiden aseiden rungon oikealle puolelle lyötiin merkintä; STOEGER Inc. NEW YORK. 5.10.1929 alkaen aseisiin lyötiin teksti ”GENUINE LUGER – REGISTERED U.S. PATENT OFFICE.

Vuonna 1930 tuotanto siirrettiin DWM:ltä Mauser-Werkelle, Oberndorfiin. Tuotanto jatkui siellä ainakin vuoteen 1934 asti. Erään tiedon mukaan olisi vuosina 1920–1921 valmistettu DWM:n toimesta 500 kpl (sn: 76515 – 89836) Parabellumia Yhdysvaltojen markkinoille (leima: American Eagle, Stoeger). Saman tiedon mukaan valmistettiin vielä vuosina 1929–1930 noin 200 kappaleen erä Yhdysvaltojen markkinoille. Vuosina 1930–1934 valmistettiin muutama sata asetta kaliiperissa 9x19 Pb, 8”-piipulla. Näiden aseiden sarjanumerot ovat 1–3 -numeroisia.

Ranskalaismiehitys

Toisen maailmasodan jälkeen Oberndorf kuului Ranskan miehityssektoriin. Ranskalaiset aloittivat siellä Mauser-tehtaalla Parabellum-pistoolien pienimuotoisen tuotannon, paljolti jo valmistettujen osien pohjalta. Pistooleita valmistettiin vuosina 1948–1949 ja näistä pieni määrä oli Tykistömallia (Lange Pistole 08).

W. Aulke (LP.08 + ZF 40/41)

Saksalainen aseseppä W. Aulke valmisti Warendorfissa muutamia asennussarjoja, kiinnittäen vuoden 1943 ZF 40/41 Zeiss-kiikaritähtäimiä tykistöparabellumeihin. W. Aulke valmisti asennussarjoja vuosina 1960-1970. Asennussarjan hinta oli tuohon aikaan 43 DM ja Zeiss Jenan tehtaan valmistaman ZF 40/41 -kiikaritähtäimen 89 DM.

Persian tilaus

Persian shaahi Mohammad Reza Shah Pahlavi (1919–1980) tilasi vuonna 1934 Mauser-Werkeltä, uudelleen tuotantoon otettuja Lange Pistole 08 -pistooleja. Persian tilaus käsitti 1 000 pistoolia, koteloineen ja perälautoineen. Tilattujen aseiden nimeksi tulo Modell 1314 ja aseiden kaikki merkinnät olivat persiankielisiä (farsi). Tilatut aseet toimitettiin vuosien 1934–1938 välisenä aikana.

Erinnerungsmodell

Mauser-Werke Oberndorf GmbH valmisti vuonna 1985 erikoissarjan, joka käsitti 250 pistoolia. Valmistetut aseet kulkevat nimellä ”Erinnerungsmodell Lange Pistole 08”, eli kyseessä ns. Commemorative model ase. Pistoolit toimitettiin hienossa nahkapäällysteisessä salkussa, jossa pistoolin lisäksi on mukana perälauta, ilman nahkakoteloa. Perälaudassa ei myöskään ole tyypillisiä nahkakotelon kiinnitysreikiä. Nahkasalkun sisällä on myös varalipas, työkalu, puhdistuspuikko sekä aitoustodistus (Zertifikat). Aseen sarjanumero on merkitty poikkeavalla tyylillä, esimerkiksi L200von250, eli kahdessadas ase 250:stä. Aseet on lisäksi varustettu kullanvärisellä DWM-monogrammilla.

Suomessa

Suomessa aseesta on käytetty nimityksiä Parabellum m1914, Parabellum-tykistöpistooli m/1914 ja tykistöparabellum. Suomi osti vuonna 1918 noin 100 kpl pitkällä piipulla varustettua tykistöparabellumia. Nämä hankitut aseet oli tarkoitettu sisällissodan aikana Pietarsaaressa sijainneen tykistökoulun tykkimiehille. Armeijan hallussa oleviin aseisiin, perälautoihin ja koteloihin lyötiin 26.6.1942 alkaen SA-leima, Päämajan antaman huoltokäskyn 12/1942 mukaisesti. Kommentti: ”en ole nähnyt yhtään SA-leimattua tykistöparabellumia, perälautoja kylläkin…”.

Saksaan sotilaskoulutukseen lähteneiden jääkäreiden (Jääkäripataljoona 27 eli Königlich Preussisches Jägerbataillon Nr. 27) mukana tuli heidän palatessaan takasin Suomeen myös muutamia kappaleita, mahdollisesti noin 10–20 kpl. Esimerkiksi Johan Jauhiainen (1895–1959) oli yksi näistä jääkäreistä, jotka toivat oman henkilökohtaisen tykistöparabellumin mukaan Suomeen. Toinen tällainen jääkäri oli K.M. Wallenius (1893–1984), jolla oli myös tykistöparabellum mukaan palatessaan vuonna 1918 Saksasta Suomeen. Myös marsalkka Mannerheimillä oli Parabellum tykistöpistooli m/1914, joka on nykyisin esillä Mannerheim museossa.

On todennäköistä, että pieni määrä tykistöparabellumeita ostettiin 1920–1930 -luvuilla Suomeen, yksityishenkilöiden omistukseen.

Lange Pistole 08 Yhdysvalloissa

Toisen maailmansodan loppupuolella ja sodan päätyttyä 8.5.1945, amerikkalaiset miehitysjoukot ”vapauttivat” sotilas- ja metsästysaseita saksalaisilta sotilailta ja jopa yksityiskodeista. Näiden ”vapautettujen” aseiden joukkoon kuului myös satoja Lange Pistole 08 -pistooleja. Amerikkalaiset sotilaat lähettivät aseita Yhdysvaltoihin ns. kotipaketeissa ja ne päätyivät pääasiassa yksityiskokoelmiin. Nykypäivänä näitä aseita näkyy paljon erilaisissa asehuutokaupoissa, joissa niiden pyynti hinnat vaihtelevat kovasti, lähinnä aseen kunnosta ja varusteista riippuen 2500–12500 USD.

Erikoinen aseyksilö – DWM LP.08

Alla olevassa valokuvassa on esillä, muutettu Lange Pistole 08 -pistooli. Aseeseen on jälkeen päin juotettu hopealla kiinni, kiinteä takatähtäin (asetus 25 metrin matkalle), säädettävän tangenttitähtäimen lisäksi. Samalla myös nivellukon peräkappaleen sarjanumero (42) on hopeoitu. Alkuvuodesta 1916 valmistettuun pistoolin, liipaisinkaaren alapinnalle on myös kaiverrettu ensimmäisen omistajan nimikirjaimet ”M.W.” Olisikohan kyseessä jääkärikenraali Martti Walleniuksen ase? Olipa kyseinen pistooli Walleniuksen tai ei, ase on joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä kulkeutunut Suomeen 1916-1918, Saksasta palanneiden jääkäreiden mukana.