Mauser-asetehtaalla suunniteltiin vuosina 1896–1898 Karabiner K98 -kivääri.
Aseesta tuli pian keisarillisen Saksan armeijan pääpalvelusase. 1930-luvun alkupuolella kivääri
havaittiin hieman vanhanaikaiseksi. Todettiin, että täysin uutta asetta ei tarvitse suunnitella,
vaan pyrittiin pienin muutoksin parempaan lopputulokseen.
Uusi K98k-kivääri palveli toisessa maailmansodassa Saksan armeijan pääpalvelusaseena, osoittautuen
erinomaiseksi ja luotettavaksi taisteluvälineeksi. Mauseria pidetään yleisesti yhtenä maailman parhaana
sylinterilukkoisena sotilaskiväärinä.
Rakenne
Karabiner K98k onkin parannettu versio keisarillisen Saksan armeijan K98-kivääristä. Ero
suorituskyvyssä oli huomattava, verrattuna suhteellisen pieniin ulkoisiin muutoksiin.
K98-kivääriin tehdyt muutokset koskivat piipun ja etutukin lyhentämistä, sekä lukkotapin
kääntämistä alas. Saksalaisen määritelmän mukaan kiväärin virallinen nimi oli 7.92 mm Kar
98k. Nimessä kirjaimet "Kar" tulevat sanasta Karabiner, numero 98 on asemalli ja kirjain "k"
tulee saksan kielen sanasta "Kurz", eli lyhyt.
600 mm pitkän piipun sisäpinnalla on neljä oikealle kääntyvää rihlapalkkia. Takatähtäin on
säädettävissä aina 2 000 metriin asti. Nopein tapa ladata aseen makasiini, on käyttää viiden
patruunan patruunakampaa, jonka avulla voi painaa kerralla viisi patruunaa makasiinin sisään.
Tuotanto
Karabiner K98k hyväksyttiin Saksan armeijansotavarusteeksi 14.6.1935. Mauser oli kuitenkin jo aloittanut
tuotannon jo kesällä 1934. Myös Sauer&Sohn aloitti valmistuksen pian Mauserin jälkeen, kesällä 1935.
Asetta valmistettiin vuosina 1939–1945 yhteensä yli 14 miljoonaa kappaletta. Todellista valmistusmäärää
tuskin kukaan tietää, sillä osa valmistajien arkistoista tuhoutui sodan aikana. Valmistusmäärä
oli suuri, mutta niin oli aseiden hävikkikin. Saksan asevoimat raportoivat helmikuussa 1945,
menettäneensä sodan alusta alkaen (1.9.1939) yli 6 000000 K98k-kivääriä. Aseen valmistus maksoi 70
RM kappaleelta.
täyspuiset tukit korvattiin laminaattitukeilla (helpompi valmistaa)
valurautainen perälevy korvattiin metallilevystä prässätyllä, kuppimallisella perälevyllä
makasiinin alalevyn muotoa muutettiin
liipaisinkaaren muotoa muutettiin
perinteisestä metalliosien sinistyksestä luovuttiin ja käyttöön otettiin
halvempi ja kestävämpi fosfatointi menetelmä
Kivääriin siis lisättiin etutähtäimen jyvän suojus. Vuodesta 1940 alkaen, jyväsuojuksen sai lisättyä jo tehtyihin aseisiin, mikä tiettävästi oli kuitenkin aika harvinaista. Täyspuisista tukeista siirryttiin laminaattitukkiin, koska se oli helpompi valmistaa (ei tarvinnut valita ns. hyvälaatuista puuta). Laminaattitukki ei myöskään kostuessaan vääntyillyt, luonnonpuun tapaan (varsinkin jos puu oli heikkolaatuista). Laminaattitukkiin siirtyminen johti muös perälevyn muutokseen, tasaisesta kuppimalliseen: tämä muoto piti tukin kasassa, vaikka ase olisi jotunut olemaan hyvinkin kosteissa olosuhteissa. HUOM! kokopuusta sorvattuja tukkeja tehtiin kuitenkin rajallinen määrä ja niihin laitettiin kuppimallinen perälevy.
Mauser K98k -kivääreitä valmistettiin vuonna 1943 jonkin verran myös SS:n alaisilla keskitysleireillä.
Buchenwald (Austloffwerke), Mauthausen / Gusen (Steyr) ja Dachaussa valmistettiin kaikkiaan noin
150 000 - 200 000 Mauser K98k-kivääriä.
Asetta valmistettiin lisenssillä myös Ceskà Zbrojovkan (CZ) tehtaalla Tšekkoslovakiassa,
Puolan valtion asetehtaalla Varsovassa sekä Radomin tehtaalla ja Belgiassa
Fabrique Nationale d'Armes de Guerre (FN) tehtaalla.
Toisen maailmansodan alkaessa K98k-kiväärejä oli Saksan armeijalla 2 769 533 kappaletta.
Sodan aikana aseita valmistettiin yli 11 miljoonaa lisää. Saksalaiset uskoivat
kertalaukauskiväärin laittavan käyttäjänsä tähtäämään paremmin kuin, että jos käytössä
olisi puoliautomaatti- tai sarjatuliase. Tarkoituksena oli tietenkin säästää rajallisia
resursseja, eli saada sama tulos pienemmällä patruuna määrällä.
Saksan lisäksi Mauser K98k -kivääriä (tai sen variaatioita) valmistettiin Itävallassa,
Belgiassa, Tšekkoslovakiassa, Puolassa, Jugoslaviassa, Espanjassa, Iranissa,
Kiinassa, Argentiinassa ja Meksikossa.
Venäläiset varikkokunnostivat tuntemattoman määrän toisessa maailmansodassa sotasaaliiksi
saamiaan K98k-kiväärejä. Näiden aseiden piippuihin venäläiset laittoivat omat merkintänsä,
kädensuojuksen alle. Alla olevassa kuvassa ensimmäinen merkki on Venäjän valtion
tarkastuskeskuksen leima, merkintä "08" tarkoittaa tarkastusvuotta 2008, T-kirjain (vasara)
kolmion sisällä on Tulan asetehtaan "Tulsky oruzheiny zavod" leima, viimeinen
merkintä "8x57 JS" on aseen kaliiperimerkintä.
Lähdeluettelo
The K98k Rifle, Propaganda series vol. I, G. de Vries & B. J. Martens, 2005
Arma Fennica 2 - Sotilasaseet, Timo Hyytinen, Jyväskylä 1987
The German Sniper 1914 - 1945, Peter R. Senich, 1982
The Mauser 98k rifle, url: http://www.mauser98k.internetdsl.pl, 18.8.2010
Ase Atlas - Maailman käsiaseet, Aleksandr Borisovitsh Zhuk, 1997